Luulitko videopelejä nuorten ongelmaksi? Suurin osa avunhakijoista on selvästi vanhempia
Videopelaamisen ongelmat eivät ole vain nuorten juttu, sillä apua peliongelmiin hakee useammin kolmekymppinen kuin teini.
Peliongelmiin apua hakevien keski-ikä on odotettua korkeampi: Vain joka neljäs heistä on 18–25-vuotias z-sukupolven edustaja ja jopa 65 prosentin enemmistö 26–41-vuotiaita milleniaaleja. Luvut selviävät tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaamisen ongelmia selvittäneen Restart-hankkeen loppuraportista.
Nuoruudessa opittu tapa paeta vaikeita tunteita ja tilanteita pelimaailmaan voi kehittyä peliongelmaksi aikuisiällä, kun stressaavat elämäntilanteet ja heikot ongelmanratkaisutaidot yhdistyvät. Muodostuu noidankehä, josta on vaikea päästä ulos.
Entiselle World of Warcraft -pelin huippupelaajalle Raakel ”Xenophics” Liukselle stressiä lisäsivät myös vaatimukset saavutetun tason säilyttämisestä. Lopulta hän haki apua.
– Ymmärsin, että olin käyttänyt pelaamista koko elämäni tunteiden säätelyyn. Kun minulla oli paha olla, olin surullinen, vihainen, tylsistynyt tai pettynyt tiesin, että pystyin logaamaan peliin sisään ja huoleni lähtisivät pois. Samalla vaihdoin ongelmani suorittamiseen pelimaailmassa, Lius kertoo tiedotteessa.
Restart -hankkeen projektipäällikkö Sanni Behm sanoo, että oleellista pelihaittojen vähentämisessä olisi puuttua niihin asioihin, jotka saavat nuoren pakenemaan pelimaailmaan, kuten yksinäisyyteen, kiusaamiseen tai ongelmiin kotona.
– Kotiin pelaamaan eristäytyville nuorille tulisi tarjota enemmän mahdollisuuksia laajentaa peliharrastusta kodin ulkopuolelle ohjattuun toimintaan. Esimerkiksi e-urheiluvalmennuksessa tavoitteellisessa harjoittelussa huomioidaan myös palautuminen sekä riittävä uni ja säännöllinen ruokailu, Behm kertoo.
Restartin tiedotteessa huomautetaan, että pelaamisen lopettaminen ei ole ainoa ratkaisu peliongelmiin aikuisuudessakaan. Restartiin osallistuneista vain 8,5 prosenttia päätti lopettaa pelaamisen kokonaan.