Lokakuussa 1922 Mussolinin mustapaidat marssivat Roomaan – entinen pasifisti ja sosialisti nousi 39-vuotiaana diktaattoriksi
Kesä 1922 oli Italiassa yleislakon aikaa. Vaikka nouseva fasistihallinto oli tehnyt niiden ja kommunistien toiminnasta lähes mahdotonta, ammattiliitot kokosivat voimansa ja julistivat lakon.
Entinen sosialisti ja pasifisti, toimittaja ja 1. maailmansodan kiväärimies, fasistipuolueen johtoon ”Il Duceksi” noussut Benito Mussolini sai tilaisuutensa. Mussolini vaati Italian hallitusta estämään yleislakon, tai fasistit tekisivät sen itse.
Kevään 1921 vaaleissa Mussolinin fasistit olivat saaneet 36 paikkaa parlamenttiin.
Fasistien kanssa vaaliliiton solminut liberaalihallitus oli heikko ja katsoi terroria, väkivaltaisuuksia ja vasemmistoon kohdistuneita hyökkäyksiä läpi sormien, koska sekin halusi nähdä kommunistien ja ammattiliittojen kaatuvan.
Sosialisteista irtaantuneiden kommunistien jyrkkä ohjelma ja väkivaltaisuus ajoivat osaltaan italialaisia pienyrittäjiä ja maanomistajia etsimään turvaa fasisteista. Opiskelijoita ja virkamiehiä puhuttelivat Mussolinin palopuheet köyhyyden, työttömyyden ja korruption kitkemisestä sekä Italian kansainvälisen mahdin ja ”kurin ja järjestyksen” palauttamisesta.
Etenkin keskiluokka kaipasi vahvaan johtajuutta, joka saisi ”junat kulkemaan ajallaan”. Mussolini nähtiin miehenä, joka pystyisi vakauttamaan maan.
Italiassa oltiin väsyneitä lakkoihin ja mellakoihin, ja moni hyväksyi diktatuurin, kunhan valtiontalous ja olot vakiintuisivat. Harvempi ehkä ymmärsi, että samalla menisivät omatkin perusoikeudet, vapaus ja turvallisuus.
Lokakuun 28. vuonna 1922 Napoliin kokoontui 40 000 mustapaitaa, joista monet olivat maailmansodan veteraaneja. Joukko ilmoitti, että mikäli valtaa ei luovutettaisi heille, marssi jatkuisi Roomaan, jossa ministeriöt miehittäisiin ja valta otettaisiin väkivalloin,
Myös paikallistasolla fasistien oli tarkoitus miehittää maakuntahallitusten talot ja muita julkisia rakennuksia. Mussolini itse pysyi Milanossa lehtitalossaan Popolo d’Italia -lehden toimituksessa, mutta lähti junalla Roomaan ollakseen paikalla, kun marssi saapui sinne.
Neljä päivää myöhemmin joukkoja oli jo Rooman ympärille. Pääministeri Luigi Facta vaati armeijan väliintuloa joukon hajottamiseksi, mutta Italian kuningas Viktor Emanuel III ei suostunut. Sen sijaan kuningas pyysi seuraavana päivänä Mussolinia muodostamaan uuden hallituksen.
Siitä, miksi kuningas toimi kuten toimi, on erilaisia käsityksiä. Historiantutkijoiden mukaan hän saattoi pelätä kruununsa menettämistä ja veristä sisällissotaa tai laskeskella, että fasistit tehtäisiin vaarattomiksi päästämällä heidän valtaan koalitiohallituksessa. Jälkimmäinen ei toteutunut sen paremmin kuin Hitlerin natsien ja Saksan kohdallakaan.
Benito Mussolinista tuli Italian historian nuorin pääministeri 39-vuotiaana. Vaikka uudessa hallituksessa ministereinä oli muitakin kuin fasisteja, Mussolini teki heti selväksi, että demokratia oli hallitusmuotona mennyttä.
Käytännössä Mussolini nousi jo lokakuussa 1922 diktaattoriksi, sillä hän otti itselleen myös sisä- ja ulkoministerin salkut, ja myöhemmin tukun muitakin. Hän ajoi läpi muun muassa lain, joka salli fasistien muodostaa pysyvän enemmistön parlamenttiin vuoden 1924 vaaleissa.
Fasistit kielsivät oppositiopuolueet, ammattiliitot ja vapaan lehdistön. Vakoojien ja salaisen poliisin verkosto valvoi kansalaisia. Maassa levitettiin propagandaa, jossa ylistettiin Mussolinin ja fasistien saavutuksia, eikä sananvapautta tai kriittisiä ääniä enää tunnettu.
Mussolini pysyi pääministerinä heinäkuuhun 1943 asti, jolloin omat eli hallituksen korvannut Fasistien suuri neuvosto äänesti hänet viralta. Pari kuukautta myöhemmin Hitler pystytti kuitenkin Pohjois-Italiaan saksalaisen nukkevaltion, ja sen johtajana Mussolini pysyi kuolemaansa asti. Kommunistipartisaanit teloittivat hänet yhdessä hänen rakastajattarensa Clara Petaccin kanssa 28. huhtikuuta 1945.
Toisen maailmansodan jälkeen säädetty Italian uusi perustuslaki laadittiin siten, ettei pääministeri voisi saada liikaa valtaa; kokemukset sen tarjoamista mahdollisuuksista olivat tuoreessa muistissa. Myös keskusjohto jäi heikoksi, ja maan jakauminen köyhään etelään ja vauraaseen pohjoiseen vaikutti koko yhteiskuntaan.
Italialla on ollut 61 lyhytikäistä koalitiohallitusta 67 vuodessa. Nyt aloittanut ensimmäisen naispuolisen pääministerin Giorgia Melonin hallitus on niistä äärioikeistolaisin sitten Mussolinin päivien, ja Melonin Italian veljet -puolueen juuret ovat italialaisissa fasismissa.
Lähteitä: www.britannica.com, www.diktaattoriporssi.com, Yleisradio.
Juttua muokattu ma 31.10. klo 11.27: korjattu kirjoitusvirhe.
.