Kolumbian maanjäristyksen uhrilukua tarkennettiin alaspäin – katastrofi sai tuhannet ihmiset tarjoamaan apua

Kolumbiassa maanantaina tapahtuneen maanjäristyksen kuolonuhrien määrä on laskenut, kun Calin kaupungin viranomaiset ovat korjanneet aiempia lukuja.

Uusimpien tietojen mukaan uhreja on vajaat 220 eli parikymmentä vähemmän kuin aiemmin ilmoitettiin.

Kolumbiassa tapahtui maanantaina magnitudin 7,4 maanjäristys. Maahan on julistettu hätätila, ja esimerkiksi Yhdysvallat on ilmoittanut myöntävänsä maalle 15,5 miljoonaa dollaria hätäapua. Tukiviestejä ja avuntarjouksia on tullut eri puolilta maailmaa.

Jälkijäristysten yhä jatkuessa tiistaina pelastusryhmät jatkoivat työtään etsien eloonjääneitä. Pereiassa auttajat vetivät elävänä raunioista esimerkiksi 32-vuotiaan naisen, joka oli jäänyt sortuneen rakennuksen alle. Tapaus sai ihmiset hurraamaan ja taputtamaan.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Daniela Largo kannettiin raunioista siniseen peittoon käärittynä. Pelastajat halasivat toisiaan, ja sukulaiset huusivat riemusta.

– Olimme menettämässä toivomme, kunnes saimme puhelun, kertoi Largon äiti Sandra Milena Perez AFP:lle Pereirassa.

Perez kertoi, että paikallinen asukas oli kuullut avunhuutoja raunioiden alta.

– Hänen ansiostaan olemme tänään onnellisia, hän sanoi.

– Kotona hänen 12-vuotias poikansa odottaa häntä, Perez kertoi Largosta.

Toisaalla Calin kaupungissa raunioista kuulunut hento kuiskaus johti maanantaina pienen vauvan ja häntä pidelleen miehen löytämiseen elossa, kertoo CNN.

Brian Osorio Zuluaga oli kiirehtinyt töistä kotiin moottoripyörällään järistyksen tapahduttua. Hänen oli kuitenkin pakko pysähtyä, kun hän näki romahtaneen viisikerroksisen asuinrakennuksen ja kadulla shokissa olevia asukkaita, joista osa oli yöpuvuissa.

Osorio huuteli raunioihin etsien eloonjääneitä. Yhtäkkiä hän kuuli hyvin hiljaisen miehen äänen kuiskaavan:

– Kyllä, olen täällä. Vauvan kanssa.

Osorio ja muutama muu alkoivat siirtää suuria betonilohkareita käsin päästäkseen kaksikon luo.

Vauva oli jo kärsinyt hengitysvaikeuksista, mutta kun se saatiin vedettyä pölyisenä ulos raunioista, sen ihonväri alkoi palautua purppuranpunaisesta normaaliksi.

Pereirassa ja Calissa pelastusryhmät käyttivät nostureita, koiria ja raskaita koneita tuhoutuneiden rakennusten tutkimiseen. Vapaaehtoiset muodostivat ihmisketjuja ja raivasivat raunioita käsin toivoen löytävänsä sortuneiden rakenteiden alle loukkuun jääneitä ihmisiä.

Pelastajat pysähtyivät muutaman minuutin välein huutelemaan raunioihin ja kuuntelemaan, kuuluiko vastausta.

Kun jotkut perheet odottivat uutisia kadonneista läheisistään, toiset yrittivät selviytyä kotien, omaisuuden ja toimeentulon menetyksestä.

– Menetimme kaiken, sanoi Stella Galvis kyyneleitä pidätellen paettuaan romahtaneesta kodistaan.

Pimeän laskeuduttua perheet valmistautuivat nukkumaan puistoissa, kun jälkijäristykset vavisuttivat vaurioituneita kaupunginosia.

Monet kolumbialaiset ryhtyivät auttamaan. Tuhannet ihmiset toivat vettä, ruokaa ja tarvikkeita kärsineille alueille, ja verenluovutuspisteiden ulkopuolelle muodostui pitkiä jonoja.