"Joskus olin itse sellainen kansalainen" – Purra puolustautuu, tylyttää mediaa ja "väärinymmärryksiä"
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra puolustautuu blogissaan tulkintoja vastaan, joita hän itse pitää väärinymmärryksinä.
Purran ympärillä on kuohunut kesän aikana, kun hänen viidentoista vuoden takaiset rasistiset internetkirjoituksensa ovat nousseet esiin. Purra on pyytänyt tekstejään anteeksi, ja toistaa nytkin blogissaan, että moni kommentti oli ”yliampuva, typerä, moukkamainen”. Kuitenkin laajemmin hän kokee, että kirjoittelun julkinen käsittely on irtaalla kontekstistaan.
Hän muistuttaa, ettei 15 vuotta sitten ollut vielä politiikassa mukana.
– Puran yksityiselle ihmiselle sallittua turhautumista ympärilläni omakohtaisesti havaitsemiini ongelmiin. Vastaavaa kieltä ja tyyliä löytää somesta – tai vaikkapa kansanedustajan saamasta kansalaispostista – helposti. Piti sisällöstä tai ei, tällaisia asioita varsinkin meille perussuomalaisille monet kansalaiset jatkuvasti kertovat. Joskus olin itse sellainen kansalainen, Purra kirjoittaa.
– En käyttäisi enkä ole käyttänyt julkisissa tehtävissäni vastaavaa kieltä, vaikka tietenkin puhun (ja aion edelleen puhua) paljonkin samoista ongelmista.
Luetun ymmärtämisessä on Purran mielestä monella parannuksen paikka, niin medialla kuin muillakin julkisesti puhuvilla. Scripta-blogin Vieraskirjassa, jossa Purra kirjoitteli riikka-nimimerkillä, ironia ja sarkasmi olivat perussuomalaisjohtajan mukaan yleinen tyyli.
– Tuohon aikaan sarkasmi oli vielä kanssakäymisessä sallittua eikä aiheuttanut siinä määrin tahattomia tai tahallisia väärinymmärryksiä kuin nykyään.
– Kenenkään ei tarvitse hyväksyen ymmärtää vieraskirjaan kirjoittamisen ajanvietettä tai siellä käsiteltäviä asioita tai käytettyä kieltä, mutta kommenteistani nyt väitettyjen väkivaltafantasioiden, väkivaltaa ihannoivien tai sitä lietsovien, fundamentaalin pahuuden tms. löytäminen on yksinomaan järjetöntä eikä perustu lainkaan tosiasioihin.
Hän kertoo, ettei ole koskaan kannattanut ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvaa syrjintää saati vastustanut seksuaalivähemmistöjä.
– Rumasti ja kovalla kielellä osaan puhua ja kirjoittaa ja näyttää tunteeni, mutta muuta kyseisistä kommenteista ei kannata etsiä.
Median virheitä Purra osoittaa useita.
– Kun olen kuvannut röyhkeää seksuaalisesti ahdistelevaa miestä ”turkkilaisapinaksi”, osa mediasta on kertonut minun kuvaavan yleensä turkkilaisia ihmisiä apinoiksi – siis poistaen koko häirintätilanteen. Hesari alusta saakka käytti monikossa termiä ”turkkilaisapinat”, vaikka minä puhuin kyseisestä väärin toimivasta henkilöstä, en suinkaan kaikista kyseisen taustan ihmisistä.
Kielen ammattilaisten synti on ymmärtää kielenkäyttöä niin kuin se on kirjoitettu, ei niin kuin se on tarkoitettu, Purra viestii.
– Huomionarvoista on, että journalistit, kielen kanssa töitä tekevät, hekään eivät kykene enää tulkitsemaan kieltä ja sen käyttöä. Uutiskieli ei leikittele kielellä eikä ironisoi, mutta ennen vanhaan toimittajat kuitenkin osasivat tulkita sellaistakin tekstiä.
– Jopa medialle kaivuutyön tehnyt vasemmistokollektiivi ”Tapio Kuusitapio” tunnisti vieraskirjakirjakommenttieni sisäpiirihuumorin, toimittajat eivät. Mitä tällaisesta kyvyttömyydestä sitten seuraa?