Kun kumppanittomuus tuntuu epäonnistumiselta – Monelle parisuhde on edelleen vahva normi
Ilman kumppania eläminen on monelle täysin neutraali elämäntilanne. Sen sijaan vastentahtoisesti ilman kumppania eläminen voi herättää hyvinkin kokonaisvaltaisia kokemuksia.
Jos ihminen kokee vahvasti, että hänen ”pitäisi” tai ”kuuluisi” olla parisuhteessa, tilanne näyttäytyy elämänkulullisena haasteena: hän on ikään kuin epäonnistunut elämässä, kun ei ole pystynyt kulkemaan tällaista normitettua tietä pitkin, kuvailee Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Anu Kinnunen.
Hän tutki väitöskirjassaan myös näitä teemoja.
Kinnusen mukaan moni liittää onnen potentiaaliseen parisuhteeseen.
Mitä pidempään ihminen on tahtomattaan yksin, sitä herkemmin hän voi ajautua negatiivisen ”en tule koskaan löytämään ketään” -ajattelun raiteille. Tämä taas voi johtaa kokemukseen omasta kyvyttömyydestä ja riittämättömyydestä.
Jos tahaton kumppanittomuus jatkuu pitkään, seurauksena voi Kinnusen mukaan olla esimerkiksi ahdistuneisuutta, unettomuutta, masennusta tai ulkopuolisuuden kokemuksia.
– Mitä vahvempi parisuhteen normi on, sitä suuremman kärsimyksen ihminen voi saada itselleen aikaan. Tämän sijaan kumppanittomuuden voisi nähdä myös mahdollisuutena tehdä niitä asioita, joista itse nauttii, tai toteuttaa niitä suunnitelmia, joista on haaveillut. Monelta jää huomaamatta, että myös ilman parisuhdetta voi elää hyvin merkityksellistä elämää.
