Mestariväittelijöiden tiet erkanevat – Pekkarinen ja Zyskowicz eivät jääneet sanattomiksi 40-vuotiskahveillaankaan
Pertti Karppinen vastaan Peter-Michael Kolbe, Ayrton Senna vastaan Alain Prost, Mauri Pekkarinen vastaan Ben Zyskowicz.
Seuraava eduskunta joutuu tulemaan toimeen ilman legendaarista kaksikkoa, kun vuonna 1979 eduskuntaan nousseiden Pekkarisen ja Zyskowiczin tiet erkanevat 40 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen.
Yhteisillä 40-vuotiskahveillaan kaksikko antoi paikalla olleille pitkään muistettavan työnäytteen urheiluhengestä, keskinäisestä kunnioituksesta ja suvereenista poliittisen supliikin hallinnasta.
Liikutuksen kyyneliäkin nähtiin, kun eduskunnan myös jättävä Mikko Alatalo veti yhteislauluna hittiklassikkonsa ”Viivy vielä hetki”.
Pekkarinen kuvaili mennyttä 40 vuotta haastavaksi, mielenkiintoiseksi ja paljon antaneeksi ajanjaksoksi.
– Mutta en puhuisi teille totta, jos en sanoisi, että se on paljon myöskin ottanut. Sitä tämä politiikka on, haasteita, suuria mahdollisuuksia, mielenkiintoisia kokemuksia ja ennen kaikkea hienoja ihmiskokemuksia, ihmissuhteita teidän kaikkien kanssa.
Pekkarinen kertoi olleensa eduskuntaan tullessaan vielä melko ujo nuori mies.
– Keskustan eduskuntaryhmässä oli erittäin tarkka senioriteetti, kokeneet, isot, paljon työtä tehneet herrat päättivät, missä järjestyksessä asoita hoidetaan ja mikä on kunkin paikka.
Zyskowicz kertoi, että kun Pekkarinen oli nuorena edustajana eduskuntaryhmänsä kokouksessa, hän rohkaistui käyttämään puheenvuoron. Siihen keskustan silloinen puheenjohtaja Johannes Virolainen totesi, että ”tässä nuoren Pekkarisen puheenvuorossa oli paljon kannatettavia ja uusia ehdotuksia”.
– No Maurihan siinä ryhdistäytyi ja henkisesti kasvoi 50 senttiä pituutta. Mutta Virolainen jatkoi, että ”se on vaan vahinko, että ne ehdotukset, jotka olivat uusia, eivät olleet kannatettavia, ja ne, jotka olivat kannatettavia, eivät olleet uusia”.
Pekkarinen sanoi kuitenkin halunneensa vaikuttaa ja ryhtyneensä tekemään hartiavoimin työtä. Sillä asenteella tuloksiakin on syntynyt ja haastavia tehtäviä on riittänyt, 12 vuoden ministeriaikaa myöten.
Pekkarisen mukaan puoliso Raijan ja perheen lisäksi Eduskuntatalo on ollut iso osa hänen elämäänsä. Hän kiitteli myös talon ilmapiiriä ja henkeä kaikkien siellä työskentelevien kesken. Salissa voidaan ottaa ankarastikin yhteen ja mennä sen jälkeen kuppilaan tai jonnekin muualle ja olla kavereita sen jälkeen.
– Niin toimii kehittynyt, valistunut demokratia ja minusta se on arvokas asia jota pitää vaalia.
Pekkarinen kiitteli vuolaasti myös vaimoaan, jota ilman hänen poliitikon työstään ja vuosikymmenten elämästä kahdella eri paikkakunnalla ei olisi tullut mitään.
Pekkarisen mukaan kuvio on toiminut jopa niin hyvin, että kahdella paikkakunnalla elämistä päätettiin yrittää eurovaalien kautta vielä jatkaa.
Myös Zyskowicz kiitteli eduskunnan sosiaalista ilmapiiriä ja yhteyttä kollegoihin yli puoluerajojen. Hän kiitteli erikseen myös talon virka- ja muuta henkilökuntaa.
– Kun minä tulen aamulla töihin, niin perustuslakivaliokunnan neuvokset tulevat töistä pois.
Vielä seuraavaankin eduskuntaan pyrkivä Zyskowicz huomautti, että häntä ja Pekkarista pidempään eduskunnassa on istunut vain hänen puoluetoverinsa Ilkka Kanerva.
– Hän on ennätysmies. Mutta se, että hän on ollut pidempään kuin Mauri ja minä, näkyy myös siinä, että hänestä on vuosien saatossa ollut paljon isommat lööpit.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen kiitteli Pekkarista vertaansa vailla olevaksi politiikan dynamoksi ja ikiliikkujaksi.
– Jos kansa viisaasti valitsee, niin kyllä Brysselissäkin ihmeissään ollaan, mikä tämä on. Joka ei edes nuku, vaan tekee töitä vähintään 20 tuntia vuorokaudessa. Ja tämä ei ole yhtään liioiteltua, siitä on niin paljon silminnäkijähavaintoja.
Kaikkonen toi eduskuntaryhmän läksiäislahjana Pekkariselle lahjakortin ravintolaillalliselle kahdelle hengelle.
– Mutta ei Benin kanssa. Eikä edes Esko Ahon kanssa, vaan tämä on rouvan kanssa käytettäväksi tarkoitettu.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen ojensi puolestaan Zyskowiczille ja hänen puolisolleen Rahimelle vastaavan lahjakortin ”stadi vastaan lande” -asetelman hengessä.
– Ja tämä lahjakortti jonka Mauri tuossa sai, on tuonne Strindbergin ravintolaan ja tämä lahjakortti jonka Ben saa, on tuonne Zetor-ravintolaan.
Konkarikaksikkoa jututtanut Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala kertoi, että kun hän itse tuli alalle 30 vuotta sitten, kaikki puhuivat, että Pekkarinen nukkuu samassa sängyssä Esko Ahon kanssa.
– Tätä minäkin olen aina halunnut kysyä, pitääkö se Mauri paikkansa, että sinä nukuit poikkiteloin siellä jalkopäässä? Zyskowicz heitti väliin.
Pekkarinen myönsi jääneensä kyllä monta kertaa Ahon jalkoihin. Aho nukkui kuitenkin miesten yhteisessä, niukasti kalustetussa yksiössä toisella seinällä ja Pekkarinen omallaan.
Haapala arveli Zyskowiczin suurimmaksi saavutukseksi Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen lakkauttamista ja Pekkarisen Kärkisten siltaa Korpilahdella.
– No sen Kärkisten sillan yli me ajetaan aina kun me mennään meidän vapaa-ajan taloon. Ja ensiksi piti rakentaa silta, että pääsee Päijänteen toiselle puolelle. Sitten piti Korpilahti liittää Jyväskylään, ja sen jälkeen kun Korpilahti oli osa Jyväskylää, piti lakkauttaa tuo Oittilan koulu. Ja sitten kun se oli lakkautettu, sitten minä ostin sen, Pekkarinen selvitti.
– Se siitä jääviydestä, Zyskowicz heitti. Hän muisteli Nikita Hrustshevin sanoneen joskus, että ”poliitikko on sellainen, joka lupaa sillan sinnekin, missä ei ole jokea”.
– Ja saattaa olla, että hän mietti vähän Mauria, kun hän näin sanoi, Zyskowicz nauratti kahvivieraita.