Ministeri Saarikkoa huolestuttaa: Into luokanopettajakoulutukseen lopahti, hakijamäärät lähes puolittuneet
Hakijamäärät luokanopettajakoulutukseen ja varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen ovat vähentyneet viime vuosina rajusti.
Luokanopettajakoulutuksiin hakevien määrä on kuudessa vuodessa jopa liki puolittunut. Tämä tieto sai tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon (kesk.) hätkähtämään, kun hän aloitti uudessa pestissään.
– Vuonna 2013 hakijoita luokanopettajakoulutukseen oli 8 345, tänä keväänä enää 4 700, hän tarkistaa haastatteluun mukaansa ottamastaan paperista.
Saarikolle asia on läheinen, sillä hän on itse mennyt vuonna 2002 Turun yliopistoon luokanopettajakoulutukseen aikana, jolloin hakijoita oli paljon ja ala haluttu.
– Hakijamäärän väheneminen heijastelee huolestuttavaa signaalia siitä, mitä suomalaisessa peruskoulussa tapahtuu. Liikennevalo ei ole punaisella, mutta keltaisella se on.
Myönteistä ministerin mielestä on, että hakijoita on edelleen ihan kohtuullisesti, ja korkeakouluilla on edelleen varaa valita parhaimmisto, kun hakijoista 900 valitaan.
– Mutta tähän on pakko kiinnittää huomiota nyt tuoreeltaan, koska suunta on selvästi ollut useamman vuoden alaspäin. Joku ilmiö meillä on käsillä, eivätkä sen vaikutukset näy tänä vuonna, vaan ehkä kymmenen vuoden kuluttua.
Lomien jälkeen ministeriö aloittaa perinpohjaisen selvityksen, mistä hakijakadossa on kyse. Saarikkoa kiinnostaa erityisesti esimerkiksi tänä keväänä kirjoittaneiden ylioppilaiden pohdinnat siitä, millaisina varhaiskasvatuksen ja luokanopettajan ammatit heille näyttäytyvät.
– Tarvitsemme tiedot nopeasti, koska ensi kevään aikana alkavat tulossopimusneuvottelut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Osana sitä meillä pitää olla tieto siitä, mitä tehdään aloituspaikoille ja niiden määrille.
Ongelma koskee koko maan suomenkielistä opettajakoulutusta, Helsingissäkin hakijamäärä putosi 17,5 prosenttia.
Hakijamäärän väheneminen heijastelee huolestuttavaa signaalia siitä, mitä suomalaisessa peruskoulussa tapahtuu.
Annika Saarikko
Edellinen hallitus lisäsi varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksen aloituspaikkoja yliopistoissa tuhannella. Valtio osoitti siihen rahaa, mutta kaikille paikoille ei ole ollut vastaanottajia, Saarikko sanoo.
Varhaiskasvatuslakia rukattiin, jotta pienten lasten kanssa työskentelevät olisivat tulevaisuudessa entistä koulutetumpia. Tavoite on, että vuonna 2030 päiväkodeissa työskentelevistä ammattilaista kaksi kolmasosaa on joko sosionomeja tai kasvatustieteiden kandidaatteja.
– Miten tämä voidaan saavuttaa, kun tiedämme, että esimerkiksi Itä-Suomen yliopistoon ja Turun yliopistoon on vähemmän ensisijaisia hakijoita kuin aloituspaikkoja?
Saarikon mukaan viime vuonna Itä-Suomen yliopisto ei saanut riittävästi hakijoita ja se palautti ministeriölle koulutuspaikkalisäykseen tarkoitettuja määrärahoja.
– Muissa yliopistoissa tilanne on vielä ihan hyvä ja ensisijaisia hakijoita oli enemmän kuin aloituspaikkoja, mutta siitä huolimatta voidaan sanoa kattavana linjana, että myös varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen hakijamäärät ovat vähentyneet viime vuosina selvästi.
Ristiriitaista kyllä samaan aikaan kansallinen tavoite on, että yhä useampi lapsi osallistuisi varhaiskasvatukseen, subjektiivista päivähoito-oikeutta ollaan palauttamassa ja osa puolueista ajaa perheille täysin maksutonta varhaiskasvatusta.
– En ole ollut itse ensimmäisenä rynnimässä kannattamaan maksuttomuutta. Ensin pitää laittaa perusasiat kuntoon, esimerkiksi työntekijöiden alalla viihtyminen, alan houkuttelevuus ja työolosuhteet, kuten ryhmäkoot ja tilat. Niistä meidän on pakko aloittaa ennen kuin voidaan keskustella maksuttomuudesta.
Saarikko myöntää, että varsinkaan varhaiskasvatuksessa palkka ei korreloi vaativan ja vastuullisen, yliopistokoulutusta vaativan työn kanssa. Toisaalta myös esimerkiksi peruskouluun ja päiväkoteihin liittynyt kielteinen julkisuus on voinut vaikuttaa mielikuviin.
– Ei auta lisätä aloituspaikkoja, jos ala ei ole vetovoimainen. Tämä liittyy myös kuntien rooliin työnantajina.
Ministerin mielestä on hyvä huomioida sekin, että lasten määrä vähenee dramaattisesti. Tietyllä aikavälillä se tarkoittaa, että kentällä tarvitaan yhä vähemmän opettajia, mutta sitäkin motivoituneempia.
Tällä hetkellä ainakin yläkoulussa työskentelevät opettajat ja rehtorit ovat ammattiinsa tyytyväisiä. Saarikko viittaa tuoreeseen OECD:n kansainväliseen tutkimukseen, johon vastanneista suomalaisista 58 prosenttia koki, että opettajan ammattia arvostetaan yhteiskunnassa edelleen.
– Ruotsissa luku oli 11 prosenttia, ja me tiedämme, mikä keskustelu Ruotsissa on käyty peruskoulusta yksityistämisten ja laadun heikkenemisen jälkeen. Meillä on paljon hyvää puolustettavana.
Saarikon mukaan alaa empivien tilannetta saattaa helpottaa se, että hakuprosessi luokanopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen uudistuu jo ensi keväänä.
– Tulee uusi yhteinen valinta. Hakijat voivat yhteen soveltuvuuskokeeseen osallistumalla hakea useamman eri yliopiston opettajakoulutukseen. Tähän asti eri yliopistot ovat mitanneet soveltuvuutta eri tavoin ja erilaisilla painotuksilla.
Saarikko jää äitiyslomalle elokuun alussa parin kuukauden ministeriyden jälkeen. Syyskuussa keskusta valitsee uuden puheenjohtajan, kisaan ovat ilmoittautuneet puolustusministeri Antti Kaikkonen ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni. Ex-ministeri Anu Vehviläinen on kertonut kannattavansa Kaikkosta, mutta Saarikko ei halua tässä vaiheessa asettua kummankaan taakse.
Hänen mielestään tärkeintä on, että tuleva puheenjohtaja ei havittele pätkäpestiä vain tämän kauden loppuun, vaan sitoutuu tehtävään pidemmäksi aikaa.
Keskustalla on varsinainen puoluekokous ensi kesänä.