Lukijalta: Matikkatädin kehittävällä arvioinnilla matikkanälkä kasvaa
”Suomessa kehittävä arviointi on kirjattu koulutuspoliittiseen lainsäädäntöön ja se ohjaa arviointitoimintaa kaikilla koulutusasteilla. Se merkitsee, että tarvitsemme tilannekuvatietoa, mutta samanaikaisesti myös menetelmiä, joilla osaamista nostetaan” (Hannele Niemi, HS 19.4.2026).
Toivottavasti jatkossa kuunnellaan myös matemaatikoita ja toisen asteen opettajia, joilla on varmaa tilannekuvatietoa matematiikan oppimistuloksista.
Professori Timo Tossavaisen Helsingin Sanomissa 15.4. mainitsema avoin kirje ei ole ainut, jonka matemaatikot ovat kirjoittaneet. Avoimissa kirjeissä vuosilta 2005 ja 2011 on kummassakin noin 200 allekirjoittajaa. Ne löytyvät matematiikkalehden Solmu osiosta Yhteiskunta ja historia https://matematiikkalehtisolmu.fi/yhteiskunta.html, jonne on koottuna muutakin Pisa-keskustelua.
”PISA-tutkimus vain osatotuus suomalaisten matematiikan taidoista” (2005) paljastaa, mitä PISA-tutkimus kertoo peruskoululaisten osaamisesta. Lainaus piin päivän kirjeestä ”Avoin kirje Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitolle” (2011):
”Yläkoulun matematiikka ei enää anna kunnollisia valmiuksia lukion pitkän matematiikan opiskelun aloittamiseen. (…) Kaavojen mekaaninen käyttö estää harkintaa edellyttävät probleemien luovat ja elegantit ratkaisut. Opetuksessa ei korostu se, että kaikista kouluaineista matematiikka tarjoaa asianmukaisesti opetettuna eniten harjaannusta luovaan ajatteluun.”
Kun oppimistulosten laskusta puhutaan, ajatellaan sen alkaneen 2000-luvun alussa, jolloin järjestettiin ensimmäiset Pisa-kokeet.
Tosiasiassa oppimistulosten heikkeneminen alkoi jo 1980-luvulla, kun tasokurssit poistettiin ja laskinten käyttö yleistyi. Yliopistoissa se näkyi matemaattisten aineiden opiskelijoissa siinä, ettei osattu perustaa, jolle uutta tietoa voisi rakentaa.
Neittaanmäen komitean mietintö (1991) herätti yliopistot. Oli tulossa matemaattisten aineiden opettajapula. Aloitin opetuksessani kehittävän arvioinnin, josta olen kirjoittanut muun muassa Oulun yliopiston matematiikan laitoksen historiikissa sekä Suomenmaassa 22.6.2022 otsikolla ”Testit, kokeet ja numeroarviointi oppimisen tukena”.
Aluksi käytin menetelmästäni sanaa harjoituskoe, mutta laitoksemme arviointiryhmästä tuli vaatimus muuttaa nimeä, koska sanalla koe on huono maine. Kokeet ja numeroarviointi saivatkin kunnolla huutia 2010-luvulla. Ideoitiin opettajia ja lasten vanhempia työllistäviä arviointimenetelmiä.
Miksi Ylen Suuresta koulukyselystä (2018) tihkui vain vähän tietoa julkisuuteen, vaikka kyselyyn tuli 5 600 vastausta?
Tiedän esimerkkejä, joissa todistuksen sanallisella arvioinnilla loukattiin oppilasta enemmän kuin numeroilla. Testit ja numeroarviointi järkevästi toteutettuna sopivat hyvin oppilaiden kannustamiseen ja opiskelutaitojen opettamiseen.
Käytin niitä 15 vuoden ajan yliopisto-opiskelijoille ja positiiviset vaikutukset näkyivät paljon muussakin kuin oppimistuloksissa.
Olen kirjoitellut ideoistani moniin lehtiin. Suomenmaassa kirjoitukset eivät ole maksumuurin takana, katso ”Tanskan mallista ideoita Suomen mallille – osaajia omasta takaa” (Suomenmaa 1.4.2026).
Alli Huovinen
matikkatäti
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/