"Oppimisen olosuhteet ovat maassamme hyvällä tolalla" – Näin Japani selvisi omasta Pisa-shokistaan
Japanin Pisa-menestykselle ei ole yhtä selkeää syytä, katsoo Japanin koulutuspoliittisen tutkimuslaitoksen (NIER) kansainvälisen tutkimuksen ja yhteistyön johtaja Akiko Ono.
Suomessakin paljon keskustelua herättäneistä, joulukuussa julkaistuista Pisa-tuloksista teki poikkeuksellisen se, että osaaminen heikkeni useimmissa OECD-maissa. Japanissa oli toisin. Japanissa 15-vuotiaiden pistekeskiarvot nousivat jokaisella Pisa-tutkimuksen kolmella osa-alueella: matematiikassa 527:stä 536:een, lukutaidossa 504:stä 516:een ja luonnontieteissä 529:stä 547:ään. Maan sijoitus parani matematiikassa pykälällä viidenneksi, lukutaidossa 12 pykälällä kolmanneksi ja luonnontieteissä kolmella pykälällä toiseksi.
– Tulokset on nähty osoituksena siitä, että oppimisen olosuhteet ovat maassamme hyvällä tolalla, Ono kertoo STT:lle.
– Yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että lukutaidossa ja luonnontieteissä alimmalle osaamistasolle sijoittuvien oppilaiden määrä on vähentynyt. Matematiikassa ja luonnontieteissä taas ylimmälle osaamistasolle sijoittuvien määrä on lisääntynyt. Myös osaamistasoissa näkyy siis kehitystä.
Yhteensä 81 koulutusjärjestelmää kattavan Pisa-tutkimuksen mukaan monessa muussa maassa oppimistulokset laskivat huomattavasti.
Japanin koulutusjärjestelmä oli yksi vain neljästä järjestelmästä, jotka koronapandemian aikana osoittivat kykynsä varmistaa oppimisen jatkuvuus vaikeissa olosuhteissa. Nämä niin kutsutut ”kriisinkestävät” koulutusjärjestelmät menestyivät vähintään yhtä hyvin kuin edellisellä Pisa-kierroksella matematiikan pistekeskiarvon, nuorten yhteenkuuluvuuden tunteen ja heikoimman sosioekonomisen taustan oppilaiden matematiikan osaamisen suhteen.
Myös Liettua, Korea ja Taiwan arvioitiin kriisinkestäviksi. Osan kriisinkestävyyden kriteereistä täytti 21 muuta koulutusjärjestelmää, mukaan lukien Suomi.
Talousjärjestö OECD:n julkaisemassa raportissa japanilaisnuorten menestystä selitetään sekä pandemian aiheuttaman etäopetusjakson lyhyydellä että kansallisten kehityshankkeiden etenemisellä.
Japanilaiskouluissa etäopetusjakso jäi keväällä 2020 pääosin noin kolmen kuukauden mittaiseksi pitkälti ”tunnollisten” opettajien ansiosta, kertoo Ono.
Nopea paluu lähiopetukseen ei yksin selitä pisteiden nousua. Onon mukaan taustalla on sekä koulujen tietoteknisen varustelun kehitys ja digilaitteiden integrointi opetukseen että muutama vuosi sitten voimaan tullut kansallinen opetussuunnitelma, joka on siirtänyt opetustavoitteiden painopistettä kohti itsenäistä, interaktiivista ja syvää oppimista.
– Pisa-kokeeseen kesällä 2022 osallistuneita lukion ykkösluokkalaisia on opetettu sen mukaisesti yläkoulun ensimmäiseltä luokalta asti, hän sanoo.
Vaikka Japanissa opetuksen tavoite on perinteisestikin ollut vahvistaa nuorten elämäntaitoja, käytännössä opetus ja opiskelu keskittyivät pitkään tiedon hankintaan ja kokeisiin valmistautumiseen, myöntää Ono.
– Nykyään yksilöllinen ja yhteinen oppiminen tietotekniikan avulla ovat kaksi (opetuksen) peruspilaria Japanissa. Kouluissa tehdään enemmän ryhmätöitä opettajan tuella. Aiemmin tämä oli Japanin heikkous, mutta minusta tilanne on parantunut asteittain.
Ono arvioi, että kehityshankkeet eivät ole niin ainutlaatuisia, että nekään selittäisivät tyhjentävästi tutkimuksessa havaittuja eroja koulutusjärjestelmien välillä.
– Analyysimme eri maiden koulutuspoliittisista vahvuuksista on yhä kesken.
Suomessa Pisa-tulosten laskua on kuvailtu ”romahdukseksi” ja ”historiallisen rajuksi”. Suomalaisnuorten pistekeskiarvo matematiikassa laski 23 pisteellä 484:ään, lukutaidossa 30 pisteellä 490:een ja luonnontieteissä 11 pisteellä 511:een. Pisteet olivat kuitenkin kaikilla osa-alueilla OECD-maiden keskiarvoa parempia ja riittivät matematiikassa 20. sijaan, lukutaidossa 14. sijaan ja luonnontieteissä 9. sijaan.
Suomen tulokset on noteerattu myös Japanissa – tultiinhan Japanistakin vielä noin 10 vuotta sitten ahkerasti hämmästelemään Suomen koulutusjärjestelmää, muistuttaa Akiko Ono Japanin koulutuspoliittiselta tutkimuskeskukselta.
Hänestä Suomen ja Pohjoismaiden koulutusjärjestelmät ovat yhä edelläkävijöitä esimerkiksi tietotekniikan, opettajakoulutuksen, yksilöllisen oppimisen ja ryhmätyöhön sopivien oppimisympäristöjen saroilla. Toisaalta yksilöllinen oppiminen herättää myös kysymyksiä.
– Koulun rooli ei ole pelkästään tarjota materiaaleja ja harjoituksia itsenäiseen oppimiseen, vaan opettajien pitää mahdollistaa oppilaiden välistä, oivalluksiin johtavaa yhteistyötä ongelmanratkaisussa, Ono linjaa.
Myös Japani on kokenut Pisa-shokin: oppimistulokset laskivat jyrkästi vuosien 2003 ja 2006 tutkimuksissa. Onon mukaan lasku auttoi ymmärtämään, minkälaisia taitoja nuorilta vaaditaan Pisa-kokeissa.
– Noin vuoteen 2000 asti etenkin japanilaiset katsoivat laajalti, että opetuksen tarkoitus on tarjota vaikkapa yliopiston pääsykokeisiin tarvittavaa tietoa. Esimerkiksi itseilmaisukyky ei ollut osa tätä. Pisa-kokeiden kysymykset ovat usein sellaisia, että ”kyllä” tai ”ei” voi kumpi tahansa olla oikein, kunhan vastaus perustellaan. Japanilaiset osasivat huonosti selittää omaa ajatteluaan ja sen perusteita, hän kertoo.
– Näitä taitoja tarvitaan tietysti myös yhteiskunnassa. Niitä painotettiin vuonna 2010 voimaan tulleessa kansallisessa opetussuunnitelmassa, ja tällaisia kysymyksiä on alettu kysyä kaikissa aineissa. Nuoret ovat alkaneet tottua niihin.