Näkökulma: SDP saisi lopettaa sumutuksen toteuttamiskelvottomilla veroilla 

Demarien ”kestävän kehityksen arvonlisävero” toisi hankalia rajanveto-ongelmia, Pekka Pohjolainen kirjoittaa Näkökulmassaan
Eduskuntavaalit

Onko se lihavero? Maitovero? Vaiko kestävän kehityksen arvonlisävero?

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen viimeaikaisia veropohdiskeluja on ihmetelty laajalti, eikä ihan aiheetta. Rinne on sotkenut kummallisilla esityksillään itsensä hetteikköön, josta hän ei tahdo päästä ylös.

Viikonvaihteessa demarijohtaja yritti selvittää näkemyksiään Ylen haastattelussa . Rinteen mukaan SDP:n ajama kestävän kehityksen arvonlisävero olisi vähän korkeampi lihalle kuin kasviksille tai ilmaston kannalta puhtaamille vaihtoehdoille. Rinne ei torju myöskään ajatusta maidon korkeammasta verotuksesta.

Sen päälle SDP haluaisi korkeamman arvonlisäveron myös ”ei niin välttämättömille tai turhille” palveluille, jotka aiheuttavat päästöjä. Ylelle Rinne ei kyennyt tai suostunut nimeämään kuitenkaan yhtään palvelua, jota puolue haluaisi verottaa tiukemmin.

Suomessa yleinen alv on 24 prosenttia ja alennetut kannat 14 ja 10 prosenttia. EU:ssa jäsenvaltio voi käyttää vain kahta alennettua verokantaa. 

Neljäntoista prosentin kannassa ovat jo elintarvikkeet, ravintola- ja ateriapalvelut ja eläinten rehut. Kymmenen prosentin kannassa ovat muun muassa henkilökuljetukset, kirjat, liikuntapalvelut, lääkkeet, majoituspalvelut ja pääsyliput kulttuuri-, sirkus- ja urheilutapahtumiin, elokuviin ja huvipuistoihin.

Onko Rinteen ja SDP:n esitys ”kestävän kehityksen arvonlisäverosta” esitetyllä tavalla sitten ylipäätään toteuttamiskelpoinen?

Lainsäädäntöneuvos Suvi Anttila valtiovarainministeriön arvonlisäveroyksiköstä huomauttaa, että EU:ssa on yleinen periaate, että toisiinsa korvaaviin kilpaileviin tuotteisiin ei saa soveltaa eri verokantaa. On riskinsä, että esimerkiksi kasvikset ja liha katsottaisiin kilpaileviksi tuotteiksi.

Anttila ei pidä vaikkapa kasvisten ja lihan erilaista verokohtelua juridisesti täysin mahdottomana, mutta monenlaisia rajanveto-ongelmia se toisi.

– Voi olla tuotteita, joissa on molempia ainesosia. Mitä silloin tehdään?

Ravintolapalvelut ovat jo alemmalla verokannalla, mikä sekin tuo Anttilan mukaan lisää pohdittavaa. 

– Tulee kysymys, mitä niille tehtäisiin. Kuinka jaetaan ateria, jossa on vähän lihaa, kahteen osaan vai miten se tehtäisiin?

Anttila muistuttaa myös, että mitä enemmän rajanvetoja järjestelmään tehdään, sitä monimutkaisempi siitä tulee. Yritysten ja hallinnon kulut kasvavat.

Alemmat verokannat eivät välttämättä siirry myöskään hintoihin, eikä arvonlisäverotus ole erityisen tehokas väline yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden toteuttamiseen.

Vaalien alla hölmöjä ja huonosti harkittuja avauksia on tietenkin tehty maailman sivu. Tahallinen sumuttaminen katteettomilla lupauksilla ja toteuttamiskelvottomilla ehdotuksilla ei silti ole suotavaa. Ilmastokeskustelullekin sellaisesta on pelkkää haittaa.

Rinteen ja SDP:n on nyt syytä kertoa selkeästi äänestäjille, miten he aikovat verottaa sekä lihaa että kasviksia sisältävää makaronilaatikkoa kauppalaskussa ja selvittää asian Brysselissä.

Samalla sopisi kertoa sekin, pitävätkö demarit turhina ja ankarammin verotettavina palveluina kenties liikuntapalveluita, kulttuuri- ja urheilutapahtumia vai sirkushuveja.