"Meni vaalipuheeksi" – Halla-ahon puhe eduskunnassa hämmästytti keskustan kansanedustajia

Eduskunta

Eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon puhe valtiopäivien avajaisissa kuulosti vaalipuheelta ja perussuomalaisten saavutusten listaamiselta.

Tätä mieltä olivat keskustan kansanedustajat, joita Suomenmaa jututti valtiopäivien avajaiskahveilla.

Keskustaedustajien mukaan puoluepolitiikka korostui puheessa myös siksi, että Halla-aho itse peräänkuulutti kansanedustajilta ”vastuullisuutta vaalipuheeseen, joka epäilemättä alkaa kiihtyä, kunhan vuosi ehtii pidemmälle”.

– Vaalipuheet alkoivat kyllä äsken, Hanna Räsänen sanoi Halla-ahon puheesta.

Räsänen muistutti, että puhemiehen kuuluisi edustaa eduskuntaa instituutiona.

– Nyt nostettiin sellaisia asioita esiin, jotka resonoivat eniten perussuomalaisissa äänestäjissä. Mutta toki hänellä on siihen oikeus, Räsänen pohti.

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Halla-aho muun muassa sanoi, että ”työttömyyden kasvu ei johdu niinkään työpaikkojen katoamisesta vaan uusien ihmisten tulosta työmarkkinoille, osin aiemmilla vaalikausilla tehtyjen päätösten seurauksena”.

Halla-aho viittasi tällä maahanmuuttoon ja totesi, että se kasvattaa sosiaalimenoja, pidentää leipäjonoja, ruokkii harmaata taloutta ja työvoiman hyväksikäyttöä.

Puhemies listasi useita asioita, jotka nykyinen kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus on toteuttanut.

Näihin kuuluivat maahanmuuttopolitiikan kiristykset, koulujen kännykkäkielto, päätös irtaantua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja talouden velkajarru.

Valtiopäivien avajaisissa eduskunnan puhemies pitää vastauspuheenvuoron tasavallan presidentin pitämän avajaispuheen jälkeen.

Mika Lintilän mielestä kyseessä oli kuitenkin ”aika tavallakin sisäpoliittinen puhe”.

– Siinä oli kolme osiota. Ensin hän puhui puhemiehen roolissa, sitten oli hallituksen puheenvuoro, ja suurin osa oli puheenvuoroa perussuomalaisilta.

– Puheen sisältö ei ollut ihan normaalissa puhemiehen raamissa, mutta kuten puhemies sanoi, vaalit alkavat lähestyä ja vaalipuheet sen myötä. Puhemies näytti mallia siitä, Lintilä sanoi.

Eeva Kalli kuvaili Halla-ahon puhetta ironisesti ”trendikkääksi”.

– Siinähän oli myös vastakkainasettelevaa puhetta mukana, ja valitettavasti tässä ajassa sitä kuullaan aivan liikaa.

Myös Hilkka Kempin mielestä Halla-ahon puheesta kuuli, että ensi vuoden eduskuntavaalit lähestyvät.

– Siinä olivat perussuomalaisten voitot erityisen hyvin listattuina.

– Toivon, että voisimme rakentaa enemmän yhteisymmärrystä kuin hajottaa toisiamme poteroihin, Kemppi sanoi.

Tuomas Kettunen kuuli myös vaalipuheen elkeitä puhemiehen suorituksessa.

– Käytettiinkö siinä hyödyksi sitä, kun vaalikauden viimeisissä valtiopäivien avajaisissa oli estradi tällaisen puheenvuoron käyttämiselle.

Kettunen myös pohti, vaikuttiko puheen sisältöön se, että 35 edustajaa äänesti tyhjää tiistaina puhemiehen vaalissa. Kolme ääntä hylättiin.

– Olisiko tässä puheessa ollut sitten sitä, että haluttiin näyttää. Toisaalta puhemiehellä on valta, hän saa pitää millaisen puheen haluaa. Pitkänlainen puhe se oli, Kettunen muotoili.

Timo Mehtälä piti Halla-ahon puhetta erikoisena.

– Alku oli tosi hyvä, mutta sitten se kääntyi siihen, että edellisen hallituksen toimesta tehtiin niitä ja näitä asioita. Siinä mielestäni nousi esiin puhemiehelle kuulumattomia asioita.

– Meni vaalipuheeksi, keskustaedustaja Mehtälä kuittasi.

Eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa Tasavallan Presidentti, eduskunnan puolesta kiitän teitä puheestanne!  

Ärade Republikens President, på riksdagens vägnar vill jag tacka er för ert tal!  

Hyvät Suomen kansan edustajat, Ärade representanter för Finlands folk, 

Valtiopäivien avajaisissa vuosi sitten totesin, että viimeistään vuodesta 2020 lähtien keskeinen osa tämän instituution työskentelyä on ollut reagointi ulkoisiin, meistä riippumattomiin shokkeihin. Kun koronapandemiasta alettiin selvitä, Venäjä aloitti Ukrainassa hyökkäys- ja hävityssotansa, joka jatkuu edelleen.

Yhdysvaltain presidentinvaalit ja presidentti Trumpin vauhdikkaasti alkanut uusi kausi ovat tuoneet uutta ennakoimattomuutta maailmanpolitiikkaan juuri silloin, kun Suomi on historiallisten turvallisuuspoliittisten ratkaisujensa myötä entistä riippuvaisempi Yhdysvaltain johtamasta transatlanttisesta yhteistyöstä. 

Tällä vuosikymmenellä jokainen vuosi on tuonut mukanaan yllätyksiä, yleensä ikäviä, eikä ole syytä uskoa, että alkanut vuosi 2026 olisi tässä suhteessa poikkeus. Lähtölaukauksen tälle vuodelle antoivat tapahtumat Venezuelassa ja Iranissa sekä Grönlannin asemaan liittyvät jännitteet. Sota Ukrainassa jatkuu, samoin ikuiselta tuntuva kärsimysnäytelmä Israelin ja palestiinalaisten välillä. 

Suomalaiset sanovat mielellään, että maamme on oltava kokoaan suurempi toimija. Monessa suhteessa olemmekin sitä. Suomi, yhdessä Baltian maiden, Puolan ja Pohjoismaiden kanssa, on kokoaan suurempi toimija Ukrainan materiaalisessa tukemisessa. Tämän kolikon kääntöpuoli on valitettavasti se, että suurin osa Euroopan maista on kokoaan pienempiä toimijoita. Yksi parlamentaarisen diplomatiamme kärkiteemoista onkin ollut samanmielisten kumppaneidemme vakuuttaminen siitä, että suuret puheet eivät riitä, vaan kaikilta tarvitaan enemmän konkreettisia tekoja. Eurooppalaista solidaarisuutta on vaadittu eurokriisin, siirtolaiskriisin ja koronakriisin yhteydessä, ja sitä on peräänkuulutettava myös vastattaessa Venäjän aiheuttamaan uhkaan. 

Suomi on kokoaan suurempi toimija Naton kollektiivisen turvallisuuden tuottajana, koska maamme ei kylmän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä langennut samoihin houkutuksiin kuin suuri osa Euroopan maista. 

Päätöksentekijät ovat ihmisiä, ja ihmiset ovat suunnilleen samankokoisia riippumatta siitä, edustavatko he suurta vai pientä valtakuntaa. Tästä seuraa, että taitavalla, rohkealla ja ennakkoluulottomalla diplomatialla pienikin maa voi näytellä maailman tapahtumissa suurta roolia.  

Haluan tässä yhteydessä erityisesti nostaa esiin Tasavallan Presidentin toimeliaisuuden henkilökohtaisten suhteiden rakentamisessa niin Yhdysvaltain presidentin kuin eurooppalaistenkin suurvaltojen johtajien kanssa. 

Haluan kuitenkin todeta, että kokoaan suurempanakin Suomi on melko pieni. Tämä ei ole vika vaan ominaisuus. Yksi hahmottamista vaikeuttava tekijä on ehkä Mercatorin karttaprojektio, eli se litteä maailmankartta, jota yleensä katselemme. Mercatorin karttaprojektio venyttää ja paisuttaa korkeita leveysasteita ja saa mm. Suomen näyttämään tavattoman suurelta. Karttapallo ja numerot palauttavat maan pinnalle. Suomalaisia on 0,7 promillea maailman väestöstä. Suomen pinta-ala on 2 promillea maapallon maapinta-alasta. Bruttokansantuotteemme on 2,1 promillea globaalista bruttokansantuotteesta. Suomi tuottaa 0,8 promillea maailman hiilidioksidipäästöistä. 

Suomen on syytä tehdä parhaansa maailmassa, ja monesti onnistummekin, mutta silti meidän on syytä olla maltillisia ja kohtuullisia itse itsellemme asettamissamme vaatimuksissa ja ymmärtää, että suurin osa maailman ongelmista ei ole meidän aiheuttamiamme eikä meidän ratkaistavissamme. Hyvien ja pahojen asioiden tapahtuminen tai tapahtumatta jääminen ei useinkaan ole kiinni siitä, miten kovaa tai nopeasti päättäjämme niitä kommentoivat. Vanhaa rukousta siteeratakseni: meillä pitää olla rohkeutta vaikuttaa niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa; tyyneyttä mukautua niihin asioihin, joihin emme voi vaikuttaa; ja viisautta erottaa nämä toisistaan. 

Eduskunnan ja muun valtiojohdon tärkein tehtävä on puolustaa ja edistää Suomen ja suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Nämä asiat ovat omissa käsissämme, ja kukaan muukaan ei niitä puolusta ja edistä. Tämän vaalikauden viimeinen kokonainen vuosi on alkamassa, ja julkisen talouden ja kansantalouden haasteet ovat suurelta osin ennallaan tai joiltakin osin jopa pahentuneet. Vaikeuksia lisää se, että joudumme käyttämään yhä suuremman osan varoistamme kovaan turvallisuuteen. Tässä talossa ja yhteiskunnassa on onneksi hyvin laaja ideologiset rajat ylittävä yhteisymmärrys siitä, että tämä ei ole meidän valintamme, emmekä tee sitä miellyttääksemme Yhdysvaltain presidenttiä, vaan kyse on omasta edustamme ja tulevaisuudestamme. 

Me suomalaiset kerromme mielellämme ulkomaalaisille vieraille, että olemme tutkimusten mukaan maailman onnellisin maa. Myös eduskunnassa vierailevat ulkomaalaiset lähes poikkeuksetta mainitsevat tämän asian.  

He voisivat saada toisenlaisen käsityksen, jos pystyisivät seuraamaan suomalaista poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua, josta tämä onnellisuus ei useinkaan välity. Pikemminkin kaikki tuntuu olevan huonosti. 

Suomi on viennistä elävä talous, ja siltä sektorilta saatiin viime vuonna hyviäkin uutisia, esimerkiksi merkittävät jäänmurtajakaupat sekä tilaukset suomalaiselle puolustusteollisuudelle. Myös matkailualalla tehdään ennätyksiä. Yksi merkittävä ongelma vaikuttaa tällä hetkellä olevan kotimaisen kulutuksen hiipuminen. Moni työssä käyvä ihminen kokee taloudellisen tilanteensa huonommaksi tai epävarmemmaksi kuin se todellisuudessa on, ja tämä saa ihmiset säästämään pahan päivän varalle. 

Suomalaisten tileillä on ennätysmäärä rahaa. Nurinkurisesti tällainen laajamittainen pahaan päivään varautuminen saattaa tehdä pahan päivän saapumisesta todennäköisemmän, koska kulutuksen vähäisyys vaikuttaa kielteisesti talouteen ja etenkin palvelualojen työllisyyteen. 

Korkeat työttömyysluvut epäilemättä luovat ihmisiin epävarmuutta oman työn jatkumisesta. Vähemmälle huomiolle jää se, että työttömyyden kasvu ei johdu niinkään työpaikkojen katoamisesta vaan uusien ihmisten tulosta työmarkkinoille, osin aiemmilla vaalikausilla tehtyjen päätösten seurauksena. Itse asiassa työssä käyvien määrä kasvoi viime vuonna siinä missä työttömienkin. Tämä on myös muistutus siitä, että jos talous ei kasva, työvoiman tarjonnan lisääminen ei välttämättä ole ratkaisu mihinkään ongelmaan, vaan se pikemminkin kasvattaa sosiaalimenoja, pidentää leipäjonoja ja ruokkii harmaata taloutta ja työvoiman hyväksikäyttöä. Viimeksi mainitusta ilmiöstä nähtiin julkisuuteenkin päätyneitä esimerkkejä viime vuonna. 

Nuorten on oltava valtiovallan erityissuojeluksessa. Kuluneen vuoden aikana eduskunta hyväksyi ns. kännykkäkiellon kouluihin. Sekä opettajilta että vanhemmilta tulleen palautteen perusteella muutos on vaikuttanut myönteisesti keskittymiseen, työrauhaan ja oppimisympäristöön. Nuorten turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvät kiinteästi myös rikoslain muutokset, joilla alle 15-vuotiaan käyttäminen rikoksen tekemiseen kriminalisoitiin erikseen ja ns. nöyryytysväkivallan kriminalisointia vahvistettiin. Ampuma-aserikoksista langetettavia minimirangaistuksia kiristettiin tuntuvasti. Tämä on välttämätöntä reagointia muuttuneeseen ympäristöön. 

Maahanmuuttolainsäädännön uudistamisella pyritään torjumaan maahanmuuton lieveilmiöitä ja lisäämään tulijoiden kannusteita integroitua yhteiskunnan sääntöihin ja ottaa vastuuta omasta elämästä. Kansalaisuuden saaminen edellyttää nyt paitsi aiempaa pidempää asumisaikaa Suomessa myös sitä, että tulijan toimeentulo perustuu työhön eikä sosiaaliturvaan, ja että hän ei Suomessa oleskellessaan syyllisty vakaviin tai toistuviin rikoksiin. Perusteettoman suojeluaseman lakkauttamista on helpotettu ja rikoksiin syyllistyneiden karkottamista nopeutettu.  

Uudistukset ovat sopusoinnussa pohjoismaisten ja laajemminkin eurooppalaisten trendien kanssa, ja niillä pyritään torjumaan järjestelmän hyväksikäyttöä, julkisen talouden kuormittumista sekä huonon integraation synnyttämiä sosiaalisia ja sisäiseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia, jotka nykyään tiedostetaan ja tunnustetaan aiempaa laajemmin. 

Turvallisuuspolitiikan alueelta voidaan mainita täysistunnon kesäkuussa hyväksymä päätös irtaantua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Muut Venäjän rajavaltiot ovat tehneet tai tekemässä vastaavan ratkaisun. Päätös sai laajan tuen yli hallitus-oppositio-rajan. Myös kritiikkiä kuultiin, mutta tämä kysymys lienee esimerkki siitä, että toisinaan sokea hirttäytyminen ihanteisiin ja periaatteisiin on ristiriidassa realiteettien kanssa. Jos rauhaa rakastavat kansakunnat sabotoivat omaa puolustustaan, se ei edistä rauhaa vaan luo houkutuksia opportunistisille saalistajille. 

Lähes kaikki eduskuntapuolueet sitoutuivat viime vuonna ns. velkajarruun. Tämä kertoo siitä, että poliittisista erimielisyyksistä huolimatta päättäjät jakavat yhteisen näkemyksen tietyistä perusasioista. Ongelmia ei voida loputtomasti ratkaista velkarahalla, vaan on pystyttävä tekemään kipeitäkin päätöksiä niiden rakenteellisten epäkohtien korjaamiseksi, joiden vuoksi valtiontalous on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kroonisesti alijäämäinen. Menoja on priorisoitava ja vähennettävä ja samaan aikaan työtä ja yrittämistä kannustettava. Velkajarru on omiaan luomaan luottamusta siihen, että vaalituloksista riippumatta eduskunta ja hallitus ottavat vakavasti roolinsa suomalaisten edunvalvojina ja verokirstun vartijoina. Yhteinen sitoutuminen puitteisiin toivon mukaan tuo myös vastuullisuutta vaalipuheeseen, joka epäilemättä alkaa kiihtyä kunhan vuosi ehtii pidemmälle. 

Ulkoisista ja sisäisistä vaikeuksista ja niiden ratkaisuun liittyvistä erimielisyyksistä huolimatta moni asia on meillä hyvin. Emme aina arvosta niitä, koska pidämme niitä itsestäänselvyyksinä, mutta kuten maailma ympärillämme muistuttaa, ne eivät ole sitä. Suomessa hallitukset istuvat koko kauden, vaalit pidetään ajallaan, niissä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, ja niiden tulokset tunnustetaan. Kansallista turvallisuutta koskevista kysymyksistä vallitsee laaja yhteisymmärrys. Varautuminen niin puolustuksen, väestönsuojelun kuin energiaturvallisuudenkin alueella on korkealla tasolla. Kaikkeen ei voi varautua, mutta yllättävissä tilanteissa yhteistyö eduskunnan, valtioneuvoston ja Tasavallan Presidentin välillä on enimmäkseen ongelmatonta, mikä mahdollistaa sekä perusteellisen että ripeän kannanmuodostuksen ja yhteisen toimintalinjan muodostamisen. 

Finland har lyckats klara och förnya sig också i svåra tider, tack vare att ansvaret är delat och alla har en viktig roll. Vårt geografiska läge och klimat ger oss inga fördelar, och vi har inga naturresurser som gör oss förmögna. Efter krigen återuppbyggde vi landet genom hårt arbete, uthållighet och gemensam vilja. Ansvaret kunde inte överlåtas på någon annan. Den grundsatsen gäller fortfarande: samhällets hållbarhet och styrka bygger ytterst på vars och ens bidrag, på att var och en bär sitt ansvar i vardagen och på en övertygelse om att den egna insatsen och de egna handlingarna har betydelse. 

Arvoisa Tasavallan Presidentti, 

Pyydän saada esittää Teille eduskunnan tervehdyksen ja kunnioituksen vakuutuksen. Luotan siihen, että yhteistyö Teidän ja eduskunnan välillä jatkuu ja edelleen kehittyy vuonna 2026.