Kommentti: Perusturvalailla on toivoa

Tukibyrokratian karsimiselle Saaren ryhmän mallilla löytynee kannatusta, arvioi Pekka Pohjolainen kommentissaan
Eriarvoistuminen

Professori Juho Saaren eriarvoistumistyöryhmän esittämästä perusturvalaista saattaa hyvinkin tulla tulevan hallituksen sosiaalipoliittinen päätyö – tai päänvaiva.

Uuden lain myötä asiakas jättäisi Kelaan yhden hakemuksen ja saisi yhden päätöksen. Tällainen malli on poliittisesti helposti myytävissä ainakin niin kauan kuin se ei maksa mitään. Toistaiseksi se on aikaansaanut vain hyväksyvää hyminää.

Laki yhdistäisi toteutuessaan vaiheittain mimimiperusturvan, johon kuuluvat työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha, asumistuki ja perustoimeentulotuki.

Ilmeistä on, että malli yksinkertaistaisi tuntuvasti Kelassa asiointia ja helpottaisi työn vastaanottamista. Tuloloukkuja purkautuisi, kun asiakas voisi aina ansaita tietyn määrän rahaa ilman, että perusturva heikentyy.

Kelan mukaan myös tulorekisterin käyttöönotto ja muu digitalisaation eteneminen helpottaisivat asiointia.

Ajatuksena on, että tietyn määränkin jälkeen asiakas saisi itselleen esimerkiksi kolmasosan ansiotuloistaan ja vain kaksi kolmasosaa vaikuttaisi etuuksien määrään.

Kelassa lasketaan, että työn tekeminen olisi kannattavaa, koska asiakas pystyisi ennakoimaan, kuinka paljon hän saa lisäansioistaan itselleen.

Toimeksiantonsa mukaisesti Saaren työryhmä pitää esityksensä kustannusneutraalina. Rahoituksen lisäämisen pohdinta tulisi arvioida myöhemmin osana eriarvoisuuden seurantaa.

Saaren ryhmän eriarvoisuuden kitkemistä monelta eri kantilta lähestyvää paperia on toistaiseksi arvosteltu lähinnä sen kustannusneutraalista lähtökohdasta.

Oppositiosta on muistutettu, että kaikkea eriarvoisuutta ei voi tasoittaa muuten kuin lisärahalla, niin kuin asia toki onkin. Eläkeläisjärjestöt ovat puolestaan pöyristyneet siitä, että eläkkeensaajan asumistuesta luopuminen on nostettu jälleen esille, vaikka sillekin Saaren ryhmällä on perusteensa.

Asuntomarkkinoiden eriarvoistumisen kitkemiseen Saaren paperissa tarjotaan ikiaikaisia lääkkeitä, halpojen vuokra-asuntojen rakentamista ja kaavoituksen tehostamista kasvukeskuksissa.

Hyvä niin, mutta riittääkö se edelleenkään asuntomarkkinoilla riehuvien markkinavoimien taltuttamiseen? Vuokra-asuminen kun tuppaa olemaan aina halpaa vielä virkamiesten papereissa ja poliitikkojen päätöksissä, mutta jotain aivan muuta myöhemmin Kelan toimeentulotukiluukulla.

Huhtikuun kehysneuvotteluissa Saaren paperista voi edetä jo ainakin joitakin pienempiä asioita.

Esiin on julkisuudessa jo nostettu muun muassa ylivelkaisten asemaa helpottavat ratkaisut. Isommat kokonaisuudet jäävät väistämättä seuraavan hallituksen pohdittavaksi.