"Taipaleesha myö pelättiin," sanoo Rokka Tuntemattomassa sotilaassa – Mutta miten tuo kuolemanjoki syntyi?
”Taipaleesha myö pelättiin,” sanoo alikersantti Rokka hieman lakonisesti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kuuluisassa kohtauksessa.
Kirjassa Rokka on juuri tullut ensimmäistä kertaa joukko-osastonsa luo ja esitellyt itsensä sekä kaverinsa sotamies Suden.
”Oletteko te ennen olleet rintamalla,” Rokalta ja Sudelta kysytään. Ja kun Rokka kertoo heidän olleen Taipaleessa, on se omiaan hiljentämään muut pientä kunnioitusta tuntien.
Taipaleenjoen taistelut ovat yksi talvisodan kuuluisimpia.
Karjalankannaksella käydyt taistelut tunnetaan poikkeuksellisen rajuina ja verisinä. Ne alkoivat heti sodan alkupuolella joulukuussa 1939 ja kestivät koko sodan loppuun maaliskuulle 1940.
Puna-armeija yritti murtaa suomalaisten puolustusta päästäkseen Taipaleenjoen ja Suvannon vesistölinjan yli. Tavoitteena sillä oli päästä suomalaisten selustaan.
Neuvostoliittolaiset moukaroivat Taipaleessa suomalaisten asemia murskaavalla tykkitulella päivästä toiseen. Sitä tehostivat toistuvat hyökkäykset.
Suomalaisten puolustus kuitenkin piti. Siitä jouduttiin maksamaan kallista hintaa: miehistötappiot olivat valtavat.
”Taipaleenjoki, Tuonelanjoki”, sanaili runoilija Yrjö Jylhäkin kuuluisassa runossaan Laulu joesta.
Siksi Rokan lakoninen kommentti on Tuntemattomassa sotilaassa niin merkittävä.
Kaikki tiesivät, millainen mylly Taipaleenjoen taistelut olivat olleet. Yhdellä lauseella Rokka tuli kertoneeksi joukko-osastolleen, etteivät he Suden kanssa totisesti olleet jatkosodassa enää mitään keltanokkia, vaan sodan kamalimmat kauhut jo kertaalleen kokeneita konkareita.
Taipaleenjoen taistelut ovat olleet tunnettuja myös jälkikäteen. Niistä on tullut yksi lenkki koko talvisodan myyttisyydessä. Taistelut rinnastuvat sellaisiin sanoihin kuin Raatteen tie, Kollaa, Tolvajärvi, Summa ja muut.
Ne kaikki ovat esimerkkejä siitä, kun pikkuruinen ja heikosti varustautunut Suomi onnistui pysäyttämään jättimäisen Neuvostoliiton sotakoneen, vaikka kukaan ei olisi etukäteen sitä uskonut.
Mutta harvempi tietää siitä, millainen joki on Taipaleenjoki. Ja miten se sai alkunsa?
Taipaleenjoki on vain noin 11 kilometriä pitkä. Leveimmillään se on noin 300 metrin luokkaa. Joki virtaa Suvannosta jättimäiseen Laatokkaan.
Iältään Taipaleenjoki on sangen nuori. Se syntyi vuonna 1818 eli noin 208 vuotta sitten.
Alunperin Suvanto ja Laatokka olivat toisistaan erillisiä järviä. Niiden välissä kulki kapea hiekkainen harjukannas.
Suvanto laski silloin länteen päin kohti Vuoksea. Ja Vuoksi virtasi kohti Laatokkaa. Suvannon vesi oli ylempänä kuin Laatokan.
Sitten tuli kevät 1818, jolloin alueen lumet sulivat nopeasti lähes kertarysäyksellä. Se nosti voimakkaasti Suvannon vedenpintaa. Kehitystä vauhdittivat kovat sateet.
Ihmiset pyrkivät hillitsemään järven tulvintaa ja kaivoivat pieniä laskuojia Suvannon ja Laatokan väliseen kannakseen Taipaleen kylän kohdalle. Näin liialliset vedet pyrittiin saamaan virtaamaan Suvannosta suoraan Laatokkaa kohti.
Se oli sysäys, joka laittoi veden liikkeelle. Vesimassa repäisi hiekkaisen harjun auki ja alkoi virrata siitä valtavalla voimalla. Syntyi joki, joka mutkitteli Suvannosta kohti Laatokkaa.
Kerrotaan, että Suvannon pinta laski nopeasti jopa seitsemän metriä.
Alkuun Taipaleenjoki ei ilmeisesti kuitenkaan ollut täysin pysyvä, vaan vesi virtasi siellä aina aika ajoin. Vuonna 1857 tehtiin kuitenkin suuri kanavatyö, jolloin Vuoksen pääuoma pakotettiin kääntymään Suvantoa kohti.
Näin Vuoksi alkoi laskea Suvantoon, josta vesi taas virtasi Taipaleenjokea pitkin Laatokkaan. Sillä oli vaikutuksensa Vuoksen vanhalle pohjoiselle uomalle, joka oli virrannut Käkisalmen kaupungin kautta Laatokkaan.
Taipaleenjoesta sen sijaan kasvoi leveä joki, jonka puolustuksellinen merkitys konkretisoitui reilut 120 vuotta myöhemmin sen syntymän jälkeen.