Kriisinhallinnan isoin haaste Afganistanissa oli kuumuus, sanoo eversti Joni Lindeman
Suomalaisten lähes 20 vuotta kestänyt kriisinhallintatoiminta Afganistanissa päättyi, kun viimeiset suomalaiset sotilaat palasivat tiistaina kotiin.
Noin kymmenen hengen joukko saapui Suomeen eversti Joni Lindemanin johdolla. Hän kuvailee palaajien tunnelmia erittäin hyviksi.
– Viimeiset viikot olivat kiireisiä, tehtiin ympäripyöreitä päiviä, että saatiin tavarat pakattua ja lähetettyä Suomeen. Ja saatiin oma tukikohta sellaiseen kuntoon, että se voitiin luovuttaa johtovaltio Saksalle, Lindeman kuvailee STT:lle.
Suomalaiset lähtivät Afganistanista, koska Nato on päättänyt, että Resolute Support -operaatio Afganistanissa päättyy syyskuun 11. päivään mennessä.
Lindeman toimi Nato-johtoisessa operaatiossa yhden afganistanilaisen armeijakunnan esikuntapäällikön neuvonantajana sekä Suomen osaston esimiehenä.
Kyseessä oli neuvonanto-operaatio, johon sisältyi asevoimien koulutusta, neuvontaa ja tukea.
Lindemanin komennus Afganistanin pohjoisalueella alkoi viime kesäkuussa. Hän on ollut Afganistanissa myös kerran aiemmin, ISAF-operaatiossa vuosina 2011–12. YK:n valtuuttamassa ISAF-operaatiossa suomalaiset toimivat yhdessä Afganistanin turvallisuusviranomaisten kanssa myös kentällä. Nyt liikkuminen oli rajoitetumpaa, mihin vaikutti myös koronapandemia.
Kriisinhallintaoperaatiot Afganistanissa ovat Lindemanin mukaan syventäneet osallistujien sotilastaitoja, ammattitaitoa ja kielitaitoa.
Afganistanin operaatioissa palveli vuosien varrella lähes 2500 suomalaista: palkattua henkilökuntaa ja reserviläisistä, naisia ja miehiä.
Kriisinhallintatehtävissä Afganistanissa kuoli kaksi suomalaissotilasta tienvarsipommien räjähdyksissä vuosina 2007 ja 2011. Lindeman oli Maavoimien esikunnassa kansainvälisellä sektorilla sektorijohtajana ja Afganistanissa tarkastusmatkalla vuonna 2011, kun kuolemaan johtanut isku tapahtui. Se oli paha paikka joukoille.
– Rauhanturvaajien yhteisö on aina tiivis ja siellä ollaan kuin yhtä perhettä, niin totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa mielialaan, sanoo Lindeman.
Hänen mielestään Puolustusvoimat on saanut kriisinhallintaoperaatioista erityisesti Afganistanista oppia kriisituesta. Nykyisin myös pienemmissä operaatioissa on valmius lähitukeen. Isommissa operaatioissa paikalla ovat sosiaalikuraattori ja pappi.
Afganistanissa suurimpana haasteena on ollut Lindemanin mielestä ilmasto.
– Viimeisen viikon aikana päivän ylin lämpötila oli varjossa 43–45 astetta.
Rauhanturvaajien fysiikka oli kovilla, kun liikuttiin suojavarusteet päällä ja ylimääräistä painoa oli 20–30 kiloa.
Osallistujat asuivat merikonteissa, joissa oli ilmastointi, vessat, suihkut ja pesukoneet. Saunat olivat tietysti myös käytössä.
Afganistanin tulevaisuutta on vaikea arvioida, sen aika näyttää, sanoo Lindeman. Hän näki maan asevoimien puolen.
– Asevoimat on, olosuhteet huomioiden, ihan kyvykäs tekemään omaa tehtäväänsä.
Viime vuosi oli Afganistanissa väkivaltaisin pitkään aikaan. Alkuvuonna iskujen määrä on lisääntynyt edelleen.
Jopa kuu saattaa vaikuttaa hyökkäyksiin.
– Jos on ollut täysikuu, iskuja on ollut enemmän. Kapinallisilla ei ole paljoa pimeänäkövälineitä, kertoo Lindeman.
Uskonnollisten juhlapyhien aikana taas on ollut tulitaukoja.
– Kriisejä ei asevoimilla ratkaista, vaan ihmisten neuvotteluilla. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten saadaan neuvottelut vietyä eteenpäin ja millaisin tuloksin.
Yhdysvaltalaiset joukot saattavat lähteä Afganistanista jo heinäkuun alussa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki.
– Jos amerikkalaiset lähtevät, niin silloin kaikki muutkin lähtevät. Kenelläkään muulla ei ole edellytyksiä olla maassa, Ruohomäki sanoo.
Nato-operaatio on Ruohomäen mukaan ollut pitkälle Yhdysvaltojen infrastuktuurin varassa: kuljetuskoneiston, ilmatuen ja sotilastukikohtien.
Tutkija näkee Afganistanille kolme vaihtoehtoista kehityssuuntaa. Ensimmäinen on väliaikaishallinto, jossa olisivat Afganistanin hallinto ja talebanit yhdessä.
Toinen on, että Taleban vahvistaa asemiaan ja hivuttautuu kohti maan pääkaupunkia Kabulia samalla kun maan hallinto ja muut Talebania vastustavat voimat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten talebaneja vastustetaan. Kolmannessa vaihtoehdossa Taleban nousee väkivallan avulla valtaan. Parhaillaan toteutuu Ruohomäen mukaan toisen ja kolmannen suunnan välimuoto.
Taleban ajaa Ruohomäen mukaan shariaan eli islamilaiseen lakiin pohjautuvaa, konservatiivista yhteiskuntajärjestelmää.
Tutkija ennakoi, että vaikka maassa on saatu paljon hyviä asioita aikaan viime vuosina, on näköpiirissä lisää ristiriitoja, poliittista kaaosta ja väkivaltaa.
– On ounasteltavissa, että pakolaisvirtoja lähtee tulemaan kohti Eurooppaa jossain vaiheessa.