Mistä uusi suunta? – Keskustassa käynnissä massiivinen voimainponnistus

Keskusta

Keskustalla on tällä hetkellä käynnissä kaksi suurta ohjelmatyökokonaisuutta. Kokonaisuuksiin kuuluu myös laajaa kentän ja yleisön osallistamista.

Viime vuoden puoluekokous Jyväskylässä päätti, että Tampereen puoluekokous kesäkuussa 2026 hyväksyy kaksi merkittävää ohjelmaa. Ne ovat uusi periaateohjelma sekä Suunta Suomelle -ohjelma.

Periaateohjelmassa puolue määrittelee tärkeimmät aatteelliset ja ideologiset ankkurinsa. Edellinen periaateohjelma on vuodelta 2018.

Suunta Suomelle -ohjelma pohjautuu Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttyyn samaa otsikkoa kantavaan tilannekuvapaperiin. Tilannekuvassa on kuusi kokonaisuutta, ja sen pohjalta puolue valmistelee eri politiikanalojen työryhmissä linjauksia ohjelmaa varten.

Ryhmiltä tulee tämän lisäksi omat linjapaperit. Viime viikolla keskusta julkaisi jo maahanmuuttolinjauksensa, jossa otettiin kantaa esimerkiksi osaamiseen ja työmarkkinoiden tarpeeseen perustuvan pisteytysmallin puolesta.

Suunta Suomelle -ohjelma pohjustaa keskustan ponnistusta eduskuntavaaleihin, tulevalle vaalikaudelle ja siitä ylikin. Kesällä 2026 hyväksytyn ohjelman pohjalta kirjoitetaan varsinainen eduskuntavaaliohjelma seuraavana syksynä.

Ohjelmia ei tehdä vain kokouskabineteissa. Osallistava ote kuuluu tyyliin kun toimitaan kansanliikkeenä, joten keskusta pyrkii tapaamaan työnsä tiimoilta mahdollisimman paljon ihmisiä.

Keskustan reppukiertue on tällä hetkellä loppusuorallaan, viimeisetkin tilaisuudet pidetään lokakuun lopulla. Jokaisen piirijärjestön alueella järjestetyssä tilaisuudessa on ollut aina paikalla joku puoluejohdosta ja puoluetoimistolta keräämässä osallistujien ideoita sekä periaateohjelmatyöhön että Suunta Suomelle -työhön.

Suunta Suomelle -ohjelmaa aletaan kirjoittaa loppuvuoden aikana, ja alkuvuodesta se lähtee kenttäpalautteelle. Kenttäkierroksen toteuttamistapaa ei ole vielä päätetty. Tämän jälkeen kirjauksia muokataan palautteen pohjalta puoluekokouksen käsiteltäväksi.

Ohjelmatyö on aivan puoluetoiminnan keskiössä. Se on tapa osallistaa ihmisiä laajemminkin, Ilkka Miettinen korostaa.

Miettinen työskentelee keskustan poliittisena asiantuntijana. Hän on vuosien varrella ollut mukana työssä jos toisessakin.

Ohjelmatyön konkari ja puolueen kantojen päällä työkseen istuva Miettinen kertoo ohjelmien olevan keskeisessä roolissa jokapäiväisessä politiikanteossa.

Työryhmiä on tällä hetkellä paljon, kymmenen avoimen haun kautta muodostettua ja kahdeksan suppeampaa, rajatumpien sektoreiden ad hoc -työryhmää.

– Paljon on asiaakin. Joidenkin mielestä ryhmiä on liikaa, joidenkin mielestä liian vähän, Miettinen kiteyttää.

– Alkuvaalikaudella tarve ei ehkä ole niin suuri, mutta kun eduskuntavaalit lähenevät, halutaan, että ajankohtaiset linjaukset keskeisiin asioihin löytyvät. Ne hyödyttävät sekä puoluejohtoa että ehdokkaita paneeleissa ja vaalikoneissa. Ja jos päästään hallitusneuvotteluihin, on hyvä, että on mietityt linjat.

Puolueelle tulee poliittisen asiantuntijan mukaan järjestöiltä ja eturyhmiltä vaalien alla jopa 200–250 kyselyä. Yhdessä kyselyssä saattaa olla hyvin montakin kysymystä, ja on hyvä, että puolueen linja tiedetään hyvin moneen asiaan.

– Eli on hyvä, että on laajaa ohjelmatyötä. Minusta on hyvä, että on mieluummin ”liian paljon kuin liian vähän” työryhmiä ja ohjelmia.

Tällä hetkellä vaikuttamisesta kiinnostuneen kansalaisen kannattaa olla valppaana. Keskustan ohjelmatyön kenttäkierros ja osallistavuus on käynnissä sellaisella volyymilla, että Miettisen mukaan samanlaiseen ei tule tilaisuutta ehkä kymmeneen vuoteen.

Työryhmiin kannattaa hakea, ja vaikka ei tulisi valituksi, pettyä ei kannata, Ilkka Miettinen viestii.

– Työryhmä ei voi olla valtuuston kokoinen, korkeintaan ne ovat meillä noin kaksikymmentä henkeä, ja hakijoita saattaa olla moninkertaisesti. On kuitenkin annettu velvollisuus, että kaikki hakijat pitää verkostoida jollain tavalla työryhmän ympärille, että kaikki pääsevät vaikuttamaan ja verkostoa voi laajentaa.

Itsensä läpisaamille kirjauksille ei kannata odottaa suurta lukijakuntaa, mutta vaikuttavuutta voi odottaa.

– Kun yleensä sanotaan, ettei kukaan lue ohjelmia, se on varmaankin totta, mutta ohjelmien käyttöhän on sellaista, että kun tulee kysymys keskustan kannasta johonkin tiettyyn asiaan, se löytyy kyllä sisällysluetteloa selaamalla, Miettinen kertoo.

– Minkään puolueen mistään ohjelmasta ei todennäköisesti tule suuren kansan bestselleriä, mutta arvo on nimenomaan se, että puolue tietää, mihin suuntaan mennään yhteiskunnan kehittämisessä. Näen paljon arvoa tässä. Joka viikko tulee useita kysymyksiä joko meille puoluetoimistolle tai eduskuntaryhmän päähän keskustan kannoista, ja silloin on parempi, että on mietityt linjaukset, joista löytyy vastauksia.

Uransa varrelta Miettisen mieleen tulee vaikuttavana ja ihmisiä tavoittaneena, hyvänä ohjelmatyönä vuonna 2018 uudistettu periaateohjelma. Hän oli Annika Saarikon johtaman työryhmän pääsihteeri.

– Oli aikaa tehdä prosessi kunnolla, kolme kenttäkierrosta ja kenttää osallistettiin hyvin. Lopputulosta en pysty itse arvioimaan, mutta prosessina se oli sellainen, että kun yleensä ohjelmatyössä tulee aina kiire, siinä tehtiin rauhassa pohtien ja laajasti osallistaen. Tuli vaikuttavuuden tunne.

– Ohjelmatyön periaate on ollut, että matka ja prosessi ovat yhtä tärkeitä kuin lopputulos.

Ihmisten into olla mukana on ollut erilaista eri aikoina. Miettinen kokee hengen olevan tällä hetkellä hyvä, ja vertaa sitä 2010-luvun alkupuoliskoon, jolloin keskustassa tehtiin erityisellä innolla uutta. Puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla laadittiin vaalivoitossakin avittaneet kuuluisat kakkarat ja Suomen selviytymissuunnitelmat.

Tällä hetkellä keskustalla on myös sellaisia työryhmiä, jollaisia ei ole Miettisen mukaan ollut ennen.

Aiemmat kansanvalta-, demokratia- ja vastaavat työryhmät saavat uutta sävyä uuden luottamusyhteiskunta-termin alla. Kaivoslinjausta päivittää oma ryhmänsä ja Puhdas ruoka ja vesi -työryhmä ottaa uutta fokusta vesistöasioihin.

Erityisesti Miettinen nostaa esiin mielenterveystyöryhmän. Uuteen kansantautiin haluttiin nyt oma työryhmä aiempien kokonaisuutena terveysasioita käsitelleiden ryhmien kuten sote- tai hyvinvointityöryhmien sijaan.

Uuteen aikaan vastataan myös tekoälytyöryhmässä.

Mielenterveystyöryhmää johtaa kansanedustaja, entinen ministeri Hanna Kosonen.

Hän vertaa ryhmän työtä kuuluisaan Pohjois-Karjala-projektiin. Kosonen kuvailee tulevaa ohjelmaa suureksi.

– Ryhmä on kuullut runsaan joukon alan asiantuntijoita ja olemme työstäneet pohjan Suunta Suomelle -visiopaperiin. Jatkamme talven aikana työtä kohti lopullista Mielenterveydestä kansallinen suurhanke -ohjelmaa ja samalla eduskuntavaaliohjelmaa 2027, Kosonen kertoo Suomenmaalle.

– Koska teemme suurhanketta, olemme keskittyneet laajasti ongelman ratkaisuun, siis juurisyihin eli siihen, mikä on kasvattanut mielenterveyden ongelmia ajassamme, sekä tietenkin seurausten ratkaisemiseen.

Kosonen toteaa, että keskusta ottaa mielenterveysongelmat vakavasti ja puolueessa ymmärretään ongelmien inhimilliset ja taloudelliset miljardiluokan kustannukset.

– Tulemme viestimään lukuisasta joukosta ratkaisuja, jotka vaativat rakenne- sekä toiminnanmuutoksia. Toisaalta Suomessa on jo olemassa paljon toimivia ratkaisuja, jotka vain pitää ottaa joka puolella maata käyttöön.

Kosonen kertoo olevansa todella iloinen, että puoluejohdossa on otettu mielenterveysongelmat vakavasti ja että keskusta haluaa lanseerata seuraavaksi kansalliseksi suurhankkeeksi mielen hyvinvoinnin.

– Syitä tähän on toki monia, eräs varmasti se, että alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle eniten lähdetään mielenterveysongelmien takia. Maallamme ei ole tähän varaa, ei yksilön eikä yhteiskunnan näkökulmasta.

Puolueiden ohjelmatyön Hanna Kosonen näkee välttämättömänä osana politiikan tekemistä. On erittäin oleellista osallistaa ja kerätä tietoa niin puolueen toimijoilta kuin muiltakin asiantuntijoilta tärkeisiin teemoihin liittyen.

– Miten muuten esimerkiksi hallitusohjelmaneuvotteluissa neuvottelijat tietäisivät mitä toimenpiteitä ohjelmaan tulisi ajaa? Mitä paremmin ohjelmat antavat eväitä päättävissä asemassa oleville, sitä helpompaa on päättäjien viedä puolueen ja kentän kantoja eteenpäin. Keskustassa kysymys ei ole pienen porukan mielipiteistä vaan olemme aidosti laaja osallistava kansanliike.

Tekoälytyöryhmää johtaa Lapin yliopiston TKI-yksikössä asiantuntijana työskentelevä Sofia Tuovinen. Hän kertoo työryhmän jo tuottaneen puolueelle noin 20-sivuisen Keskustalainen tekoälytarina – visiomme ja tavoitteemme tekoälyn tulevaisuudeksi -linjauksen.

– Työryhmä jatkaa työtään puolueen tukena tekoälyä koskevissa kysymyksissä. Sekä tuottaa puolueelle oman tekoälyohjeistuksen, joka valmistuu ennen eduskuntavaaleja 2027.

Tuovisen mukaan puolue toivoi työryhmää asettaessaan kiinnittämään eduskuntavaaliohjelmaa varten huomiota erityisesti tekoälyn talousvaikutuksiin sekä kansalliseen ja EU-tason lainsäädäntöön.

– Puheenjohtajana ymmärsin aika pian, että emme voi tehdä Suunta Suomelle -paperia, ellei meillä ole ymmärrystä, mitkä ovat puolueen linjat. Tein työryhmälle 14-sivuisen taustapaperin, joka oli täynnä kysymyksiä. Jaoin työn yrityksiin, TKI-toimintaan, sääntelyyn ja kansainväliseen yhteistyöhön, demokratiaan ja julkisen vallan vastuuseen sekä sivistykseen. Näiltä osin lähdimme tuottamaan ohjelmaa, ja nämä otsikot ovat pysyneet linjauksessa mukana.

– Linjapaperi sisältää paljon hyviä ulostuloja, mutta katsoisin, että keskeisimmät liittyvät yhteiskuntamme tekoälysivistyksen tason nostoon sekä avauksiin käyttää kansallisesti tietoa ja dataa uudella tavalla.

Tekoälysivistys on puheenjohtajan mukaan työryhmän luoma käsite, jolla kuvataan tilaa, jossa yksilöllä on tekoälylukutaidon lisäksi valmius hahmottaa tekoälyn yhteiskunnallisia vaikutuksia, harjoittaa kriittistä ajattelua ja eettistä harkintaa tekoälyn ja sen tuotosten suhteen sekä kantaa vastuuta omista valinnoista ja niiden seurauksista tekoälyä käytettäessä.

– Katsomme, että tekoälysivistys on tulevaisuus.

Tekoälyllä on Tuovisen mukaan laajasti yhteiskunnallisia vaikutuksia, uhkakuvista huolimatta myös myönteisiä. Sillä voidaan hänen mielestään esimerkiksi vahvistaa demokratiaa sekä vastata väestörakenteen tuomiin haasteisiin tuottaa palveluita.

– Tekoäly yksistään ei ole asia, johon huomiota mielestäni ensi hallituskaudella on kiinnitettävä, vaan huomio tulee kiinnittää tekoälyn tuomaan nopeaan muutoksen tiedon ja datan hyödyntämisestä.

– Suomella ei ole vielä riittävän vahvaa omistajuutta kansallisesti datan keräämiseen, kierrättämiseen ja uudenlaiseen soveltamiseen. Nämä taidot uupuvat myös yksilöiltä. Kyseessä ei ole ainoastaan taloudellinen näkökulma, vaan kyse on myös turvallisuudesta. Kuka datan omistaa, kenellä on valta käyttää dataa ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään?

Myös Tuovisen mielestä ohjelmatyö on tärkeä osa puoluetoimintaa.

– Ohjelmatyö on vahvistanut käsitystäni siitä, että keskustalla on paljon mahdollisuuksia osallistua meidänkin työryhmämme kaltaisiin keskusteluihin. Keskustan jäsenistössä on myös paljon osaamista, jonka potentiaalin hyödyntäminen työryhmien kautta on mielestäni tarpeen.