Kiina sai talviolympialaiset ja kansainvälistä painetta – "Urheilu tarjoaa väylän hyvään ja pahaan"
Ihmisoikeudet on otettu Kiinan valtiojohdon kannalta kiusallisen huolelliseen syyniin Pekingin talviolympialaisten lähestyessä.
Uiguurien sorto, demokratia-aktivismin vaientaminen Hongkongissa ja Tiibetin kysymys on pakko nostaa esiin maissa, joissa koetaan, että urheilun tulee edistää oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, rauhaa, vapautta ja tasa-arvoa.
Kiinan näkökulmasta urheilu pitäisi nyt erottaa politiikasta. Maan ulkoministeri Wang Yi vaati viime viikolla, että ”Yhdysvallat lakkaisi puuttumasta Pekingin olympialaisiin”.
Wang viittasi diplomaattiseen boikottiin, jossa kisoihin osallistuvat maat eivät lähetä kisapaikalle valtiovallan edustajia vastalauseena Kiinan ihmisoikeusrikkomuksille. Mutta ajatus urheilun ja politiikan erottamisesta on epärealistinen.
Urheilua on aina käytetty politiikan välineenä. Natsi-Saksan pullistelu Berliinin 1936 kesäolympialaisissa ja olympialaisten boikotit 1976–1984 ovat tunnetuimpia tapauksia.
Suomi on ottanut linjakseen olla boikotoimatta olympialaisia. Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori vahvisti asian 25. tammikuuta järjestetyssä webinaarissa aiheesta ”Urheiludiplomatia Suomen työkalupakissa”.
– Emme boikotoi, mutta Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisessä urheiluliikkeessä, Vapaavuori paalutti puheenvuorossaan.
Suomen urheiludiplomatia otti ensiaskeleensa Tukholman 1912 olympialaisten avajaisissa. Stadionille astelleet Suomen suuriruhtinaskunnan edustajat jättivät välin Venäjään ja marssivat kentällä Finland-kyltin perässä.
Myös kesäolympialaisten järjestäminen Helsingissä oli tärkeä siirto.
– Sellainen urheilutapahtuma Suomen kaltaisessa maassa vuonna 1952 oli selkeästi myös turvallisuuspolitiikkaa, emeritussuurlähettiläs Hannu Himanen totesi seminaarissa.
– Suomi avasi ovensa, maailma tuli kylään ja rakennettiin suhteita, jotka sitoivat Suomea läntiseen maailmaan tilanteessa, jossa oltiin tiukasti Neuvostoliiton puristuksissa.
Yli satavuotiaana Suomi saattaa keskittyä urheiludiplomatiassa arvoihin.
Alivaltiosihteeri Kai Sauer otti seminaarissa esiin valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta kohdan, jossa Suomen toiminnan arvopohjaksi määritetään ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, demokratia, rauha, vapaus sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen.
– Aika vahva viesti, Sauer huomautti.
Urheilua ja urheilutapahtumia käytetään edelleen nationalismin ja voimapolitiikan edistämiseksi sekä ”urheilupesuun”, jolla piilotellaan valtioiden toimia tai pyritään kiillottamaan kolhiintunutta mainetta.
– Urheilu tarjoaa väylän hyvään ja pahaan, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola tiivisti seminaarissa.
Kansainvälinen olympialiike on pureutunut ongelmaan esimerkiksi kiristämällä kisojen myöntämisen perusteita.
Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ehdottaa, että kisaisännyyden ehtoihin liitettäisiin myös ihmisoikeudet. Kannatusta saa myös urheilun jättitapahtumien pilkkominen osiin.
Seminaarissa oli selkeä yksimielisyys siitä, ettei epäkohtien vastustus urheilun yhteydessä saa jäädä urheilijoiden varaan.
– Urheilijalla pitää olla mahdollisuuksia nostaa esille heille tärkeitä asioita, mutta urheilijan on myös saatava olla ottamatta kantaa, KOK:n urheilijakomission puheenjohtaja Emma Terho korosti.