Kyösti Kallion syntymästä 150 vuotta – kansalaissovun edelläkävijä oli "viimeisen päälle reformipoliitikko"
Kyösti Kallio (1873–1940) muistetaan Suomessa erityisesti talvisodan presidenttinä, mutta se ei ole läheskään koko kuva mittavasta valtiomiesurasta.
10. huhtikuuta tuli kuluneeksi 150 vuotta hänen syntymästään.
Kallio on yksi maalaisliiton perustajista ja puolueen ensimmäisten vuosikymmenten johtavia hahmoja. Hän jätti erityisen suuren jäljen teoillaan, jotka edistivät jakautuneen yhteiskunnan sovintoa.
Sovintolinja on eräs maalaisliiton seuraajan keskustan edelleen tärkeimmistä periaatteista. Sitä korostaa myös Kallion lapsenlapsenlapsenlapsi, keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajana vaikuttava Karri Kallio.
Hän nostaa erikseen esille sovintopuheen, jonka Kyösti Kallio piti Nivalan kirkossa sisällissodan juuri päätyttyä.
”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”, Kallion puheen siteeratuin osuus kuuluu.
– Hän haki vastakkainasettelun lopettamista punaisten ja valkoisten välillä. Vastakkainasettelu oli voimakasta, joten oli iso asia kyetä puhumaan rauhan puolesta. Rauhan rakentaminen ja kyky tehdä kompromisseja pitää pystyä pitämään tänäkin päivänä, Karri Kallio pohtii.
Tämä esimerkki on vaikuttanut myös nuoremman Kallion omiin arvoihin poliitikkona.
– Nykyään hyökätään ja haukutaan paljon, ja unohdetaan isot asiat kun keskitytään pikkuasioista riitelyyn. Kuvittelen, että omaa ajatteluani Kyöstin historiasta on ohjannut se, että yritän ymmärtää isot asiat ja jokaisen tunteita. Pyrin huomioimaan kaikki saman arvoisina.
Kyösti Kallion kaksiosaisen elämäkerran kirjoittanut professori Kari Hokkanen korostaa hänkin sovintolinjan, ratkaisukeskeisyyden ja parlamentarismin merkitystä Kallion elämäntyössä.
– Hän oli valmis monenlaiseen yhteistyöhön. Hän oli paljon muita aktiivisemmin liennyttämässä kaukokatseisesti valkoisten ja punaisten rajaa, vaikka sen yli ei vielä mentykään vuosien 1917 ja 1930 välillä, jolloin hän istui melkein kaikissa hallituksissa.
Valtiomiehenä ja presidenttinä hänen perinnöistään erityisen vahva oli punamullan muodostaminen.
– Vaikka SDP ja maalaisliitto olivat siihen valmiita, presidentti Svinhufvud kieltäytyi nimittämästä näiden yhteistä hallitusta. Kallion valinta presidentiksi teki punamullan mahdolliseksi, Hokkanen kertoo.
– Se vaikutti erittäin paljon siihen, että Suomi selvisi talvisodasta. Kansa eheytyi huomattavasti. Talouskin meni hyvään suuntaan, eli työväelläkin oli jotain, mitä puolustaa.
Nuoressa tasavallassa Kallio oli Hokkasen mukaan ”viimeisen päälle reformipoliitikko”.
– Torpparivapautus ja radikaali Lex Kallio olivat hyvin merkittäviä. Lex Kallio teki mahdolliseksi myös yksityisen maan käyttämisen asutustarkoitukseen.
Nivalan sovintopuhe toukokuussa 1918 oli ensimmäinen hallitustaholta esitetty selkeä kehoitus unohtaa vihat. Tämän jälkeen Kallio ajoi myös kouriintuntuvia toimia tämän eteen. Torpparivapautus oli Hokkasen mukaan merkittävämpi asia, mutta Lex Kallio oli periaatteellisella tasolla hyvinkin suuri asia.
– Maalaisliiton ideana oli, että mahdollisimman moni viljelijä kuokkii omaa maataan.
Ihmisenä Kallio oli samanlainen kuin poliitikkona. Karri Kallio on kuullut esivanhemmastaan, että tämän vaatimaton luonne näkyi selkeästi, ja hän osasi kohdata ihmisen ihmisenä.
– Se on taito, jota kaivattaisiin enemmän tänäkin päivänä. Politiikassa, mutta myös arkielämässä. Kaikki ovat tasa-arvoisia, ei ole herroja ja renkejä.
Karri Kallio syntyi vasta viitisenkymmentä vuotta Kyösti Kallion kuoleman jälkeen, mutta on hänestä paljon kuullut vanhemmilta ihmisiltä. Suvussa perintö on vahva, sillä Kyösti Kallion aikanaan isännöimällä Heikkilän tilalla on aina asunut sukulaisia ”historian keskellä”. Tyttäret, Karri Kallion isoisotädit Kerttu Saalasti ja Katri Kaarlonen istuivat hekin aikanaan eduskunnassa ja jatkoivat poliittista perintöä.
Kyösti Kallion demokraattista luonnetta kuvaa Karri Kallion mukaan hyvin anekdootti presidenttiajalta, jolloin Nivala–Ylivieska-rautatietä rakennettiin.
– Työmaalle oli ilmoitettu, että presidentti on tulossa käymään. Hän meni sinne suoraan peltotöistä nuhjuisen näköisenä. Joku innokas työnjohtaja katsoi, että tuolta nyt joku huutolainen tulee pyörimään, että eihän se käy, kun presidentti on tulossa. Pitää olla siistin näköistä.
– Hän meni sitten Kyöstin luo ilmoittamaan, että nyt kuule huutolaisukko suksi pois, presidentti on tulossa. Ei täällä kaikkien auta heilua. No, ei hän kehdannut sanoa, että minä nyt olen se presidentti, ja lähti kiltisti pois. Radalla ihmettelivät, että ihme ukko, kun ei tullut paikalle. Esikunta sitten kertoi, että oli paikalla, mutta lähetettiin pois, Karri Kallio naurahtaa.
Kotoa Kallio sai jo yhteiskunnallisen osallistumisen mallin. Kari Hokkanen kertoo.
– Juuret ovat hyvin talonpoikaiset. Koti oli keskivarakas talo Ylivieskassa ja isä aktiivinen alueen asioissa. Perhe oli iso ja aika uskonnollinen. Herätysliikkeisiinkin oli kosketusta, mutta Kallio ei niihin itse lukeutunut.
Kallio muutti sitten Nivalaan, jossa sai suuren talon viljeltäväkseen isän puolen sukulaiselta.
– Hänet vedettiin ison talon isäntänä yhteiskunnallisiin asioihin. Hän osallistui kaikkeen, mitä Nivalassa oli. Kallio perusti nuorisoseuran ja oli perustamassa meijeriä ja osuuskauppaa. Hän nousi ensimmäisen sortokauden myötä perustuslaillisena alueelliseksi johtajaksi, Hokkanen sanoo.
– Hän nautti arvostusta ja tuli valituksi välillisellä vaalilla talonpoikaissäädyn edustajaksi valtiopäiville Piippolan tuomiokunnasta 1904.
Juhlapuheissa keskustalaiset muistavat usein Santeri Alkion periaatteet, mutta Kallio oli taatusti yhtä merkittävä aikalainen ja puolueen isä. Miesten periaatteet olivat hyvin samanlaiset, mutta toimintatavat ja osaaminen erilaista, Hokkanen kuvaa.
Kallio oli talonpoika, Alkio päätoimittaja ja kirjailija. Kallio oli myös kokeneempi asiainhoitaja vaikka olikin Alkiota nuorempi. Kallion hoitaessa asioita ja hakiessa ratkaisuja Alkio oli ideologi. Molemmille tärkeitä periaatteita olivat kansanvalta ja sivistys.
He olivat myös aloittaneet uransa perustuslaillisina nuorsuomalaisina. Jo säätyvaltiopäivillä Kallio edusti tätä katsantokantaa talonpoikaissäädyssä. Herraskaisuus ei kuitenkaan miellyttänyt Kalliota nuorsuomalaisissa.
Suomen Maalaisväestön Liitto toimi muutaman vuoden, ja yhdistyi Alkion pienpuolueen kanssa Maalaisliitoksi 1908.
Kallio toimi lopulta useaan otteeseen ministerinä. Ensimmäinen pesti oli maatalousministerin virka 1917, ja hän palasikin tälle paikalle useaan otteeseen. 1920- ja 1930-luvuilla hän oli pääministerinä neljässä hallituksessa ja eduskunnan puhemieskin peräti kuuteen otteeseen.
Perinnöksi jää parlamentarismi.
– Ei niinkään lyhyt kausi presidenttinä, mutta kaikki sitä ennen tehty työ, Karri Kallio katsoo.
– Maalaisliitto-keskusta oli historian oikealla puolella, parlamentarismin puolella kuningasvaltaa ja harvainvaltaa vastaan.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä huhtikuussa 2023. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeron voit ostaa täältä.