Ministeri Saarikko vieraili Oulaisissa ja kuunteli ihmisten kiukkua, mutta ei luvannut ihmettä synnytysosaston pelastamiseksi – "Teillä on oikeus tuntea vihaa"
Oulaisissa vierailleella perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolla (kesk.) ei ollut tarjota Oulaskankaan synnytysosaston lakkautusta vastaan mieltään osoittaneille ihmisille ihmettä, jolla sairaalan synnytystoiminta saataisiin pelastettua.
Sellaista banderollien juuressa lastenvaunuineen seisovat kansalaiset ehkä odottivat, mutta ministeri saattoi vain juurta jaksaen selittää, mitä kaikkea yritettiin tehdä yksikön säilyttämiseksi.
Saarikko korosti, että hän henkilökohtaisesti ja keskusta puolueena olisivat mielellään nähneet toisenlaisen lopputuloksen.
– Teillä on oikeus tuntea vihaa ja pettymystä. Mutta kenelle tahansa olettekin kiukkuisia, niin älkää olko alueen kansanedustajille ja muille päättäjille. He ovat tehneet tässä asiassa kaikkensa, hän vetosi Pohjois-Pohjanmaan keskustan järjestämässä tilaisuudessa.
Taistelu Oulaskankaan synnytysosastosta on ollut vuosikausien prosessi, jonka viimeinen näytös esitettiin tämän vuoden lokakuussa.
Tuolloin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira päätti, etteivät synnytykset Oulaskankaalla voi potilasturvallisuuden vuoksi jatkua, vaikka kesällä ministeriössä oli tultu toiseen lopputulokseen.
Ministeriön päätös perustui Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaalla toteuttamiin toimenpiteisiin, joilla parannettiin potilasturvallisuutta Valviran aiemmin edellyttämällä tavalla. Esimerkiksivastasyntyineiden tehohoidon tasoa nostettiin.
Ministeriö ja sairaanhoitopiiri katsoivat, että ongelmat oli ratkaistu, mutta Valvira oli toista mieltä. Lista puutteista piteni.
Nyt lakkautusta perusteltiin radiologian päivystyksen puuttumisella sekä sillä, ettei henkilökunnalle pääse syntymään riittävää kokemusta, kun riskisynnyttäjät lähetetään etukäteen jo Ouluun.
Tämä käänne on herättänyt alueella monenlaista keskustelua, kuten epäilyä ministeriön todellisesta tahdosta, vaatimuksia muuttaa synnytysasetusta sekä toisaalta kritiikkiä Valviran päätösvaltaa kohtaan.
Saarikko vakuutti, että hän kesällä uskoi vilpittömästi päätöksensä pitävän.
– Muuten en olisi kehdannut sellaista tehdä.
Oulaskankaan kohtaloksi koitui Valviran tiukka tulkinta potilasturvallisuuden lakisääteisten kriteerien osalta.
Asetuksen perusteella poikkeuslupa voidaan myöntää ainoastaan synnytysten lukumäärän osalta, vähimmäisvaatimus on tuhat synnytystä vuodessa.
Tätä koskevan poikkeusluvan lähes 900 synnytystä vuodessa hoitava Oulaskangas sai, mutta muihin puutteisiin poikkeusta ei voitu Valviran mielestä tehdä.
Saarikon mukaan asetuksen muuttaminen tältä osin ei kuitenkaan riittäisi, vaan käsittelyyn pitäisi ottaa koko terveydenhuoltolaki. Se taas olisi liian suuri urakka jo ajallisesti Oulaskankaan pelastamiseksi ja saattaisi toisaalta kansalaiset eri puolilla maata epätasa-arvoiseen asemaan.
Viimeisten vuosien aikana synnytyssairaaloiden määrä Suomessa on vähentynyt 50:stä 20:een. Edellisen hallituksen lanseeraama keskittämislinja on edennyt määrätietoisesti.
Toisaalta ministeri korosti, ettei hän voi puuttua riippumattoman valvonviranomaisen päätöksiin sen enempää kuin korkeimman hallinto-oikeudenkaan ratkaisuihinkaan.
– Aika iso rooli on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Sen ratkaisu on muuttumaton eikä siltä voi anoa lykkäystä. Ministeriäkin sen päätökset sitovat, Saarikko selvensi.
Tilaisuudessa puhunut sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma ilmaisi myös pettymyksensä Oulaskankaan synnytysosaston loppumisen johdosta.
Hänen mukaansa niin alueen päättäjät kuin sairaanhoitopiirikin tekivät kaikkensa synnytysten säilyttämiseksi.
Kuulijoita huojentava oli kuitenkin varmasti Luoman lupaus ja vakuutus siitä, että muu toiminta Oulaskankaalla tulee jatkumaan, ehkä jopa lisääntymään.
– Alueen väestöpohjan vuoksi yhteispäivystys Oulaisissa on välttämätön. Tänne tulee jäämään myös laaja määrä erikoissairaanhoidon toimintaa, Luoma sanoi.
Sairaalassa tulee hänen mukaansa myös jatkossa olemaan synnytysten ja naistentautien erikoisosaamista ja niihin liittyviä palveluita.
Yleisökysymyksissä nousivat esiin muun muassa matkasynnytysten riskit sekä alueen erikoisuus, monisynnyttäjien suuri määrä ja näihin synnytyksiin liittyvät riskit.
– Tänä vuonna meillä on jo ollut kolme tapausta, joissa vauva ja äiti saatiin pelastettua nopealla avulla. Kuka ottaa jatkossa vastuulleen näiden ihmisten henget, eräs kätilö kysyi.
Saarikko ja Luoma vastasivat tähän, että Valviran lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvan tulkinnan mukaan matkasynnytysten riskit eivät ole samassa mittakaavassa Valviran listaamien riskitekijöiden kanssa.
– En lähde puolustamaan Valviran laintulkintaa, koska olin siitä eri mieltä, Luoma kuittasi.
– Onko joskus niin, että kun lähtötaso on korkea, ja pyritään hakemaan se viimeinen promille turvallisuuteen, alkavat vaihtoehtoiset riskit toteutua, hän aprikoi.
Liminkalainen kätilö ja keskustan valtuutettu Leena Lehto toi Kätilöliiton terveisiä ja ilmaisi huolensa kätilöiden tietotaidon hukkaantumisen johdosta sekä työpaikkojen ja opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksien vähenemisen vuoksi.
– Tämä päätös oli huono. Meidän on pakko miettiä, mitkä turvallisuuden kriteerit jatkossa ovat, hän sanoi.
Kai Pajala antoi ministerille vielä ilmaisen neuvon syntyvyyden kohentamiseksi.
– Ottaisit sieltä laukustasi pienen paperin Lex Oulaskankaan, jonka nojalla synnytykset voisivat jatkua. Se osoittaisi, että Suomessa käyttää ylintä päätösvaltaa eduskunta eivätkä valvontajärjestöt.
Sen Saarikko varmasti mielellään olisi tehnyt.
– En voi luvata, että on olemassa joku koukku Oulaskankaan pelastamiseksi, mutta kyllä keskustan ja minun tahtoni on, että Pohjois-Suomessa on voitava synnyttää muuallakin kuin Oulussa. Kaikkea ei voi jäättää yhden kortin varaan.