Kirja: Putkonen tienasi Jäätteenmäen erolla kuusi viskipulloa
Kesäkuussa 2003 keskusta eli historiansa nöyryyttävimpiä hetkiä, kun tuore pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui hallituskumppani SDP:n vaatimuksesta jättämään eronpyyntönsä.
Metalliliiton viestintäpäällikölle Matti Putkoselle keskustan ahdinko tuotti kostean juhannuksen. Putkonen oli kevään ajan kuulunut Jäätteenmäen rääväsuisimpiin arvostelijoihin.
Hän oli rinnastanut pääministerin Margaret Thatcheriin ja ihmetellyt julkisuudessa, kuinka ”herttaisesta morsiamesta oli tullut pahansuopainen ja ilkeä akka”.
Aiemmin keväällä Putkonen oli isännöinyt Metalliliiton kutsuvieraita jääkiekon MM-kisoissa. Siellä viestintäpäällikkö oli lyönyt vieraidensa kanssa vetoa siitä, kuinka kauan Jäätteenmäen pääministerinura kestäisi. Isäntä voitti itse vedon ja kostui siitä kuusi viskipulloa.
Putkonen muistelee 20 vuoden takaisia tapahtumia Hellevi Poudan kirjoittamassa elämäkerrassa Työmies Matti Putkonen – Vallattomasti vallankahvassa. Kirja on valaiseva kuvaus entisen ay-jyrän toiminnasta ensin SDP:n ja nykyisin perussuomalaisten likaisten temppujen osastolla.
Matti ja hänen kaksoisveljensä Mikko Putkonen syntyivät heinäkuussa 1950 alle kaksikiloisina keskosina. Kunnia heidän elämänsä jatkumisesta kuuluu arkkiatri Arvo Ylpölle.
Putkonen vietti lapsuutensa Mäntässä Serlachiuksen tehtaan varjossa. Sinne hän päätyi keskikoulun jälkeen myös töihin, vaikka yli kahdeksan keskiarvolla olisi menty lukioonkin.
Putkonen liittyi SDP:n jäseneksi 18-vuotiaana. Nuori viilarin apupoika valittiin työpaikkansa luottamusmieheksi ja äänestettiin Mäntän kaupunginvaltuustoon.
Putkonen tunnettiin lakkoherkkyydestään, ja Metalliliiton toimitsijana työskennellyt Per-Erik Lundh joutui tämän tästä matkustamaan Mänttään tilannetta rauhoittelemaan.
Lundh selitti kärsivällisesti Putkoselle, että yhteiskuntaa voi rakentaa vain sopimalla. Miehet ystävystyivät, ja Putkosesta kasvoi myöhemmin liittonsa puheenjohtajaksi valitun Lundhin luotettu.
Putkonen ei kirjan mukaan ollut kummoinen metallimies, vaan ura urkeni ay-liikkeen leivissä. 1980-luvun alussa hänet valittiin Teknisten ja erityisalojen liiton järjestöpäälliköksi.
Uran seuraava etappi oli Maaseututyön liiton puheenjohtajuus. Siitä Putkonen joutui luopumaan vuonna 1990 saamansa raiskaustuomion vuoksi.
”Yhden vauhdikkaan illan päätteeksi hän päätyi sänkyyn toimittajaneitosen kanssa. Tyhmä mikä tyhmä, hän puuskahtaa nyt sen illan tapahtumista”, Hellevi Pouta kirjoittaa elämäkerrassa.
Raiskaustuomion jälkeen Putkoselle järjestyi työpaikka teollisuusliittojen projektisihteerinä. Käytännössä työ tarkoitti lobbaamista sekä erilaisten muistioiden suoltamista lähinnä Metalliliiton käyttöön.
Putkonen autteli myös SDP:n puheenjohtajana toiminutta Pertti Paasiota ja oli vahvasti mukana nostamassa Paavo Lipposta Paasion seuraajaksi.
Ahkeruus palkittiin Merihaan hulppeilla toimistotiloilla, joiden varustukseen kuuluivat muun muassa baarikaappi ja oma saunaosasto. Kirjan mukaan ne olivatkin projektisihteerin tärkeimpiä työvälineitä.
”Herrojen ravintola- ja saunaillat olivat aikansa some. Niissä oli mahdollista heitellä vapaasti ja pikku humalan vauhdittamina mielipiteitään.”
Kirjan mukaan Putkosen elämäntehtävä on ollut suomalaisten työpaikkojen ja vientiteollisuuden puolustaminen. Kun SDP alkoi Jutta Urpilaisen puheenjohtajakaudella vihertää liikaa, Putkonen luopui jäsenkirjasta ja siirtyi perussuomalaisiin.
Työmies oli ensimmäiset seitsemän vuotta Timo Soinin uskollinen aisapari, kunnes puoluekokouksen 2017 alla siirtyi Jussi Halla-ahon joukkoihin.
Puolue on välillä vaihtunut, mutta inho keskustaa kohtaan pysyy. Kirjassa hän esittää kovia syytöksiä muun muassa siitä, että jätevesiasetuksen todellinen tarkoitus oli lihottaa keskustalaisten lompakoita.
”Kunnan kepulaiset virkamiehet menivät yhdessä jätevesilaitteita valmistavan yrittäjän kanssa lukemaan mökin mummoille lakia”, Putkonen väittää.
Hämmentävän kirjan viimeistelee osuus, jossa kymmenkunta isokenkäistä vuorineuvos Tauno Matomäestä teollisuusneuvos Jorma Terentjeffiin kehuu Putkosen seuramiestaitoja, empaattisuutta ja tämän ansioita ay-liikkeen eri osapuolten yhdistäjänä.
Yhtään tavallista kansalaista, entistä tai nykyistä puoluetoveria saatikka naista näiden ”kaverien ja yhteistyökumppaneiden” joukkoon ei ole eksynyt.
Hellevi Pouta: Työmies Matti Putkonen – Vallattomasti vallankahvassa. Readme.fi, 230 s.