Kirja kurkistaa arvoituksellisen Mannerheimin elämään – Vietti parhaat vuotensa Varsovan seurapiireissä

Historia

On kiintoisaa, että marsalkka Mannerheimista kirjoitetaan aina vaan uusia kirjoja, löydetään uusia näkökulmia. 

Anna ja Jukka Soisalon-Soininen ovat koonneet talteen tärkeimmät asiat Mannerheimin Puolan vuosista. 

Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Miksi kirja kannattaa lukea? 

Mannerheim ilmaisi usein, että Puolan vuodet olivat (1909−1914) hänen parhaimpia vuosiaan. Varsova oli hänen elämänsä kohokohta, ja hän oli kovin mieltynyt kaupunkiin.  

Varsova oli ensimmäisen maailmansodan aattona yksi Euroopan kiinnostavimmista kulttuurikaupungeista, joten ei ole ihme, että Mannerheim hylkäsi Pietarinkin saadakseen pysyä Varsovassa vielä hetken. 

Venäjän armeijan upseerit olivat harvoin tervetulleita puolalaisiin koteihin. Mannerheim teki poikkeuksen.

Puolalaiset ottivat hänet avosylin vastaan, ja hänellä oli maassa paljon ystäviä. Yksi merkittävimmistä oli ruhtinatar Maria Lubomirska.  

Mannerheim oli puolalaisille ensisijaisesti suomalainen aatelismies. Toisen maailmansodan vaikeina vuosina hän auttoi parhaansa mukaan puolalaisia ystäviään selviytymään keskitysleirien kauhuista.

Niinpä Mannerheimia kiitetään vieläkin monien sukujen piirissä. 

Jos Puola vapautuu Venäjästä, miksei Suomikin?  

Mannerheim − Puolan vuodet -kirja välittää pienin yksityiskohdin kuvan aristokraatista ja sotilaasta, joka kätki tunteensa täydellisesti, piti ajatuksensa ominaan ja varoi jättämästä jälkeensä todistusaineistoa.

Jälleen kerran voi todeta, että Mannerheim säilyttää pysyvästi arvoituksellisuutensa. 

Kirjassa tulee hyvin esille kuitenkin se, miten Mannerheim arvosti puolalaisia.

Voisi uskoa, että Puolan aika avarsi hänen ajatusmaailmaansa ja että hän myös omaksui puolalaisilta jotakin merkityksellistä.  

Suomen ja Puolan kohtaloissa on samaa. Molemmat kokivat rajun venäläissorron.  

Mannerheimin maailmankuvan kehitys on yleensä jäänyt varjoon.

Milloin hän menetti uskonsa Venäjään, jota hän palveli loistokkaasti? Mikä oli hänen unelmansa, oliko se jo varhain itsenäinen Suomi? 

Puolassa Mannerheim törmäsi kaikkialla vahvaan kansallistunteeseen ja irtaantui henkisesti vanhakantaisesta Venäjästä. Hänet oli hyväksytty Varsovan Metsästysklubiin, ”ajattelevien ihmisten klubiin”, ehdoitta.  

Aristokratian keskuudessa eli voimakkaana ajatus itsenäisestä Puolasta. Jos Puola vapautuu Venäjästä, miksei Suomikin?  

Puolalaiset seurapiirit olivat ilmeisesti Mannerheimin elämän voimakkain persoonallinen elämys. Näissä piireissä hän saattoi olla oma itsensä, koska tiesi säilyttävänsä lojaliteettinsa.  

Myöhemmin Mannerheim jatkoi keskusteluja aina Puolan suurmiehen Jòzef Pilsudskin kanssa. Miehet suunnittelivat Suomen ja Puolan liittoakin Venäjää vastaan. 

Kirja muistuttaa lukijaansa siitäkin, miten kansainvälinen Eurooppa oli 1900-luvun alussa.

Ihmiset liikkuivat ketterästi paikasta toiseen. Ylikansallinen imperiumi ei ollut muodikas aristokratian ja älymystön keskuudessa.  

Isänmaallisuus voitti: Suomi ja Puola saivat itsenäisyytensä. 

Miten lienee nyt? 

Anna ja Jukka Soisalon-Soininen: Mannerheim − Puolan vuodet. Readme, 256 s. 

Juttu on alun perin ilmestynyt Suomenmaan helmikuun numerossa. Lehden voit tilata täältä.