Kansliapäällikkö Juusti: Hävittäjäkantoja ei pidä vielä kuuluttaa
Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti toivoo, että julkisuudessa ei otettaisi voimakkaita kantoja ilmavoimien tulevan hävittäjän puolesta tai vastaan.
– Autokaupassakin on vaikea neuvotella kaupan ehdoista ja hinnasta, jos kauppaan astuessaan asiakas heti toteaa, että tuon auton minä haluan, kansliapäällikkö opastaa.
Hän tarkasteli puolustusvoimien menneitä ja tulevia materiaalihankintoja Paasikivi-seuran kokouksessa tiistai-iltana.
Suomella on edessään kaikkien aikojen suurimmat puolustuksen materiaalihankinnat. Merivoimilla on menossa hanke, jolla korvataan seitsemän käytöstä poistuvaa alusta neljällä suuremmalla. Sen jälkeen on edessä ilmavoimien Hornetien seuraajahanke. Sekin on valmistelussa.
Laiva-hankkeessa korostuu Juustin mukaan kotimaisen telakan merkitys huoltovarmuussyistä.
Ilmavoimien amerikkalaishävittäjien (Hornet) parasta ennen päivä tulee eteen eri koneilla vuosina 2025–2030. Koneita hankittiin 1990-luvulla 64. Seuraajaehdokkaita on viisi: amerikkalaiset F-35 ja Hornet-versio, ruotsalainen Jas Gripen, ranskalainen Rafale ja brittiläinen Eurofighter Typhoon. Valmistajat jättivät tietopakettinsa joulukuussa.
Juustin mukaan yllätyksiä ei tullut. Vaihtoehdot mahtuvat 7–10 miljardin hintahaarukkaan.
– Mediassa esitetyt väitteet uusien koneiden käyttökustannusten moninkertaisuudesta nykykalustoon verrattuna ovat virheellisiä, Juusti sanoi Paasikivi-seurassa.
Hän olettaa, että edessä on värikäs julkinen keskustelu.
Juustin mukaan hankintaorganisaation satojen asiantuntijoiden tärkein työ on tehdä eri tarjoukset yhteismitallisiksi. Siinä on arvioitava hävittäjien suorituskyky ja niiden soveltuvuus Suomen puolustukseen tasapuolisesti.
– Työrauhan takaamiseksi olisi toivottavaa, että julkisuudessa ei oteta voimakkaasti kantaa jonkun konetyypin puolesta tai vastaan, hän sanoi.
Juusti korosti voimakkaasti ostajan oman asiantuntemuksen tärkeyttä materiaalihankinnoissa. Esimerkiksi 1990-luvun Hornet-kauppa ei hänen mukaansa ei vielä sellaisenaan luonut läheisiä ja luottamuksellisia välejä amerikkalaisten kanssa. Luottamus syntyi vasta ammattilaisten laajasta osallistumisesta ja henkilökohtaisista kontakteista.
– Ammattitaitoa on se, kun asiakas osaa pyytää asiaa, josta myyjä toteaa, että mistä ihmeestä te tiedätte, että tämäkin ominaisuus on edes olemassa, Juusti kuvasi.
Juustin mukaan Suomen tärkein hankintaperiaate on se, että ostetaan vain valmista palveluksessa olevaa materiaalia. Tämä unohtui hänen mukaansa NH-90 -helikopterien hankinnassa ja hanke viivästyi.
Hankinnoissa on kansliapäällikön mukaan menestystarinoita. Hyvänä esimerkkinä hän pitää taistelupanssarien hankintaa Hollannista tammikuussa 2014.
Hollantilaiset katkaisivat neuvottelut vuodeksi, kun he eivät hyväksyneet Suomen hintatarjousta. Tänä aikana Hollanti ehti jo sopia kaupoista Indonesian kanssa. Neuvottelut käynnistyivät uudelleen vasta, kun maan parlamentti hylkäsi Indonesia-kaupat kahteen kertaan. Nyt hintasopu Suomen kanssa syntyi ja kaupat solmittiin tammikuussa 2014.
Kuusi viikkoa myöhemmin Krimin tilanne kiristyi. Juustin mukaan Hollanti ei olisi enää tehnyt kauppaa, jos se olisi viivästynyt muutaman kuukauden.
Toinen esimerkki on kaikkien aikojen materiaalikauppa 25 vuoden takaa. Juusti kertoi, kuinka puolustusministeriön kansliapäällikkö Aimo Pajunen tapasi Harri Holkerin (kok.) hallituksen valtiovarainministeri Matti Louekosken (sd.) 1990-luvun alussa:
– Nyt saisi hyvää tavaraa halvalla Itä-Saksan jäämistöstä. Ostetaanko?
Louekoski mietti hetken.
– Luolat täyteen, rahaministerin vastaus kuului.
Juusti kertoi Paasikivi-seurassa, että luolat ostettiin täyteen ja vähän ylikin.
– Pelkkiä ampumatarvikkeita tuli niin paljon, että jos ne olisi lastattu yhteen junaan, junan pituus olisi ollut yli sata kilometriä, hän kuvasi.
Juustin mukaan Suomea on siunattu hyvillä päättäjillä nopeutta ja päätöksentekokykyä vaativissa tilanteissa. Myös poliittinen tuki hankkeille on ollut laajaa eduskuntaa myöten.