Keskustan Kaikkonen Me-säätiön vaalitentissä: syrjäytymisen hallinnassa ratkaisevat koti, koulu ja kaverit
Me-säätiön Syrjässä-raportin mukaan 61 163 nuorta Suomessa on syrjäytymisvaarassa juuri nyt.
Me-säätiö oli kutsunut puolueiden kärkiehdokkaita 11. huhtikuuta vaalitenttiin Keravalle. Heiltä pyydettiin kommentteja ja ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Ehdokkaat pitivät raportin lukuja vakavan huolen aiheena ja toivoivat, että keinot ongelmiin löydetään yhdessä.
– Jos kolme koota – koti, koulu ja kaverit – on kunnossa, syrjäytymisriski on hyvässä hallinnassa. Jos kaikki ovat rempallaan, todennäköisestä on vakavia ongelmia, Antti Kaikkonen (kesk.) tiivisti.
Nuorten työllisyyden paraneminen hallituskauden lopulla oli panelistien mielestä hyvä asia. Raportin mukaan se ei kuitenkaan ole tavoittanut vaikeimmassa asemassa olevia nuoria – heidän huono-osaisuutensa on syventynyt entisestään.
Miila Halonen (vas.) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) korostivat kodin ja aikuisten palvelutilanteiden hyödyntämisen merkitystä.
– Nuorisolääkärinä ajattelen, että 61 000 nuorta on 61 000 epäonnistumista meiltä, Miila Halonen totesi.
61 000 nuoresta suuri osa ei ole koulussa tai töissä. Moni heistä ei viihdy kirjojen parissa, ja heille pitää etsiä sopivia oppipolkuja.
Antti Kaikkonen
Kaikkonen nosti esille kaksi isoa pulmaa ja esitti niihin myös ratkaisuja.
– Yksi: 61 000 nuoresta suuri osa ei ole koulussa tai töissä. Moni heistä ei viihdy kirjojen parissa, ja heille pitää etsiä sopivia oppipolkuja. Työpaikat oppimispaikkoina ja oppisopimukset ovat yksi keino. Myös opettajia pitää lisätä tyäpaikoille.
Toinen keskeinen ongelma on Kaikkosen – ja monen muun puhujan – mielestä lapsiperheköyhyys.
– Pienituloisimmille perheille voisi maksaa ylimääräistä lapsilisää tai muuta vastaavaa tukea, Kaikkonen ehdottaa.
– Huono-osaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Tiedämme, että toimeentulo-, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä kouluttamattomuus periytyvät. Tiedämme perheet, joissa riskit ovat suuret, Alanko-Kahiluoto painotti.
Tutkimusten mukaan ylisukupolvisessa syrjäytymisriskissä on 20 000 lasta.
Miila Halonen arvioi, että kuormitetussa tilanteessa olevat lapset voidaan tunnustaa aikuisten palveluiden, esimerkiksi Kelan terveyspalveluiden, käytön perusteella.
– Jo viisivuotiasta tietää, kuka tippuu rattailta, Timo Harakka (sd.) kertoi varhaiskasvatuksen ammattilaisten sanoneen hänelle.
Timo Harakan (sd.) mielestä palvelujärjestelmä on rikki: työntekijöiden ammattitaidosta ja auttamisen halusta huolimatta kokonaisuus ei toimi. Kyse ei ole kuitenkaan ole pelkästään resurssien niukkuudesta.
– Nuorilla on usein liikaakin auttajia, kun pitäisi olla yksi vastuullinen, joka auttaa kaikissa asioissa, Harakka sanoi.
– Taustatekijöihin, niihin pitäisi politiikalla tarttua. Suoraviivaisesti tutkia taustasyitä ja korjata niitä. Siirtää painopiste pois palveluhässäköistä, Miila Halonen komppasi.
Samalla tavalla kuin työllisyysasteen nostamisessa ensisijainen tavoite ei saa olla kansantalouden vaan yksilön tilanteen parantaminen.
Elina Lepomäki
Konkreettisena keinona Halonen mainitsi kouluterveydenhoitajien ikäluokan kattavista vuositarkastuksista luopumisen.
– Suurin osa lapsista on hyvässä kunnossa, ei heitä tarvitse turhaan tarkastaa. Tilalle pitäisi saada kohdistetut tarkastukset niille, jotka eivät voi hyvin.
Myös Elina Lepomäki (kok.) piti tutkimustiedon roolia merkittävänä, mutta halusi kuitenkin pitää yksilön keskiössä.
– Pitkäaikaistyöttömyys ja THL:n kohorttitutkimusten taustatekijät pitää ottaa huomioon. Mutta samalla tavalla kuin työllisyysasteen nostamisessa ensisijainen tavoite ei saa olla kansantalouden vaan yksilön tilanteen parantaminen.
Lepomäki nosti neljän tunnistetun syrjäytymiseen vaikuttavan tekijän – päihteet, toimeentulo, työttömyys ja mielenterveys – esille poikien heikomman menestyksen peruskoulussa.
Hän toivoi sosiaalihuollon työntekijöille parempia mahdollisuuksia ohjata omaa työtään – ei mekaanisia kuukausikäyntejä, vaan kotiin auttamaan ja neuvomaan, miten vaikkapa pesukonetta käytetään.
Joustava koulupäivä, maksuton aamu ja iltapäivätoiminta sekä harrastustakuu löysivät kannatusta yli puoluerajojen – jokaiselle lapselle perheen varallisuudesta riippumatta pitäisi turvata mahdollisuus harrastaa.