Muutosvastarinta oli pääministeriajan suurin yllätys Sipilälle: “Olin sinisilmäinen“

Keskustan puheenjohtaja teki, mitä lupasi. Työtä riittäisi jatkokaudellekin.
Henkilö

Oulun Rotuaarilla sataa vettä. Se ei kuitenkaan hidasta kansalaisia, jotka odottavat pääministeri Juha Sipilää (kesk.) ja kuumaa makkaraa.

Makkarajono alkaa vetää ensin, mutta pian saapuu Sipiläkin. Ympärillä on heti ihmisten parvi. Kansalaiset työntyvät pääministerin iholle, haluavat palasen hänen huomiostaan saadakseen kertoa omat näkemyksensä.

Sipilä kumartuu, katsoo silmiin, nyökkäilee. Poseeraa lukuisissa selfieissä, puristaa kainaloonsa pojan, joka on pitkään yrittänyt päästä kuvaan pääministerin kanssa. Murtaa tiensä läpi ihmismassan paikalle, jolla eräs vanha herra haluaa saada nimikirjoituksen leikekirjaansa.

Tämän hän selvästi osaa: ihmisten kohtaamisen samalta tasolta.

Väki tuntuu olevan liikkeellä myönteisellä asenteella, vaikka joku jurnuttaakin yritystuista ja toinen vihaisessa hiprakassa haukkuu kaikki läsnäolijat.

Sipilällä alkaa olla jo kiire seuraavalle etapille, mutta puhuttelijoista ei ole tulla loppua.

– Tämä tuntuu mukavalta. Ensimmäisessä eduskuntavaalikampanjassani oli tilaisuuksia, joihin ei tullut ketään paikalle, hän naurattaa yleisöä.

Kun Sipilä viimein pääsee turvaan pikkubussin takapenkille, alkaa sovittu, tiukkatempoinen haastattelumme. Aikaa on niukalti, vain nopeasti ohikiitävät kilometrit Oulun ja Iin välillä. Hetken huokaisukaan ei taitaisi olla pääministerille pahitteeksi.

Hänessä ei kuitenkaan näy merkkejä kyllästymisestä. Silmissä ehkä asuu pieni väsymys, mutta muuten mies vaikuttaa tyytyväiseltä.

– Tällaista ei ollut vielä pari viikkoa sitten. Ilmapiiri on selvästi muuttunut parempaan suuntaan, Sipilä myhäilee.

– Saan viestejä, joissa ihmiset kertovat äänestävänsä nyt keskustaa, vaikka eivät ole tehneet niin koskaan aiemmin.

Vielä vähän aikaa sitten jopa omia piti ennen tilaisuuden alkua lämmitellä puolitoista tuntia ennen kuin sai porukan innostumaan.

Sipilän selitys on, että soten kaatuminen – niin harmillinen asia kuin se olikin – on auttanut kansalaisia näkemään, mitä kaikkea hallitus on saanut aikaiseksi.

Sotestakaan ei juuri uutisoitu myönteisessä valossa ennen kuin se kariutui.

– Nyt kyllä puhutaan, miten tärkeä se olisi ollut esimerkiksi luottoluokittajien näkökulmasta.

Mutta sellaista on politiikka. Sipilä ei halua katsoa peruutuspeiliin vaan suunnata katseen eteenpäin.

Rohkenen silti muistuttaa edellisestä yhteisestä haastattelustamme kymmenen vuotta sitten kempeleläisen ekokorttelin rakennustyömaalla. Insinööri ei istunut vielä edes valtuustossa. Hän esitteli ekokorttelin tapoja säästää sähköä ja kertoi ideoistaan viemäröinnin kehittämiseksi.

– Saapa nähdä, millaisista innovatiivisista ratkaisuista kohta kuulemme, kirjoitin jutun loppulauseeksi.

Ja onhan niitä nähty. Säästetty on muustakin kuin sähköstä, ja pistetty kuntoon isompiakin asioita kuin viemäröinti. Ei taida mieskään olla aivan entisellään.

Sipilä hymähtää ja väittää, ettei ole ihmisenä muuttunut miksikään.

– Vanhentunut olen sen kymmenen vuotta, hän naurahtaa, mutta vakavoituu sitten.

– Eniten minua on muuttanut poikani menetys, hän sanoo ja vilkaisee ulos pyryyn.

Räntä pieksää tienoota suurin hiutalein.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän alleviivaa, ettei pääministeriys ole työtä kummempaa.

– Kun mennään, mennään täysillä. Nautin ihmisten tapaamisesta ja siitä, että saan rauhassa selittää esimerkiksi, miten taitettu indeksi toimii.

Sipilä myöntää, ettei toreilla aina ole ollut yhtä mukava seisoskella. Vaalikauden alussa hänen oli vaikea hyväksyä asioiden hidasta etenemistä.

– Tuntui, että uupuu, kun ei pääse ratkomaan ongelmia. Nyt on moni asia mennyt parempaan suuntaan.

Ihmisiä kohdatessaan Sipilä kuuntelee heidän huoliaan, pettymyksiäänkin, mutta yrittää kaivaa esiin myös ilonaiheita.

– Kysyn esimerkiksi, että ovatko lapsenlapsesi saaneet töitä. Moni toteaa näin tapahtuneen.

Juha Sipilän mielestä ihmisten kohtaaminen vaalikentillä on antoisaa. (Kuva: Maria Seppälä)

Somekauden pääministerinä Sipilä on joutunut kovempaan median höykytykseen kuin ehkä kukaan edeltäjistään.

Muutos on ollut iso, sillä neljä vuotta sitten Sipilää kohdeltiin liki messiaana. Sekä suuri yleisö että media suhtautuivat myönteisesti boxin ulkopuolelta tulleeseen mieheen, joka nousi vauhdilla tuntemattomuudesta kaiken kansan tietoisuuteen.

Lupaus miltei konkurssikypsän Suomen kuntoon laittamisesta upposi äänestäjiin. Edellisen vaalikauden loppu oli yhtä kaaosta, asioita ei saatu loppuun ja hallitus alkoi vaalipaniikissaan perua omiakin ehdotuksiaan. Talous oli kuralla ja työllisyys levinnyt käsiin.

Valtakunnassa vallitsi suuri yksimielisyys siitä, että on tartuttava härkää sarvista.

– Kaikkialla kaikui sama vaatimus; tehkää jotain, laittakaa Suomi kuntoon, Sipilä muistelee.

Uusi hallitus sai käsiinsä yli puolet odotettua suuremman säästötavoitteen. Kolmen miljardin piti riittää, mutta valtiovarainministeriö vaatikin seitsemän miljardin säästöjä. Leikkauksia jouduttiin tekemään sieltäkin, mistä oli luvattu olla leikkaamatta, kuten koulutuksesta.

Sitä ei aivan vähällä unohdeta.

Harva tosin on noteerannut, että esimerkiksi yksin vuoden 2019 budjetissa tuotekehitykseen ja tutkimukseen kohdennettiin lisärahaa 130 miljoonaa euroa ja taso saatiin hilattua vuoden 2015 tasoa korkeammalle.

Suurin yllätys Sipilälle kuitenkin oli se, että yksimielisyys Suomen kuntoon laittamisesta loppui konkreettisten säästöpäätösten edessä.

– Olin sinisilmäinen muutosvastarinnan suhteen. Yhdessä kuntoon laittamisen henkeä ei ollutkaan. Esiin astui edunvalvontaelementti. Joka puolella oltiin tiukkoina, että minun väeltäni ei oteta mitään, Sipilä huokaa.

Ratkaisuja saatiin lopulta aikaiseksi, mutta valtavan puristamisen se vaati, eivätkä kaikki olleet tyytyväisiä.

– Jouduin ottamaan kovan johtajan toimia käyttöön.

Messiaan sädekehä alkoi himmetä, eikä sen loisto oikein ole palannut, vaikka hallitus on tehnyt lähes kaiken mitä lupasi, vastoin odotuksia.

Jos kotimaassa onkin tullut tupenrapinoita – pääministeriin on ajoittain kohdentunut suoranaista vihaa – muualla maailmassa Suomen nousu on herättänyt kiinnostusta.

– Monet haluavat tietää, millä keinoilla teimme sen. Sitä käytiin tarkasti läpi esimerkiksi Ranskassa, jossa alijäämä suhteessa kansantuotteeseen on nyt sama kuin Suomessa neljä vuotta sitten.

Jouduin ottamaan kovan johtajan toimia käyttöön.

Raskaassa vaalikaudessa on ollut myös monia mukavia hetkiä.

Muistot satavuotiaan Suomen juhlinnasta saavat vieläkin hymyn Sipilän kasvoille.

– Oli hienoa, miten suomalaiset olivat koko kansakuntana mukana järjestämässä juhlallisuuksia.

Sydäntä sykähdytti myös Suomen laaja huomioiminen muualla maailmassa.

Ehdoton huippuhetki oli lasten itsenäisyyspäiväjuhla, johon kutsuttiin kaksi kymmenvuotiasta jokaisesta Suomen kunnasta.

– Edelleen lähes kaikkialla, missä käyn, joku lapsi tulee moikkamaan ja kysymään: – Muistatko minut? Sipilä naurahtaa.

Sipilän julkinen kuva on monessakin mielessä ristiriitainen. Joitakin sapettavat hänen miljoonansa ja lentoharrastuksensa, toiset taas eivät voi sulattaa hänen uskonnollista taustaansa.

Toisaalta häntä pidetään leppoisana, autotallissa tarvekaluja veistävänä insinöörinä, tavallisena suomalaisena miehenä, joka havainnollistaa poliittisia tavoitteitaan kakkaroilla kerta toisensa jälkeen naljailuista välittämättä, ja tulee siinä sivussa rikastaneeksi kansan sanavarastoa muun muassa sellaisilla herkuilla kuin vatuloida ja iteroida.

Sipilä pyrkii katsomaan yhteiskunnan haasteita tuoreesta näkökulmasta ja löytämään ratkaisuja. Hänellä vaikuttaa olevan liki lapsenomainen usko siihen, että pulmaan kuin pulmaan on olemassa vastaus.

– Pääministerinä olen oppinut, että asiat ovat usein paljon monimutkaisempia kuin miltä ne näyttävät ulospäin, hän myöntää.

Välillä on tehnyt mieli heittää kintaat nurkkaan ja hylätä se kuuluisa tunkki toisten hoteisiin.

Toisaalta Sipilä on osoittanut olevansa peräänantamaton päättäjä, joka uskaltaa viedä asioita eteenpäin, vaikka uhkaamalla hallituksen erottamisella.

Nyt pikkubussin takapenkillä istuu rennolta vaikuttava pääministeriehdokas, joka aikoo jälleen tehdä mahdottomasta mahdollista.

Vaaliohjelman ydinkohdat kumpuavat selkäytimestä. Parhaillaan hän laatii omaa vaihtoehtoaan strategiseksi hallitusohjelmaksi. Päätavoite on tälläkin kertaa työllisyyden nostaminen.

Koulutusta ja perusturvaa pitää kohentaa perheet etunenässä, on huolehdittava koko maan tasapainoisesta kehittymisestä, maa- ja metsätaloudesta, ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä turvallisuudesta. Muun muassa.

Julistuksilla on merkitystä myös erilaisista hallituspohjista parhaillaan kuumina käyvien spekulaatioiden kannalta. Sekä demareiden että keskustan leirissä nähdään nostalgian sävyttämiä unia punamullasta. Kokoomuksen kelkassa molempien kannatukselle on tupannut käymään kehnosti.

Joidenkin mielestä Sipilä teki virheen, kun ei ottanut edelliskerralla demareita mukaan.

– Niillä toimenpiteillä, joista heidän kanssaan olisi voitu sopia, ei oltaisi tässä taloustilanteessa, hän kuittaa.

Sipilän mukaan nyt pöydällä olevien vaaliohjelmien perusteella demareiden kanssa olisi helpompi sopia sote-uudistuksesta, mutta haasteitakin on.

– Heidän taholtaan en ole kuullut yhtään varteenotettavaa keinoa työllisyyden parantamiseksi. Keskusta ei voi lähteä hallitukseen, jossa työllisyyden kehitystä ei varmisteta. Ilman sitä ei ole varaa perusturvan parantamiseen.

Ilmassa leijuu myös punavihreän hallituksen mahdollisuus. Mitä se tarkoittaisi?

– Silloin ajatus koko Suomesta unohtuu jo siinä, miten puhutaan maito- ja lihaverosta tai polttomoottoriautojen kieltämisestä, Sipilä vastaa.

Hän muistuttaa myös, että Suomen talous ei edelleenkään ole ylijäämäinen.

– On suuri uhka, että kaikki luvattu tehdään velalla. Jos velka, työttömyys ja verot lähtevät taas nousemaan, syntyy itseään ruokkiva kierre, joka vie yrityksiltä kilpailukyvyn ja ihmisiltä työpaikat. Se on sama resepti, jota käytettiin viime vaalikaudella tunnetuin seurauksin.

Pääministerin äänestä kuultaa aito huoli, mutta samalla usko äänestäjien kykyyn tehdä viisaita päätöksiä.

– Keskustalla on nyt näytön paikka.

Edellisenä iltana Sipilä on viettänyt aikaa rakkaimpiensa kanssa tyttären syntymäpäivillä. Perhe on Sipilälle tärkeä, se kuultaa kaikesta läpi. Hän on esimerkiksi kertonut käyvänsä lastenlastensa kanssa kalaretkillä samoilla vesillä, joilla itse vietti pikkupoikana aikaa ukkinsa kanssa.

– Ylisukupolvisuudesta puhutaan liian vähän. Sillä on valtava merkitys. Keskusta on ainoa puolue, jonka arvoihin se on kirjattu, Sipilä sanoo.

Onnellisimmillaan hän on metsässä teinivuosista saakka rinnalla kulkeneen vaimonsa ja koiransa kanssa.

Niiden hetkien – ja autotallin – avulla saa ajatukset irti työhuolista.

Pääministerikausi on ottanut välillä lujille, mutta Sipilä on valmis uuteen urakkaan luottavaisin mielin.

– Suomen ongelmat ovat ihmisen kokoisia, ja ratkaisutkin täysin omissa käsissämme.