Mullistava uudistus hämmentää yliopistoon haluavia – asiantuntijat kertovat vinkit yhteishakuun
Haku yliopistoihin on myllätty uusiksi. Historiallinen valintakoeuudistus jakaa mielipiteitä ja hämmentää abiturientteja sekä muita nuoria, jotka pyrkivät tänä keväänä opiskelemaan yliopistoon – heidän vanhemmistaan puhumattakaan.
Mikä on muuttunut ja miten myllerryksen keskellä voi löytää tiensä yliopistoon? STT kokosi taustatietoa, vinkkejä ja rohkaisevia neuvoja yliopisto-opinnoista haaveileville.
Kevään toinen yhteishaku syksyllä alkaviin korkeakouluopintoihin avautui tällä viikolla, ja se päättyy tiistaina 25. maaliskuuta. Hakea voi enintään kuuteen hakukohteeseen.
Merkittävin muutos yliopistojen opiskelijavalinnoissa on se, että valintakokeita on huomattavasti aiempaa vähemmän, ja hakijan on mahdollista pyrkiä samalla valintakokeella usealle koulutusalalle.
Yliopistot järjestävät yhdeksän kansallista pääsykoetta, joilla voi hakea suurimpaan osaan kanditason hakukohteista. Esimerkiksi valintakokeessa H voi hakea opiskelemaan filosofiaa, historiaa, kulttuurien tutkimusta, taiteiden tutkimusta ja teologiaa.
Joillakin koulutusaloilla on kirjallisten kokeiden sijaan tai lisäksi muunlaisia valintakokeita, esimerkiksi taidealoilla. Joillakin aloilla, kuten tekniikalla ja kasvatustieteillä, on jo vuosikymmenien kokemukset laajoista yliopistojen yhteisistä valintakokeista.
– Vielä viime vuonna meillä oli pitkälti toistasataa erilaista valintakoetta pelkästään näihin yliopistojen kanditasolta alkaviin koulutusohjelmiin, vertaa Tanja Juurus, joka toimii projektipäällikkönä yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeessa.
– Eli tavallaan kuusi hakukohdetta oli monessa tapauksessa totta vain teoriassa, koska harva pystyy valmistautumaan ja osallistumaan kuuteen eri kokeeseen. Nyt hakijalla on tosiasiassa paremmat mahdollisuudet tulla huomioiduksi kaikkien niiden kohteiden opiskelijavalinnassa, joihin hän on hakenut.
Suomen opinto-ohjaajat ry (Sopo) suhtautuu varapuheenjohtaja Suvi Niemeläisen mukaan muutokseen pääasiassa myönteisesti, koska sillä on haettu opiskelijan etua.
– Uudistus on tullut aika vauhdilla, ja luohan se tiettyä jännitystä. Keskeistä on se, että nyt matkustaminen vähenee isosti eivätkä kokeet mene ajallisesti päällekkäin, hän tiivistää.
Niemeläinen työskentelee opinto-ohjaajana Tampereen yliopiston normaalikoulun lukiossa.
– Osa lukiolaisista kokee tilanteen myös helpottavana, koska se on tänä keväänä kaikille uusi. Uudistus luo ehkä uskoa ensikertalaisen parempiin mahdollisuuksiin valintakokeessa.
Yliopistojen yhteisten valintakokeiden rakenteessa uutta on se, että osassa valintakokeista hakija suorittaa kaikille yhteisen osion lisäksi yhden tai useamman eriytyvän osion.
Juurus torppaa harhaluuloksi käsityksen, että valintakokeissa olisi vain yksinkertaisia monivalintatehtäviä ja että yliopistoon voisi siten päästä ”vain arvaamalla oikein”. Vaikka tehtävä olisi automaatin tarkistettavissa, se voi olla silti vaativa.
– Siitä on ihan tutkimustietoa, että luetun ymmärtämisen taidot korreloivat kirjoittamisen taitojen kanssa, hän huomauttaa.
Valintakokeissa voi olla alan vaatimusten mukaan myös lasku- tai kirjoitustehtäviä. Juuruksen mukaan pääosa kokeista mittaa yleisiä valmiuksia yliopisto-opintoihin.
– Eli ei oleteta, että hakijalla olisi niin sanottua substanssiosaamista, ellei se ole jo opintojen alussa välttämätöntä, kuten lääketieteen opinnoissa. Lukiotasoisella yleissivistyksellä pärjää yleensä jo hyvin pitkälle.
Valmistautuminen valintakokeisiin kevenee tänä keväänä huomattavasti, sillä ennakkomateriaalia on Juuruksen mukaan vain kolmessa valintakokeessa ja niissä materiaalit julkaistaan vasta muutamaa päivää aikaisemmin.
Mikä on maksullisten valmennuskurssien merkitys nykyään?
– Yliopistoissa näemme valmennuskurssit hieman ongelmallisina koulutuksellisen yhdenvertaisuuden kannalta. Toivoisin, että yliopistoon pääsemisen ratkaisisi hakijan valmiudet ja osaaminen eikä vaikkapa vanhempien lompakon paksuus, Juurus toteaa ja painottaa, ettei kurssien järjestäjillä ole sisäpiiritietoa tulevista kokeista.
Lukiosta valmistuneen on mahdollista päästä yliopistoon myös ylioppilastodistuksellaan. Juurus arvioi, että karkeasti noin puolet uusista opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla eli ilman valintakoetta. Todistusvalinnalla valittavien opiskelijoiden osuus vaihtelee toki aloittain ja hakukohteittain.
Valintakokeet järjestetään tänä vuonna pääosin kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja tiedot todistusvalinnoista tulevat enimmäkseen ennen pääsykokeita. Hakuvaiheessa nuoret puntaroivat ylioppilastulosten ainekohtaisia pisteytyksiä huolella, myös viime kevään pisterajoja yliopistoihin.
Valintakoeuudistuksen lisäksi yliopistojen opiskelijavalintaa ollaan muuttamassa uudella todistusvalinnan pisteytyksellä. Se tulee voimaan vasta ensi keväänä.
Juuruksen mukaan pisteytysuudistuksessa pyritään siihen, että lukiolaiset tekisivät ainevalintoja kiinnostuksen mukaan eivätkä tulevia pisteitä laskelmoiden. Esimerkiksi pitkän matematiikan pisteytystä kevennetään niillä aloilla, joissa nimenomaan pitkä matematiikka ei ole erityisen olennainen.
Kannattaisiko joidenkin abiturienttien laskelmoida yliopistohakunsa vasta ensi kevääseen?
– Olemme puhuneet abien kanssa tästä paljon, ja sanoisin, että nyt kannattaa rohkeasti vain hakea, opinto-ohjaaja Suvi Niemeläinen toteaa.
– Mehän emme tiedä, miten tässä käy. Tuleeko hakijoissa iso ryntäys nyt vai onko heitä enemmän vasta ensi vuonna?
Yliopistojen opiskelijavalinnoissa yksi tärkeä avainsana on ensikertalaisuus. Suurin osa todistusvalinnan aloituspaikoista on varattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville.
Niemeläinen muistuttaa, että ensikertalaisuus säilyy siihen asti, että hakija ottaa saamansa korkeakoulupaikan vastaan.
– Eli sitä ennen voi aina uudestaan hakea ensikertalaisena. Ensikertalaisuus on hirvittävän suuri etu, hän toteaa.
Myös Juurus kuvailee ensikertalaisuutta isoksi plussaksi hakijalle, mutta näkee asiassa myös kääntöpuolia. Moni luulee menettävänsä aseman osallistumalla yhteishakuun.
– Meille tulee opoilta paljon viestejä siitä, että ensikertalaisuuden takia ei uskalleta ottaa paikkoja vastaan tai edes hakea. Kiintiö tuo paljon paineita lukiolaisille.
Niemeläisen mukaan myös Sopossa toivotaan, että yhteisten valintakokeiden ja uuden pisteytyksen myötä lukiolaiset voisivat tehdä yhä enemmän itsensä näköistä ylioppilastutkintoa.
– Toivehan on, että kaikki voisivat opiskella enemmän sitä, mikä heitä kiinnostaa, eikä lukiossa stressattaisi ja kerättäisi vain pisteitä jatko-opintoihin.
Yhteishaussa hakijalle tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa siitä kohteesta, johon hakijan valintamenestys riittää ja jonka hän on asettanut mieluisuusjärjestyksessä korkeimmaksi.
– Kannattaa ihan oikeasti laittaa hakukohteet siihen järjestykseen, mikä on mieluisin paikka, Juurus kannustaa.
Niemeläinen korostaa niin ikään, että järjestyksellä on väliä. Jos vaikkapa todistusvalinta riittää opiskelupaikkaan, kyseisen hakukohteen alapuolella olevat kohteet vapautuvat muille.
Hän kehottaa tutkimaan Opetushallituksen ylläpitämää Opintopolkua ja yliopistojen koulutustarjontaa. Hyvä opas yliopistoon hakevalle on myös sivusto Yliopistovalinnat.fi. Yhteishakuun saa ja pitää pyytää tarvittaessa apua, Niemeläinen sanoo.
– Ylioppilaat ovat vielä nuoria. Kun puhutaan näin isoista ja jännittävistä elämää ratkovista kysymyksistä, ohjausta pitää olla hyvin tarjolla.
Juurus muistuttaa, että yliopistojen koulutusalat tuppaavat olemaan hyvin kapeasti esillä julkisuudessa.
– Kaikki tietävät lääkiksen ja oikiksen, mutta nehän ovat vain murto-osa koulutustarjonnasta, mitä meillä on.
Hän toivoo, että yhteisten valintakokeiden myötä hakijat havahtuvat puntaroimaan ja ottamaan selvää myös koulutusaloista, joista eivät ehkä ole koskaan kuullutkaan.
– Esimerkiksi oikeustieteen kanssa samassa valintakokeessa voi hakea myös monelle muulle koulutusalalle. Nyt on vielä aikaa tutustua laajasti siihen, minkälaisia koulutusohjelmia yliopistoissa on, Juurus sanoo.
– Useimmilla aloilla pääaine ei edes lopulta määrää sitä, mihin työhön päätyy. Polku muotoutuu pikku hiljaa opintojen ja myöhemmin elämän aikana, hän rauhoittelee.