Mika Tampio muutti pääkaupunkiseudulta maalle ja samasta haaveilee moni muukin – mutta osaako keskusta hyödyntää tilannetta?
Puhelin soi kesken haastattelun. Mika Tampio laittaa kuulokkeet korvilleen ja menee pihalle. Tätä puhelua hän ei voi ohittaa, sillä tärkeä asiakas haluaa neuvotella.
Tampio on yksityisyrittäjä, joka myy yritysten johtajille erilaisia asiantuntijapalveluita.
Vielä keväällä hän asui pääkaupunkiseudulla, mutta nyt hänen kotinsa on keskellä maaseutua yli neljänkymmenen kilometrin päässä Kuhmon keskustasta. Itärajalle on linnuntietä reilut parikymmentä kilometriä.
Tänne Tampio muutti toukokuussa. Aluksi hänen tarkoituksenaan oli olla vain viikko, mutta jo menomatkalla hän päätti tehdä ratkaisustaan pysyvämmän. Hän ilmoitti sosiaalisessa mediassa, ettei enää palaisi kaupunkiin asumaan.
− Onneksi voin tehdä töitäni etänä. Ilman sitä tämä ei olisi mitenkään mahdollista, Tampio sanoo tuntia myöhemmin, kun puhelinneuvottelu on ohi.
Tampio ei ole ainoa maallemuuttaja. Koronakriisin myötä entistä useampi suomalainen on päättänyt muuttaa väljemmille vesille.
Tilastokeskuksen väestökehityksen ennakkotietojen mukaan taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat olivat selviä nettomuuttovoittajia huhti−kesäkuussa, kun taas kaupunkimaiset kunnat lukeutuivat nettomuuttohäviäjiin.
Parhaimman käsityksen luvuista saa, kun vertaa niitä vuoden 2019 lukuihin.
Taajaan asuttujen kuntien muuttovoitto oli vuoden 2019 huhti−kesäkuussa 255 henkilöä, mutta vuoden 2020 huhti−kesäkuussa 935 henkilöä.
Maaseutumaisille kunnille kertyi vuoden 2019 huhti−kesäkuussa muuttotappiota 54 henkilöllä, mutta samana aikana vuonna 2020 muuttovoittoa tuli 681 henkilöä.
Kaupunkimaisten kuntien 201 henkilön muuttotappiot olivat vuoden 2020 huhti−kesäkuussa kasvaneet 1 616 henkilöön.
− Ne ovat hyvin poikkeuksellisia lukuja. Tällaista ei ole ollut koko 2010-luvulla, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro.
Muuttomäärältään selvimpiä voittoalueita ovat huhti–kesäkuussa isojen kasvukeskusten lähellä sijaitsevat kehyskunnat ja kaupungin läheinen maaseutu. Niissä voi asua väljemmin, mutta käydä silti kaupungissa töissä. Aro kuitenkin huomauttaa, että pienissä maaseutumaisissa kunnissa alle kymmenen hengen muuttovoitotkin ovat hyvin merkittäviä.
− Näyttäisi siltä, että pääkaupunkiseudun ja muun Suomen väliset isot erot muuttotilastoissa ovat tasoittumassa.
Aron mukaan on silti ennenaikaista puhua isosta trendin muutoksesta. Lukemat kertovat hyvin lyhyestä ajasta, joka menee paljolti päällekkäin poikkeuksellisen ajanjakson eli koronapandemian kanssa.
Vuoden toinen neljännes eli huhti–kesäkuu on myös aina tilastollisesti hyvää aikaa maaseutumaisille ja taajaan asutuille kunnille toisin kuin kaupungeille. Heinä−syyskuun lukemat tulevat Aron mukaan antamaan paljon selvemmän käsityksen ilmiön pysyvyydestä.
− Sen voi silti sanoa, että kyllä tässä jotain värinää on ilmassa, jotain orastavaa muutosta ehkä, Aro pohtii.
Alku maalla ei ollut Mika Tampiolle helppo. Talo, jossa hän nyt asuu, on hänen lapsuuskotinsa. Vuonna 1965 rakennettu talo oli ollut toistakymmentä vuotta tyhjillään.
Hanasta ei tullut vettä. Tampiolla kesti yli viikon saada asia kuntoon. Onneksi oli veli, joka tiesi, mitä tehdä.
Kun hanat olivat toimineet jo jonkin aikaa, Tampiolle selvisi, että kaikki talon poistovedet wc-jätteitä myöten olivat valuneet kellarin lattialle. Pitkään käyttämättömänä olleet putkistot ja viemärit olivat menneet rikki.
− Sitä kellaria siivotessa menikin sitten koko juhannus, Tampio nauraa.
Alkukesästä piti myös istuttaa perunat. Hiki hatussa urakoidessaan Tampio oli yhä vakuuttuneempi siitä, että tätä hän on elämäänsä kaivannut. Hän perui Helsingistä saamansa kaksi työtarjousta. Päätös maalle muutosta oli nyt lopullinen.
− Minulle fyysinen tekeminen antaa paljon motivaatiota ja auttaa henkisessä jaksamisessa. Se on hyvää vastapainoa työlleni, joka vaatii hirveästi ajattelua.
− Täällä on myös hiljaisuutta, joka tuntuu kaupunkihälyn jälkeen todella hyvältä. Hiljaisuudessa täytyy oppia olemaan. Ja vain olemaan.
Tampion tytär teki isänsä kanssa samaan aikaan ison muuttoratkaisun. Ennen koronakriisiä tytär oli suunnitellut muuttavansa perheensä kanssa pääkaupunkiseudulle, mutta kesällä he ostivatkin talon Kuhmon naapurikunnasta Suomussalmelta.
− Kyse on perusarvosta nimeltä vapaus, Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä sanoo.
Hän on toiminut pitkään harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtajana.
Määtän mukaan maallemuuton lisääntymistä selittää paljon se, että kevään koronaepidemia asetti rajoituksia ennen kaikkea kaupunkimaiseen elämäntapaan. Väljemmissä asumisympäristöissä ihmiset saattoivat elää vapaammin.
− Monilla heräsi siitä ajatus, että maaseudulla voisi olla paitsi vapaampaa niin myös turvallisempaa. Etätöiden yleistyminen teki yhtäkkiä maallemuutosta myös mahdollista, Määttä pohtii.
Muutos ihmisten ajatuksissa ei välttämättä ollut iso. Määttä viittaa tuoreeseen maaseutubarometriin, jonka mukaan neljännes kaupunkilaisista haaveilee muutosta maalle. Barometrin mukaan maaseutuun liittyy ylipäätään hyvin positiivisia mielikuvia. 37 prosenttia suomalaisista kokee olevansa sekä kaupunkilainen että maalainen.
− Eivätkä kaikki ole muuttamassa maalle, vaan moni haluaa elää monipaikkaisesti sekä kaupungissa että maalla. Sekin tuo alueille elinvoimaa, jos ihmiset viettävät pidempiä aikoja vapaa-ajan asunnoillaan.
Määttä sanoo huomanneensa positiivisen vireen myös Kuhmossa. Pienetkin muutokset tuovat mukanaan myönteisyyttä, jota monilla maaseutualueilla on kaivattu pitkään.
− Moni täällä huomaa nyt sen, että meillä onkin jotain todella arvokasta.
Perunavesi on kiehunut, ja Mika Tampio kehottaa pöytään. Oman maan perunaa tietenkin. Tampio sanoo syövänsä lähes päivittäin myös lähijärvestä nostettua kalaa. Metsistä hän on saanut runsaasti marjoja.
− Tarkoitukseni on pyrkiä mahdollisimman omavaraiseen elämään.
Tampio uskoo vakaasti, että maallemuutosta tulee lähivuosina iso ilmiö. Sitä vain vauhdittaa se, että puutarhailu ja pienviljely ovat jo nyt nousemassa muotiin.
Tuoreita tilastopoikkeamia Tampio pitää alkusoittona muutokselle, joka konkretisoituu 5–10 vuoden päästä. Itsensä hän laskee edelläkävijäksi, joka pyrkii tasoittamaan tietä seuraaville tulijoille.
− Moni ikäiseni viisikymppinen haaveilee paluusta lapsuusmaisemiinsa maalle, mutta yhä enemmän kuulen myös sitä, että 30–40-vuotiaatkin pohtivat jotain sen suuntaista. Pohdinta on vielä pelkkää pohdintaa, mutta joku päivä se voi konkretisoitua.
Jos maaseudun uusi nousu on tosiasia, sen luulisi satavan ennen kaikkea keskustan laariin. Puolue on profiloitunut maaseudun puolustajaksi vuosikymmenten ajan.
Ei siis ihme, että puolueen riveissä ajatellaan käsillä olevan hetken olevan “keskustan momentum”.
− Ei tämä silti sada meidän laariin mitenkään itsestään. Meille ei tarjoilla tässä kannatuksen nousua kuin Manulle illallista, kansanedustaja, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen täräyttää.
Hänen mukaansa keskustan pitäisi hyödyntää nykyinen, ehkä hieman yllättäväkin tilanne, jossa puolueen paljon parjattu ydinsanoma nähdäänkin yhtäkkiä positiivisessa valossa.
Onko puolue sitten osannut sitä hyödyntää?
− Ei parhaalla tavalla. Paljon enemmän täytyy tehdä. Meidän tulee kaivautua poteroistamme, Kurvinen vastaa.
Hänen mukaansa keskustan ei välttämättä tarvitse keksiä mitään uutta. Se, mitä puolue on puhunut vuosikaudet, sopii hyvin myös korona-ajan ihanteisiin. Viestiä pitäisi vain kirkastaa.
Kiireisimmin Kurvinen laittaisi paukkuja kaksoiskuntalaisuuden edistämiseen ja koko maan kattavien laajakaistayhteyksien kunnostamiseen. Etätyöskentelyä hän edistäisi esimerkiksi verotuksella ja muilla kannusteilla.
− Olemme etenkin kaksoiskuntalaisuuden kohdalla nielleet aiemmin monet tekosyyt, että miksi se ei onnistu. Nyt meiltä täytyy löytyä enemmän tahtoa etsiä ratkaisuja.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko sanoi syyskuisessa linjapuheessaan käynnistävänsä monipaikkaisen Suomen ohjelman valmistelun, johon kutsutaan mukaan laajasti kaikkia suomalaisia. Ohjelmaa vetää keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen.
Tytti Määtän mielestä myös keskustalaiset kuntapäättäjät voisivat vaalien alla aktivoitua enemmän.
– Kuntaliitosten myötä meillä on laajoja kuntia, joissa tarvitaan tasapainoista ja tasapuolista kehittämistä. Kaavoituskäytänteet, etätyötilat, lähipalvelut ja laajakaista ovat sitä konkretiaa.
Myös erilaisuuden hyväksymistä saisi olla enemmän. Moni maallemuuttaja pelkää, ettei maaseudulle voi tulla omana itsenään.
− Alueita täytyy tukea, asuipa siellä keitä tahansa. Keskusta voisi kuntavaalien alla konkretisoida, mitä alueiden ja niiden asukkaiden hyväksi pitäisi tehdä juuri tässä hetkessä, Määttä sanoo.
Kesän vihreät lehdet täyttävät vielä Tampion kotitilan puut. Kohta ne kuitenkin kellastuvat ja tippuvat pois. Tulee syksy ja talvi.
Se aiheuttaa Tampiolle paljon työtä. Käyttämättömänä olleen talon lämmitysjärjestelmä täytyy saada kuntoon, ennen kuin lämpömittari laskee liian alas. Hanoista olisi mukava saada juoksemaan myös lämmintä vettä. Leivinuunikin imee talvella isoja puukuormia.
− Täällä sen ymmärtää ihan eri tavalla, että talveen täytyy valmistautua. Haluan nähdä, mitä kaikkea se tulee vaatimaan. Tuleva talvi tulee olemaan oppimisen aikaa. Täällä aion kuitenkin olla, meni miten meni.
Juttu on alunperin ilmestynyt syyskuun Suomenmaassa. Lehden voit tilata täältä.