Kommentti: Vihreän poliitikon mielestä maalaiset harrastavat insestiä, ja vasemmistonuoret pohtivat rikkaiden syöttämistä köyhille – huumorilla, totta kai!
Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole tämän viikonlopun perusteella ohi.
Se on täysissä voimissaan 10 vuotta sen jälkeen, kun Oiva Lohtanderin esittämä porvari mässäili duunarien kustannuksella kohutussa vaalivideossa.
Nuori vihreä helsinkiläispoliitikko kertoo vihaavansa ankeaa maaseutua ja Etelä-Suomen vasemmistonuoret kävivät pilkkaamassa Espoon Westendissä asuvia ihmisiä. Kummatkaan eivät ole saaneet juuri paheksuntaa puolueiltaan.
Vihreiden helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra paljasti perjantaina hyvin suorasukaiseen tyyliin, mitä hän ajattelee syrjäseuduilla asuvista ihmisistä.
– Metsässä on ankeeta, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua, hän kirjoitti Facebookissa.
Kommentti oli osa keskustelua, jossa Diarra arvosteli maakuntauudistusta.
Somessa tuttujen kanssa keskustellessa ei välttämättä tule mieleen, että julkisessa keskustelussa kirjoitettavat kommentit ovat tosiaankin julkisia.
Diarra ei myöskään ole kuka tahansa yksityishenkilö, vaan helsinkiläinen päättäjä. Ei ole yhdentekevää, mitä hän ajattelee asioista ja ihmisistä.
Diarra pahoitteli rumaa insestikommenttiaan lauantaina Iltalehden haastattelussa .
Hän ei kuitenkaan pahoitellut kommenttiaan siitä, että ”metsässä” asuminen on ankeaa. Hän kertoi joutuneensa ystävänsä maatilalle kuukaudeksi kaksi vuotta sitten, ja kokemus oli kertakaikkisen kamala.
Diarra ei osoittanut ulostuloissaan pienintäkään sympatiaa suomalaisia ruuantuottajia tai suomalaista luontoa kohtaan. Halveksunta oli sitäkin voimakkaampaa.
Kysymys kuuluu, edustaako Diarran mielipide vihreiden näkemystä laajemminkin?
Tähän on odotettu vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon kommenttia, mutta hän on pysynyt hiljaa.
Hän on toistaiseksi kommentoinut asiaa vain vähättelevään tyyliin Iltalehdelle vihreiden ”puolueristeilyllä” Vantaalla.
– Kyse oli mustasta huumorista. Jos lehdet alkaisivat tehdä jokaisesta keskustalaisen kuntapoliitikon huonosta vitsistä uutisia, niin mitähän siitäkin seuraisi, Aalto totesi lehdelle.
Hän lisäsi, että ei yleisemmin todettuna luonnollisesti hyväksy tuonkaltaista puhetta keneltäkään.
– Sellainen on mielestäni sopimatonta, vaikka huumorista onkin kyse, Aalto sanoi.
Vihreät on tunnetusti kaupunkien korkeakoulutettujen puolue, mutta Diarran paljastama syvä inho maaseutua kohtaan yllätti silti monet.
Aihe kirvoitti useita kommentteja myös Suomenmaan Facebook-sivuille.
– Sinä vihreä kaupunkilainen. Mitä arvoja sinä kannatat? Haluatko meidät kaikki sinne kaupunkiin? Kuka sinulle silloin viljasi viljelee tai maitosi lypsää, mistä saisit päivittäisen kasvisateriasi, eräs kysyi.
– Tyhmiä puheita voi toki jälkikäteen selitellä mustalla huumorilla, mutta ei se selkeää asennevammaa paranna, toinen totesi.
Etelä-Suomen vasemmistonuoret järjestivät pyhäinpäivänä yläluokkasafarin Suomen rikkaimmille asuinalueille.
Tempaus sai täyden tuen puolueen johdolta. Puheenjohtaja Li Andersson kirjoitti Facebookissa, ettei yhteiskunnan eriarvoistumista voi analysoida keskittymällä vain köyhyyteen.
Tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseksi myös hyväosaisuudesta on voitava keskustella, hän kirjoitti.
Andersson ei ymmärtänyt, miksi yläluokkasafarista syntyi kohu, vaikka päättäjätkin vierailevat syrjäytyneiden asuinalueilla.
Andersson varmastikin tietää varsin hyvin näiden vierailujen olennaisen eron.
Vasemmistonuoret halusivat kaivaa yhä syvempää kuoppaa yhteiskuntaluokkien välille, kun päättäjät ovat hakeneet päinvastaista.
Suomalaisten eriarvoistuminen on aito ja oikea huoli, mutta vasemmistonuorten tapaa pureutua siihen ei voi kutsua rakentavaksi.
Yläluokkasafarin yksi kohde oli Espoon Westend.
Tapahtumakutsussa alueen asukkaita esineellistetään halveksivaan sävyyn:
”Mielestämme on tärkeää muistuttaa, että suomalaisten keskuudessa elää toisten ahkeruudesta hyötyvä ja yhteistä etua polkeva ryhmä, vapaamatkustajien näkymätön joukko. Haluamme oppia lisää heidän elintavoistaan, lajityypillisistä ominaisuuksistaan ja levinneisyydestään.”
Someen levitetyissä kuvissa vasemmistonuoret tekevät tätä eliittibongailua kiikareilla.
Ilta-Sanomat pääsi mukaan tälle kohuajelulle, toisin kuin kokoomuksen lehti Verkkouutiset .
Ilta-Sanomien mukaan vasemmistonuoret saivat lukuisia kutsuja tulla grillaamaan ja tutustumaan paikallisiin koteihin, mutta kutsuista kieltäydyttiin.
Rikkaiden kanssa kaveeraaminen ei olisi tietenkään sopinut tapahtuman ideaan. Tarkoitushan oli paheksua heitä.
– Tavoite on, että nyt ei katsota varallisuuseroja normaalina asiana, vaan tehdään niistä jotain outoa, vasemmistonuoret kertovat bussissa kuvatulla livevideollaan.
Vasemmistonuoret kertoivat tuntevansa suurta ulkopuolisuutta rikkailla asuinalueilla.
Niillä lenkkeillessäkin on kuulemma koko ajan sellainen olo, että pysähtyä ei saa, vaan pitää juosta nopeasti ohi.
Safariopas Pontus Purokuru luennoi matkustajille, että suurten omaisuuksien taustalla on aina tavalla tai toisella yhteiskunta.
Hän perusteli, että hyvätuloisille annetaan eniten tulonsiirtoja ja yhteiskunta rahoittaa ja järjestää tutkimuksen, johon perustuvat kaikki suuret teknologiset innovaatiot, joilla ihmiset rikastuvat.
Lisäksi rikkaat saattavat käyttää veroparatiiseja eikä pääomatuloista ei makseta samalla tavalla veroja kuin ansiotuloista, Purokuru huomautti.
– On yllättävän vaikea sanoa, kuinka paljon varallisuudesta tulee omasta takaa, hän summasi.
Purokuru otti esille Helsingin Malminkartanossa sattuneen tapauksen.
Nainen oli jakanut vähävaraisille ruokaa asunnostaan, mutta joutui lopettamaan, kun naapurit valittivat häiriöstä.
– Tarvitaan muita tapoja tarjota nälkäisille ruoka-apua, Purokuru pohti ökysafarilta kuvatulla videolla.
Rikkaiden alueella kun ajeltiin, niin Purokurun mieleen tuli Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out.
Siinä vallankumoukselliset kirjaimellisesti syövät rikkaat.
– Voisiko rikkaiden syömisestä saada ruoka-apua köyhille? Kiinnostava ajatus, mutta siinä on ongelmia, eettisiä kysymyksiä…. Voiko vegaani syödä rikasta, onko ihminen eläin, Purokuru pohdiskeli.
Läpällä ja mustalla huumorilla tietysti.
