Katainen ja Pekkarinen valmistautuvat tenttaamaan komissaariehdokkaita – "Maatalousasiat ovat aika erityisiä ja ehdokkaan on osattava ne"

Komissaaripalapeli huipentuu seuraavan kahden viikon aikana, kun Euroopan parlamentti tutkii, ovatko komission puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyenin esittämät komissaariehdokkaat soveltuvia tehtäviinsä.

Komission nimittäminen vaatii parlamentin hyväksynnän ja ehdokkaat joutuvatkin todistamaan kyvykkyytensä kolmituntisissa tenteissä toimialaansa vastaavien parlamentin valiokuntien kuultavana.

– Se on syksyn kohokohta. Sekä ehdokkaat että valiokunnat valmistautuvat hyvin. Puheenvuoroista on kova kilpailu ja mepit kokevat ne merkityksellisinä, europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk.) sanoo.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markun mukaan parlamentilla on todellinen rooli ja vaikutusvaltaa komission lopulliseen kokoonpanoon. Kyse on prosessista, jolla Euroopan parlamentti osoittaa valtaansa

– Komission legitimiteetin kannalta prosessi on tärkeä.

Katainen on samoilla linjoilla.

– Valta kuuluu parlamentille ja sen pitääkin olla aktiivinen.

Katainen toteaa meppien haluavan aidosti tietää, mitä komissaariehdokkaat ajattelevat. Samalla he pyrkivät vaikuttamaan uuden komission poliittiseen suuntaan: kuulemisissa pyritään luomaan poliittista painetta tuleville komissaareille.

Valta kuuluu parlamentille.

Elsi Katainen

Europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen (kesk.) uskoo, että viesti, joka vahvimmin tulee eri ryhmistä, jää komissaariehdokkaiden mieleen. Pekkarinen ei kuitenkaan laittaisi kuulemisille määräänsä enempää painoarvoa.

– Kuulemiset ovat eri poliittisten ryhmien tuntojen tulkitsemista julkisuudessa.

Hän muistuttaa, että komissaariehdokkaita tavataan ja heihin vaikutetaan muissakin yhteyksissä.

Parlamentin näkemys voi johtaa muutoksiin komissaarien titteleissä tai tehtävänkuvissa tai jopa itse ehdokkaan vaihtamiseen. Näin tapahtui viisi vuotta sitten, jolloin parlamentti ei hyväksynyt Slovenian ehdokasta.

– Teoriassa parlamentti voi panna niin kovat ukaasit, että komissaarikandidaattia on pakko vaihtaa. Käytännössä tämän tapahtumiseksi pitää tapahtua todella paljon, Pekkarinen sanoo.

Jonkinlaisia muutoksia on silti todennäköisesti luvassa.

Kaksi komissaariehdokasta joutui vaikeuksiin jo viime torstaina parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan torjuttua heidät eturistiriitojen vuoksi. Unkarilaisen ja romanialaisen komissaariehdokkaan kohtalo ratkennee alkuviikosta.

Mutta millä perusteella mepit arvioivat komissaarikandidaatteja?

Kataiselle tärkeintä on asiaosaaminen.

– Esimerkiksi maatalousasiat ovat aika erityisiä ja ehdokkaan on osattava ne. Itselleni on tietysti myös tärkeää, miten ehdokas ymmärtää Suomen erityisolosuhteita, maatalousvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiva Katainen sanoo.

Tutkija Iso-Markku arvioi, että parlamentti voi kiinnittää huomiota myös muihin merkityksellisiksi kokemiinsa asioihin. Tällöin voi tulla esiin esimerkiksi ehdokkaan yleinen sitoutuminen EU:n keskeisiin arvoihin.

Kataisen mielestä esimerkiksi maatalouskomissaarin henkilöllisyys ei paljoa hetkauta suomalaista maanviljelijää.

– Tietysti komissaari vaikuttaa sisältöihinkin, mutta suuri osa painopisteistä tulee suoraan komission puheenjohtajalta.

Pekkarinen muistuttaa, että komissio on vain yksi EU:n toimielimistä. Jäsenmaista koostuva neuvosto ja Euroopan parlamentti tekevät päätökset.

– Toki aloiteoikeus tekee komissiosta merkittävän vallankäyttäjän.

Se, mihin komissio tarttuu, muodostuu laaja-alaisten prosessien kautta, sanoo tutkija Iso-Markku.

– Yksittäiset komissaarit tulevat valmiiksi katettuun pöytään, jossa paljon riippuu komission puheenjohtajasta ja jäsenmaiden päämiehistä koostuvasta Eurooppa-neuvostosta.

Myös von der Leyenin komission rakenne on herättänyt kysymyksiä. Komissaarien muodostamaan kollegioon on tulossa puheenjohtajan lisäksi kolme johtavaa varapuheenjohtajaa, viisi varapuheenjohtajaa sekä ”tavallisia” komissaareja.

Vastuualueita on jaettu ilmiöpohjaisesti aiempaa useammalle komissaarille. Komissaarien titteleistä moni keskeinen teema tuntuu puuttuvan kokonaan.

Pekkarinen pitää rakennetta yllättävänä.

– Samojen asioiden kimpussa työskentelee monta eri komissaaria. Horisontaalisuus on hirveän hyvästä, mutta komissio on kollegiaalinen elin, eli joka tapauksessa toimittaisiin yhdessä.

Myös Katainen olisi kaivannut toimenkuviin selkeärajaisuutta. Molemmat mepit pohtivat, johtaako vastuun jakaminen siihen, ettei sitä kanna oikein kukaan.

Kevään vaalien jälkeen vanhoilla valtaryhmillä keskustaoikeistolaisella EPP:llä ja sosiaalidemokraattisella S&D:llä ei ensimmäistä kertaa ole kahdestaan enemmistöä europarlamentissa.

Enemmistöjen rakentamiseksi tarvitaan vähintään liberaaliryhmä Renew Europea (entinen ALDE, johon keskustamepitkin kuuluvat) ja mielellään vihreitäkin.

– Aikaisemmilla kerroilla on tiedetty, että merkittävät ryhmät ovat EPP ja S&D, mutta nyt pelaajia on vähintään yksi lisää. Tilanne ei ehkä suoraan vaikuta kuulemisiin, jotka eivät ole pelkästään puoluepoliittisesti motivoituneita, mutta tällä on oma vaikutuksensa taustalla, Tuomas Iso-Markku sanoo.

Von der Leyen onnistui kesällä saamaan tukea parlamentissa huomioimalla eri poliittisten ryhmien toiveita.

Todennäköistä onkin, että hänen komissionsa saa parlamentin luottamuksen, vaikka joitain muutoksia tulisikin.

Iso-Markun mukaan von der Leyenin alkutaipaleen onnistumista voikin arvioida sen mukaan, millaisen enemmistön hän pystyy kokoamaan, kun hänen komissiostaan lopulta äänestetään parlamentissa.

Äänestyksen on tarkoitus tapahtua lokakuun lopussa, minkä jälkeen Eurooppa-neuvosto vahvistaa nimityksen.