Nato-hävittäjät ampaisevat Baltian taivaalle ohjukset siiven alla ja konetykki ladattuna

Kamerat ovat valmiina kädessä. Kaksi Saksan ilmavoimien Eurofighter Typhoonia lähtee kohta harjoituslennolle Ämarin tukikohdasta Virossa.

Paitsi etteivät ne lähdekään. Naton komentokeskuksesta Saksasta on juuri tullut käsky pitää koneet maassa ja valmiudessa tositoimiin – todennäköisesti tarkastamaan epäilyttävää tai kiinnostavaa kohdetta.

– Tämä on meidän arkeamme, pahoittelee saksalaisosastoa komentava everstiluutnantti Johannes Durant eikä täsmennä, mistä viime hetken muutos johtuu.

– Jotain on tapahtumassa, Luftwaffen mies toteaa.

Netin sotilasilmailupalstoilta selviää, mistä saattoi olla kyse: Venäjä oli juuri samaan aikaan lentämässä ensimmäistä Suhoi SU-30SM -monitoimihävittäjää Itämeren yli sijoitettavaksi Kaliningradiin.

Koneen olivat käyneet lopulta tunnistamassa Liettuaan sijoitetut Naton ranskalaishävittäjät.

Baltian ilmavalvonnan Nato-hävittäjät tekevät käytännössä viikoittain pikalähtöjä tunnistuslennoille.

Yleensä kohteena olevalta koneelta puuttuu lentosuunnitelma, se ei ole yhteydessä lennonjohtoon tai koneen tunnistuslaite eli transponderi ei ole päällä. Mutta sekin riittää, että kohde on ”mielenkiintoinen”.

Koneet, joita kohtaamme, ovat monesti aseistettuja.

Everstiluutnantti Johannes Durant

Käskyn käytyä pilotti kipaisee punkastaan parinkymmenen metrin matkan koneen ohjaamoon.

Aikaa ilmaan nousemiseen on annettu 15 minuuttia, ja kapteeni Martin Zielinskin mukaan se kyllä riittää.

– Kymmenen minuuttia on ihan realismia, hän kehaisee.

Työstään silminnähden innostunut Zielinski on tyytyväinen komennukseen Virossa.

Lentotunteja kertyy, ja tunnistuslennoilla pääsee kuvaamaan konetyyppejä, joita ei juuri kotimaassa tule vastaan.

Ämarissa ollaan kuitenkin etulinjassa, ja tunnistuslennoille lähdetään ilmataisteluohjukset siiven alla sekä konetykki ladattuna.

– Koska myös koneet, joita kohtaamme, ovat monesti aseistettuja, everstiluutnantti Durant selventää.

Saksalaiset kuitenkin vakuuttavat yhdestä suusta kohtaamisten venäläisten kanssa sujuneen hyvin ja olleen ”ystävällisiä” puolin ja toisin.

Venäläisissä kuljetuskoneissa on usein mukana myös matkustajia.

– Yleensä sieltä kurkitaan ikkunoista ja kuvataan meitä samalla kun me kuvaamme heidän konettaan, Durant kertoo.

Lisäksi huomattava osa Venäjän liikenteestä Pietarista Kaliningradiin noudattaa kansainvälisiä käytäntöjä eikä tarvetta tunnistuslentoihin siten ole.

Silloin tällöin Itämeren taivaalle ilmestyy myös kolmas osapuoli, kun Suomen Hornetit tai Ruotsin Jas Gripenit saapuvat tunnistamaan samaa venäläiskonetta.

Tällöin ilmassa on paljon liikennettä ja tarkkana saa olla – etenkin yöaikaan.

Durant korostaa, ettei tunnistustoimintaa mitenkään koordinoida ”puolueettomien” Suomen ja Ruotsin kanssa, vaan kummatkin hoitavat omat tehtävänsä.

Yhteyttä sen sijaan pidetään harjoitteluyhteistyössä. Zielinski kertoo jo ottaneensa mittaa suomalaisista Horneteista ja antaa ymmärtää Typhoonin pärjänneen hyvin.

Harjoittelulennoissa on kuitenkin eronsa. Ranskalaiset ja saksalaiset voivat harjoitella Baltian yllä aseistettuina ja siirtyä tarpeen tullen joustavasti hälytystehtävään.

Suomen ja Ruotsin ilmatilassa pitää lentää ilman aseita.

– Olisihan se vähän outoa, että meidät hälytettäisiin Nato-tehtävään Ruotsin ilmatilasta, Durant sanoo.