Marinille luvassa noloja arvovaltatappioita – onko SDP:n alisuoritus kuntavaaleissa lopun alkua?
SDP:n kuntavaalituloksesta näyttäisi tulevan alkuvuoden odotuksiin nähden todellinen rimanalitus.
Odotettavissa on kenties kohtalainen tulos kun katsoo puolueen pidemmän ajan kannatustrendejä, mutta Sanna Marinin johtaman SDP:n hyvä lento viimeisen vuoden ajalta näyttää katkeavan kuntavaaleissa pahasti. Syynä ei ole vain aamupalakohu, vaan ongelmat ovat syvemmällä.
Tilanne on muuttunut dramaattisesti alkukeväästä. Silloin SDP:n voitto näytti jos ei varmalta, ainakin erittäin todennäköiseltä. Sittemmin galluptuloksissa on ollut laskua, ja ohi ovat menneet kyselystä riippuen sekä kokoomus että perussuomalaiset.
Huonoa virettä korostaa sekin, että Iltalehden teettämässä kyselyssä suomalaisten luottamus Mariniin SDP:n puheenjohtajana on laskenut. Samaan aikaan aamiaiskohu epäonnistuneine kriisiviestintöineen murentaa Marinin jalustaa.
Kuntavaalit voitetaan ennen kaikkea ehdokasasettelulla kunta kerrallaan. Vuonna 2017 SDP:lla oli 6132 ehdokasta. Nyt kesäkuun 13. päivän vaaleissa demariehdokkaita on 5620. Tiputusta on yli 500 ehdokasta.
Ehdokasasettelun jatkoajalla SDP on ilmeisesti saanut taivuteltua luopumisaikeissa olleita konkareita vielä pelastamaan puoluetta. Kuitenkin kokonaisuus on heikko. Monet tärkeät seutu- ja teollisuuskaupungit ovat nyt karkaamassa puolueelta.
Demariehdokkaita ei ole ollenkaan 16 kunnassa. Tässä on tiputusta viime vaaleista neljä kuntaa. Listaus kertoo, ettei SDP ole valloittamassa Suomen kartan pohjoisempaa puolikasta.
Entä kuinkahan monta juhanavartiaista SDP on vielä menettämässä?
Eräs esimerkki teollisuuspaikkakunnasta, josta demarit ovat menettämässä otteensa, on Mänttä-Vilppulan kaupunki Pirkanmaalla. Vuonna 2017 SDP keräsi 34 ehdokkaan listan ja sai 13 paikkaa 35-paikkaisesta valtuustosta. Nyt ehdokkaita on vain 22. Tämä on paha pudotus perinteisesti vahvalla demaripaikkakunnalla.
Suurimmissa kaupungeissa yleispolitiikalla on melko suuri merkitys ihmisten äänestyspäätöksiin. SDP:n ehdokasasettelu suurissa kaupungeissa on hyvä, mutta puolue näyttää häviävän pelin yleispolitiikassa.
Marin-ilmiö ei ollutkaan ilmiömäinen pelastus ikääntyvälle puolueelle. Ehdokkuusintoa ilmiö ei herättänyt. Marinin pelastusrenkaaseen luotettiin liikaa, ja puolueväki päätti liiaksi antaa virran viedä.
Virta viekin putoukseen, kun ei soudettu ajoissa.
Hyvä yleisvire antoi monelle pitkän linjan demarivaltuutetulle syyn jättäytyä kuntapolitiikan katsomon puolelle. Tilalle ei kuitenkaan ängennyt odotettua määrää uusia innokkaita. Tämä kertoo SDP:n pitkän linjan ongelmasta.
Alhainen nuorisokannatus ei ole Marininkaan myötä korjautunut. Hailakka kuva puolueen linjasta ei houkuttele uutta polvea äänestämään saati ehdolle, sillä vaihtoehtona monelle vasemmistohenkiselle on punertavampi vasemmistoliitto ja punavihreyttä voi toteuttaa paremmin vihreissä. SDP:llekin perinteinen käytännönläheisyys, asianhoitajuus ja sovittelevuus ei näyttäydy sekään kirkkaana, ja tällaista haluaville esimerkiksi keskusta tarjoaa paremman toiminta-alustan.
Entä kuinkahan monta juhanavartiaista SDP on vielä menettämässä? Pari piirua vasemmalle viety puolue saattaa vuotaa sinipunaisia oikeistodemariäänestäjiä, jotka aivan mahdollisesti löytävät mieluisampia ehdokkaita kokoomuksesta.
SDP on ollut suurin kuntapuolue viimeksi vuoden 2004 vaaleissa. Keskusta voitti vuoden 2000 vaalit, mutta sitä ennen SDP oli selvästi suurin kuntapuolue peräti yhdeksän vaalikauden ajan.
Vuodesta 2008 alkaen kuntavaalit on aina voittanut kokoomus, joka on kestomenestyjä suurimmissa kaupungeissa. Nytkin on odotettavissa, että suuret kaupungit luotsaavat kokoomuksen ykkössijalle. SDP on menettänyt kaupunkiasemiaan vihreiden mentyä ohi Helsingissä ja Espoossa.
Suurimmista kaupungeista SDP nojaa Tampereeseen. Tiilenpunaisessa kaupungissa on ehdolla myös Sanna Marin. Hän on edelleen poikkeuksellisen suosittu poliitikko ja pääministeri, ja hänen johtamansa hallituksen koronanhoito jätti useimpien mieleen myönteisiä arvioita. Säröjä vain on alkanut tulla.
Äänestäjät eivät yleensä kiitä jo tehdyistä asioista, oli ne tehty kuinka hyvin tahansa. Nyt koronakriisin osoittaessa laantumisen merkkejä ja rokotekattavuuden kasvaessa hallituksen koronanhoito ja Marinin rooli siinä alkaa jo unohtua.
Pitää muistaa myös, että rajoitukset ovat herättäneet pahaakin verta. Etenkin tapahtuma-ala on ollut Marinin hallitukselle käärmeissään.
Aamupalakohun vaikutuksia on vielä vaikea ennustaa, mutta Marinia kuumottelee myös vakavampi arvovaltatappio.
Useat gallupit ovat alkaneet osoittaa, että kokoomus voittaisi kuntavaalit Tampereella. Marin-ilmiöltä menee uskottavuus, jos kokoomus voittaa pääministerin kotikaupungissa. Varsinkin kun SDP on tällä hetkellä kaupungin suurin puolue ja pitää pormestarin paikkaa hallussaan.
Tämän voiton puolue otti jo ennen kuin Marinista tuli valtakunnallisesti kuuluisa. Jos voitto ei nyt irtoa, ei SDP palaa Tampereen suurimmaksi puolueeksi ehkä koskaan. Tällä olisi kerrannaisvaikutuksia varmasti koko maahan, ja puolueella onkin syytä pelätä jonkinlaista ”lopun alkua”.
Puoliväliriihi on hyvä esimerkki siitä, että politiikassa halutaan jo katsoa koronan jälkeiseen aikaan. SDP ei ole kunnolla esittänyt näkemystään koronan jälkeisessä ajassa luovimisesta, toisin kuin esimerkiksi keskusta.
Pääministeripuolueella ei näytä olevan vastauksia siihen, mihin sen pitäisi kyetä vastaamaan. Keskusta taisi sittenkin voittaa riihen julkisuuspelin.
SDP voi silti yllättää. Hyvä vire on alkanut hiipua vasta niin tuoreeltaan, että SDP:n äänestäminen tuntuu monen mielessä edelleen hyvältä vaihtoehdolta. Voittoon on kuitenkin enää vaikea uskoa.