Kun ihmisiltä viedään palvelut, he soittavat ambulanssin, sanoo ensihoitaja Tapani Ervasti – "Välillä aika turhaa rallia"
Ambulanssissa tiedetään nopeasti, jos jokin yhteiskunnan peruspalvelu ei oikein toimi. Sen ensihoitajana työskentelevä Tapani Ervasti sanoo laittaneensa merkille usein.
Pitkien työvuorojen aikana hän joutuu usein vastakkain elämän nurjan puolen kanssa. Asiakkailla on aina jokin hätä. On onnettomuuksia, kiireellisiä synnytyksiä, sairauskohtauksia.
Mutta entistä useammin on tilanteita, joissa Ervasti sanoo miettivänsä, että tähän olisi tarvittu jotain muuta kuin ambulanssia. Jo paljon aiemmin.
Yhä enemmän asiakkaina on mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, kaikenikäisiä. Yhä enemmän on yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät vain selviä enää kotona. Kun he eivät saa apua muualta, he soittavat ambulanssin.
– Pahimmillaan ne ovat itsemurhayrityksiä. Asiakkaat saattavat avun saatuaan usein sanoa, että en ole saanut mistään apua enkä ole päässyt hoitoon, vaikka olen yrittänyt. Ne ovat surullisia tilanteita, Ervasti summaa.
Nyt Ervasti on ehdolla sekä kotikuntansa Muhoksen valtuustoon että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen valtuustoon.
Kerta ei ole ensimmäinen. Hänellä on takanaan yksi kausi kunnanvaltuutettuna ja yksi kausi aluevaltuuston varajäsenenä.
Ambulanssityössä ei ole Ervastin mukaan sellaista sosiaali- ja terveyspuolen osa-aluetta, joka ei jollain tavalla olisi tullut vastaan. Ihmiselämässä myös hätätilanteiden kirjo on valtava.
Eri yksiköissä käydessään Ervasti usein juttelee sote-alan ammattilaisten kanssa.
– Väitän, että minulla on aika hyvä käsitys siitä, missä alalla mennään ja mikä milläkin puolella on pielessä.

Kaikki tuntuu kiteytyvän siihen, miten perustason sote-palveluita on saatavilla. Ja usein juuri niitä on karsittu paljon etenkin maaseutumaisissa kunnissa ja kylissä, joissa Ervasti pääsääntöisesti työskentelee.
Ambulanssin soittaneen vanhuksen vaiva on saattanut olla alunperin melko pieni. Mutta jos hän ei ole päässyt lääkäriin, on vaiva kasvanut isoksi ongelmaksi.
Usein samat ikäihmiset tarvitsevat ambulanssia toistuvasti. Kun tarjolla ei ole osasto- tai palvelukotipaikkoja, lääkärit palauttavat heidät kotiin. Heikentynyttä toimintakykyä se ei kuitenkaan muuta. Kohta vanhukset tarvitsevat taas kyytiä päivystykseen.
– Näin ensihoitajan näkökulmasta se on välillä aika turhaa rallia. Jos vanhustenhoivaan laitettaisiin vähänkään enemmän resursseja ja hoitopaikkoja, ei tätä ajoa tarvitsisi tehdä lähellekään niin paljon.
Politiikkaan Ervasti lähti neljä vuotta sitten vähän sattumalta.
Muhoksella monien pikkulasten vanhempien mieliä kuohutti kunnan linjaus, jossa varhaiskasvatuksen palveluseteliä ei voinut saada yksityiseen päiväkotiin, vaikka julkisen puolen päiväkodit olivat ääriään myöten täynnä.
Ervastilla itsellään on kolme lasta. He saivat hyvää hoitoa perhepäivähoidossa, mutta päivähoidon tilanne suututti Ervastia siitä huolimatta. Eikä hän pelännyt sanoa mielipiteitään ääneen.
Lopulta paikalliset keskusta-aktiivit kysyivät häntä kuntavaaliehdokkaaksi. Ervasti päätti kokeilla ja meni heti läpi.
– Koko tämä varhaiskasvatuksen palveluseteli -asia henkilöityi minuun. Kävin sen puolesta valtuustossa eräänlaista väsytystaistelua ja lopulta kunta myönsi palvelusetelit myös yksityiselle puolelle. Se tuntui voitolta.
– Siksi haluan olla mukana jatkossakin. Näihin asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Haluan olla muuttamassa vakiintuneita toimintamalleja, joita tehdään vaan siksi, koska niin on aina tehty, vaikka ne eivät toimisi yhtään.

Ervasti tekee ensihoitajan työstään ja poliittisesta ajattelustaan usein sisältöä sosiaaliseen mediaan.
Hän kokee sen luontevaksi keinoksi viestiä ihmisten ja äänestäjien kanssa. Ervastin mukaan hänen näkemyksensä esimerkiksi Oulaskankaan yöpäivystyksen lakkauttamisesta ovat levinneet yllättävän laajalle.
Aktiivisuutta hän kaipaisi sosiaalisessa mediassa myös muilta keskustalaisilta. Siellä tila on tällä hetkellä aivan liikaa äärilaitojen kuten perussuomalaisten hallussa.
Ervasti huomauttaa, että etenkin nuoremmista äänestäjistä yllättävän moni tekee äänestyspäätöksensä puhtaasti sosiaalisen median pohjalta.
– Ymmärrän tavallaan, miksi perussuomalaisten älämölö uppoaa niin moneen. Keskustalla olisi paljon skarpattavaa. Vetävällä mutta asiallisella tyylillä voisi saada niitä äänestäjiä itselleen.
Mutta miksi Ervasti itse on valinnut juuri keskustan?
Ei ainakaan äidinmaidossa, sen hän sanoo heti kärkeen. Hänen vanhempansa eivät ole puoluepoliittisesti sitoutuneita.
Keskusta kuitenkin osui Ervastin omiin arvoihin. Erityisen tärkeänä hän pitää sitä, että yhteistyötä voi tehdä kaikkiin suuntiin.
– Se kultainen keskitie on usein vähän harmaa ja tylsä, mutta silti kaikkein paras ratkaisu. Minulle se oli luonnollinen valinta.