"Tuntemattomien läpsimistä saatettiin pitää humoristisena komediana" – väkivallan ihannointi ja kuvaaminen yleistyy huolestuttavasti
Lapsille ja nuorille tärkeä osa elämää on sosiaalinen media, jossa saatetaan hakea suosiota myös kyseenalaisin keinoin. Pahoinpitelyjen kuvaaminen ja levittäminen on yhä näkyvämpi ilmiö sosiaalisessa mediassa. Viime viikkoina on jälleen uutisoitu useasta tämän tyyppisestä väkivallanteosta.
Maaliskuun alussa poliisi varoitti Turun seudulla levinneestä someilmiöstä. Siinä nuoret ovat kuvanneet sekä levittäneet sosiaalisessa mediassa muun muassa väkivaltavideoita. Nuorimmat ilmiöön liittyvät ovat 13-vuotiaita.
Maaliskuun lopussa Kanta-Hämeen käräjäoikeus langetti tuomioita pahoinpitelyiden sarjasta, joissa kolme nuorta miestä joutui oikeuden mukaan jopa sadistisen väkivallan uhreiksi. Tekoja kuvattiin sosiaalisen mediaan, ja näitä kuvia sekä videoita käytettiin oikeudessa näyttönä.
Suomalaisten lasten ja nuorten kokemuksia väkivaltavideoista kysyttiin viime keväänä lapsiuhritutkimuksessa. Vastausten mukaan liki 13 prosenttia kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisista oli ylipäätään kokenut väkivaltaa. Heistä vajaat seitsemän prosenttia kertoi, että sitä oli kuvattu. Valtaosa kuvattua väkivaltaa kokeneista oli kaikkein nuorimpia vastaajia eli kuudesluokkalaisia.
Kuvattua väkivaltaa kokeneista useampi oli saanut jonkin fyysisen vamman kuin ei-kuvattua väkivaltaa kokeneista.
Lapsiuhritutkimuksen tekijöihin kuuluva Sari Hautamäki Tampereen yliopistosta kertoo, että väkivallan kuvaamisesta kysyttiin ensimmäistä kertaa, joten sen perusteella ei voi arvioida kuvaamistapausten kehittymistä. Väkivaltaa raportoineita oli myös suhteellisen vähän, joten tuloksista ei voi tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.
Näyttää kuitenkin siltä, että kuvaaminen on lisääntymässä. Keskusrikospoliisin viime vuonna tekemän selvityksen mukaan sosiaalista mediaa, videointia ja kuvaamista koskevat maininnat ovat yleistyneet alaikäisten väkivaltaa koskevissa rikosilmoituksissa.
Vuosina 2020–2021 mainintoja tehtiin yli 20 prosentissa ilmoituksista, kun vuonna 2017 sama osuus oli 15 prosenttia. Somealustoista esille nousivat muun muassa Whatsapp ja Tiktok.
Väkivallan kuvaaminen ei koske yksinomaan tekijöitä ja uhreja, vaan myös paljon laajempaa joukkoa, joka saa videoita katsottavakseen.
– Nuoret kuvaavat kaikkea muutakin, sillä puhelimet ovat useimmilla aina mukana. Varsinkin erikoisempia tapauksia kuvataan helposti miettimättä asiaa tarkemmin, Hautamäki sanoo.
Hautamäen mukaan aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Eräs tärkeä kysymys on, pahentaako vai hillitseekö kuvaaminen käytettyä väkivaltaa.
Muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa on selvitetty trendi-ilmiöitä, joissa väkivallan kuvaamista pidetään eräänlaisena pelinä tai leikkinä. Tästä esimerkkinä on ”happy slapping” eli ”iloinen lyöminen”.
”The knockout gamessa” eli ”pudotuspelissä” yritetään puolestaan saada toinen tajuttomaksi yhdellä iskulla.
Tutkija Marek Palasinski on kysynyt brittinuorilta, miten he selittävät happy slapping -käyttäytymistä.
Tuntemattomien läpsimistä saatettiin pitää humoristisena komediana. Eräs perustelu oli, että kuvattaessa väkivaltaa se jää vähäisemmäksi kuin muuten tapahtuisi. Vastaajat nostivat taustatekijäksi myös postmodernin kulttuurin, kuten videopelien väkivaltaisuuden ja halun olla suosittu.