Näkökulma: Sote pihisee henkitoreissaan, mutta vielä on toivoa – Kestääkö kuuppa kokoomuksessa ja sinisissä?
Kun sote- ja maakuntauudistuksen takaa alkoi livetä maanantai-iltana sinisiä kansanedustajia yksi toisensa jälkeen, moni oli valmis hakkaamaan viimeisen naulan jättiuudistuksen arkkuun.
Sinisten Vesa-Pekka Saarakkalan, Pentti Oinosen ja Martti Mölsän epäröivät kommentit asettivat median laskuharjoituksissa hallituksen sote-enemmistön vaakalaudalle.
Edustajien liikehdinnän taustalla olivat perustuslakivaliokunnan sote- ja maakuntauudistuksesta löytämät parikymmentä kohtaa, jotka eduskunnan on kiireesti korjattava.
Tiistaisen kriisikokouksen jälkeen sinisten ryhmäpomo Simon Elo kuitenkin vakuutti porukkansa tukea sote-mietinnön sorvaamiselle sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Hän meni vannomaan, että ”sinisten kuuppa kestää”. Toivoa sopii. Hallituspuolueista vain keskustan rivit ovat pysyneet suorassa soten saralla.
Sinisten sooloilijoiden lisäksi neljä muuta hallituksen kansanedustajaa on ilmoittanut vastustavansa uudistusta.
He ovat kokoomuksen Elina Lepomäki ja Susanna Koski sekä nykyisin Liike Nytiä edustavat Harry Harkimo ja Maria Lohela.
Vaikka soten uskottavuus horjuu ja jättihankkeen katkera floppaaminen uhkaa, ei sitä kannata haudata elävältä.
Hallitus voi vielä saada puskettua tärkeimmän hankkeensa suuren salin äänestykseen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö voi nähdä päivänvalon, jos hallitusrintaman puntti ei ala tutista.
Vaikka sote on jo pitkään välittynyt suurelle yleisölle tympäisevänä puolueiden valtapelinä, se on ikääntyvälle kansakunnalle välttämätön uudistus.
Toisena vähemmän jalona kannustimena voi pitää sitä, että tuskin kukaan haluaa käyttää ensi vaalikautta samoja kiistoja jankaten.
Jan Vapaavuori poksauttelisi samppanjaa, jos sote hautautuisi valiokunnan uumeniin.
Vaarana kuitenkin on, että joidenkin edustajien paineet käyvät liian koviksi eduskuntavaalien lähestyessä.
On esimerkiksi yleisesti tiedossa, että Helsingin vaikutusvaltainen pormestari Jan Vapaavuori (kok.) poksauttelisi samppanjaa, jos sote hautautuisi valiokunnan uumeniin.
Varsinkin pääkaupunkiseudun kokoomuslaiset ovat jo pitkään olleet kahden tulen välissä.
Sote-palveluiden kannalta olisi kuitenkin traagista, jos niiden hallitsematon ulkoistaminen terveyspörriäisten käsiin jatkuisi ja vauhdittuisi.
Näin voi käydä, jos sote nyt kaatuu.
Työn onnistumisen kannalta on keskeistä, että valiokunta ei enää aloita uutta asiantuntijoiden kuulemiskierrosta – siihen eivät päivät riitä.
Hallituspuolueiden edustajat voivat päättää kuulemiset enemmistönsä turvin.
Sote-valiokunta on ehtinyt kuulla uurastuksensa aikana jo satoja spesialisteja, joten sitä olisi aika vaikea syyttää asiantuntijuuden ylenkatsomisesta.
Lisäksi ministeriöissä on painettu pitkää päivää, jotta sote-valiokunta saisi käyttöönsä mahdollisimman toimivia ratkaisuehdotuksia perustuslakivaliokunnan edellyttämien korjausten tekemiseksi.
Sote-valiokunnan mietinnölle takarajaksi asetettu 5. maaliskuuta tullee vastaan liian nopeasti, joten käsittely tarvitsee jatkoaikaa.
Puhemies Paula Risikon (kok.) mukaan lisäajan yksityiskohdat täsmentyvät keskiviikkona puhemiesneuvostossa.
Vaikka opposition edustajat – puheenjohtaja Krista Kiuru (sdp.) etunenässä – jarruttavat valiokunnan työskentelyä, sotella on toivoa.
Eduskuntavaalien alla jokainen varmasti pohtii, miltä oma työskentely näyttää kokoushuoneen oven takana kyttäävän median vinkkelistä.
Hidastelusta välittyy kotikatsomoihin ruma kuva, jos osa kollegoista on valmiita painamaan pitkää päivää ja sopimaan lisää kokouksia.
Jos sote kaatuu, alkaa armoton loanheitto.
On tuhannen taalan kysymys, voisiko sote- ja maakuntauudistuksen lakien taakse saada raavituksi kasaan ison salin enemmistöä.
Hallitus ei nimittäin enää voi olla varma, että sillä on takanaan yli puolet eduskunnasta.
Kuvio ei kuitenkaan ole yksinkertainen, sillä joku saattaa olla poissa äänestysten hetkellä.
Valtaisan huomion keskipisteenä paistatteleva äänestys voi lisäksi olla yksittäiselle edustajalle houkutteleva hetki korottaa omaa profiilia.
Ehkä lait saavat odottamattoman jaa-äänen tai pari, ehkä joku päättää sittenkin äänestää tyhjää.
Jos sote kuitenkin kaatuu uljaan taistelun päätteeksi joko ajanpuutteeseen tai suuren salin äänestykseen, alkaa armoton loanheitto: kenelle jää käteen Musta Maija?
Ainakin viestintästrategiat on syytä viilata puoluetoimistoilla huippuunsa jo hyvissä ajoin, kävi miten kävi.
