Kommentti: Yritystukisavotta kuuluu hallitusneuvotteluihin

Ei tullut takkia, ei edes tuluskukkaroa.

Varapuhemies Mauri Pekkarisen (kesk.) yritystukien uudistamista pohtinut työryhmä veti käytännössä vesiperän. Jonkinlaisia evästyksiä jatkotyölle jäi, mutta odotetut leikkauslistat usean miljardin euron pottiin jäivät tekemättä.

Mediassa hankkeelle on ilkuttu varsinkin sen loppumetreillä, kun vaikeudet yhteisen esityksen kokoamisessa tulivat julkisuuteen. Ryhmän puheenjohtajan motiiveja ja tahtoa yritystukien merkittävään karsimiseen on epäilty, ehkä osin aiheestakin.

Pekkarinen istui kahdeksan vuotta putkeen kauppa- ja teollisuusministerinä ja elinkeinoministerinä ministeriössä, jonka kontolla elinkeinopolitiikka ja yritysten tukeminenkin on.

Siinä hommassa käy helposti kuin Tuntemattoman talousalikersantti Mäkilälle: oppii rakastamaan myös niitä rätei ja lumpui.

Pekkarinen on viljellyt itseironiaakin valittelemalla suostumistaan koko tehtävään.

Työryhmän sisältä kerrotaan kuitenkin puheenjohtajan vetäneen työtä sitoutuneesti ja erittäin korkealla ammattitaidolla ja pyrkineen tosissaan yhteiseen esitykseen. Eri puolueiden ja heidän taustaryhmiensä poliittiset prioriteetit ja näkemyserot olivat yksinkertaisesti aivan liian suuria yhteensovitettaviksi.

Raportin luovutustilaisuudessa Pekkarinen totesi itsekin, ettei pöydässä, jossa istuu kolmen hallituspuolueen edustajan lisäksi kuusi oppositioryhmien edustajaa, ole ihan helppoa saada aikaiseksi yhteistä näkemystä.

Näkemyseroista huolimatta Pekkarinen kiitteli kuitenkin rehdisti opposition edustajia erittäin rakentavasta asenteesta ryhmän työssä.

Lukuisissa uusliberalismia hönkivissä pääkirjoituksissa ja kolumneissa yritystuet on leimattu rahan syyttämiseksi kankkulan kaivoon ja silkaksi markkinoita ja talouden uudistumista haittaavaksi roskaksi.

Totta on, että joihinkin tukiin ei normaali arkijärkinen ymmärryskään riitä. Matkailuautolla voi olla kätevää lähteä Tangomarkkinoille, Suviseuroihin tai Kuninkuusraveihin, mutta miksi ihmeessä ympäristöllekin haitallisten pyörille nostettujen lasikuitukoppien pitää olla verovapaita?

Toisaalta useimmille tuille  on ollut painavat perusteensa ja niillä on pelastettu ja turvattu kotimaista tuotantoa ja työpaikkoja.

Pekkarisen raportin vastaanottanut elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) painotti, että tukien avulla pidetään yllä kilpailukykyä, työllisyyttä ja talouden kasvua. Dramaattisten muutosten tekeminen järjestelmään horjuttaisi ennustettavuutta, luottamusta ja Suomen asemaa uskottavana kumppanina.

Myöskään poliitikkojen ahdistusta tukien leikkausten edessä ei ole inhimilliseltä kannalta mitenkään vaikea ymmärtää.

Politiikon tehtävä ei ole seistä tumput suorina markkinavoimien edessä vaan tehdä politiikkaa – mitä vaikkapa kotimaakunnan työpaikkojen pelastaminen mitä suurimmassa määrin on. 

On ihan selvää, että sekä suoria yritystukia että verotukia tarvitaan jatkossakin. Mutta kun uudistustarpeita jatkossa pohditaan, mihinkään parlamentaarisiin komiteoihin pakettia ei kannata enää viedä sormissa pyöriteltäväksi, ei ainakaan vaalien lähestyessä,.

Kuten Lintiläkin totesi, tukikokonaisuuden uudistaminen sopii parhaiten hallitusneuvotteluissa sovittavaksi ja raamitettavaksi asiaksi. 

Kun uudistuksesta sovitaan hallitusneuvotteluissa, siihen myös sitoudutaan. Jonkinlaiseen ratkaisuunkin voi olla mahdollista jossain vaiheessa hallitustaivalta päästä.