Laura Kolbe haluaa lopettaa vastakkainasettelun – "Me olemme sekä että, maalaisia ja kaupunkilaisia", hän muistutti kirjansa julkistamistilaisuudessa

Alueet

Tietokirja, jolla on henkilökohtainen sävy. Aito 70-luvun yleisdemokraatti ja Kekkosen kasvatti. Näin historiantutkija, professori Laura Kolbe kuvasi kirjaansa ja itseään Koti, katu, kortteli -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona 31. lokakuuta.

Kolbea harmittaa maaseudun ja kaupunkien poliittinen ja kulttuurinen vastakkainasettelu, jossa toinen nähdään pahana ja vieraana. Erityisesti hurmoksellinen kaupunkipuhe, jonka yksi alullepanijoista Kolbe tunnustaa olevansa.

– Me olemme sekä että. Kaupunkilaisia ja maalaisia, hän muistutti.

Kaksoisidentiteetti, se on Kolben ilmiöille antama nimi. 

Kirjan neljä akateemista kommentaattoria eivät hekään pitäneet maakuntien ja kaupunkiseutujen vastakkainasettelusta, ja samalla kannalla oli ministeri Kimmo Tiilikainen.

– Eikö kaksoisidentiteetti ole rikkaus, Tiilikainen kysyi ja pohti toista vastakkainasettelua, poliittista keskustelua Euroopassa, jossa itävaltalaiset kollegat tunnistavat jopa viitteitä 1930-luvusta.

– Tällaisten vaarallisten jakolinjojen torjumiseksi pitää tehdä töitä yhdessä, hän sanoi.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara jakaa Tiilikaisen huolen. Hänen mukaansa ajassa olevassa keskustelussa suurimmat jaot eivät ole kansakuntien välillä, vaan niiden sisällä. Tässä keskustelussa tunne korvaa usein tiedon.

– Jos tutkijat eivät puhu, joku täyttää tyhjiön. Tulee kuplia ja vihapuhetta, hän varoittaa.

Vaattovaara on vaalien alla huolissaan erityisesti poliittisesta keskustelukulttuurista.

– Ei ole tilaa perinteiselle arvokkaalle politiikalle ja sen puheille. Jää tilaa vain populismille. Ja sen ilmiöille, kuten Trumpille, hän pohti.

Jos tutkijat eivät puhu, joku täyttää tyhjiön. Tulee kuplia ja vihapuhetta.

Professori Mari Vaattovaara

Työelämäprofessori Pekka Sauri pitää kuplakeskustelua sähköisten viestintävälineiden kehittymisen seurauksena. 

– Sähköisen viestinnän räjähdys, kommunikaation vallankumous, on tuonut aiemmin elitistisen keskustelun piiriin rahvasta, uusia ääniä. Pyritään yksinkertaistamaan maailmaa, harmaat sävyt katoavat ja jäljelle jäävät musta ja valkoinen, joko tai. Syntyy heimoja, joiden välillä ei ole keskustelua, hän kuvasi.

Väitöskirjatutkija Ville Eerolan mielestä ihminen on tehty heimoeläjäksi, joka hakee heimoaan ja myös löytää sen.

Sauri on silti luottavaisella mielellä.

– Nyt harjoitellaan uudenlaista globaalin vuorovaikutuksen maailmaa. Ihmiskunta selviää tästäkin, pahemmastakin on selvitty.

Sauri toivoo enemmän vuoropuhelua eri kokoisten kuntien kesken. Hän nosti esimerkiksi Helsingin ja Hailuodon strategiatyön. Hailuoto on tuhannella asukkaallaan yksi maamme pienimmistä kunnista.

– Hailuodon kunnan strategiaseminaarissa, johon minut oli kutsuttu mukaan, materiaali on samaa kuin Helsingissä. Keskustelun älyllisessä vireystasossa ei ollut mitään eroa metropolin ja maaseudun välillä, Sauri kertoi.

– Erot loppuvat, kun tavataan ja keskustellaan kasvokkain.

Ville Eerola piti kaksoisidentiteetin esiin nostamista kirjan suurimpana ansiona. Tutkija on kotoisin Hyvinkäältä.

– Stadissa olen maalainen, ja Hyvinkäällä kaupunkilainen. Kaksoisidentiteetti on väline, jolla vastakkainasetteluita voidaan purkaa.

Vieraana kaikkialla, eikä kotona missään. Tämä kokemus on maalta kaupunkiin muuttaneelle tuttu, sen vahvistivat monet paikalla olleista.

Kolben henkilöhistoria kulkee kirjassa vahvasti mukana. Hänen isänsä oli pietarilaisesta porvarisperheestä, jolla oli myös Suomen kansalaisuus. 

– Lapsuuteni tirsusi pietarilaista elitismiä ja yläluokkalaisuutta, kadonnutta venäläistä aristokratiaa.

­­Äidin sukujuurista, sysmäläisistä ja pertteliläisistä torppareista, sen sijaan vaiettiin.

– Heihin ei liittynyt kerrottua sankaruutta.

Lapsuuteni tirsusi pietarilaista elitismiä ja yläluokkalaisuutta, kadonnutta venäläistä aristokratiaa.

Laura Kolbe

Kolbe itse pitää monikulttuurista taustaansa valtavana rikkautena. Hän näki siinä aikoinaan tilausta lähetä puhumaan puoluepolitiikan kentille, ja on nyt keskustan kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Siitä ei kirjassa kuitenkaan juuri puhuta.

– Kaipasin kirjaan enemmän näkökulmia roolistasi poliittisena päätöksentekijänä, dosentti Anja Kervanto-Nevanlinna totesi puheenvuoronsa lopuksi.