Itä-Suomen kohtalo tieinvestoinneissa on karu – Väyläviraston pöytälaatikossa vain pari siltaremonttia ja tienpätkää, ratapuolella parempi tilanne
Itä-Suomessa ei kannata odotella merkittäviä panostuksia tieinfraan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Väyläviraston vuosille 2025-2023 laaditun investointiohjelman mukaan kaavailtujen investointien hyödyt kohdistuvat absoluuttisesti tarkasteltuna erityisesti Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Keski-Suomeen.
Kun hyötyjä tarkastellaan asukaslukuun suhteutettuna, hyödyt kohdistuvat erityisesti Varsinais-Suomeen, Keski-Suomeen ja Kymenlaaksoon, mutta selvästi keskiarvoa enemmän myös Satakuntaan, Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle.
Kaiken kaikkiaan hyödyt kohdistuvat enemmän Etelä- ja Länsi-Suomeen kuin Itä- ja Pohjois-Suomeen, ohjelman liiteraportissa todetaan.
Väyläviraston investointiohjelmaan on kirjattu itäisen Suomen pääväylille vain yksi merkittävä tiehanke, valtatie 15:n parantaminen Kouvolan ja Kotkan välillä. Hankkeen kustannuksiksi arvioidaan 158 miljoonaa euroa.
Hanketta perustellaan merkittävillä turvallisuusvaikutuksilla, mutta myös sen haitat julkistaloudelle ovat merkittävät muun muassa kunnossapitokustannusten kasvun kautta.
Viraston papereista puuttuu viitostien perusparannushanke Leppävirran ja Kuopion välillä. Hanke on kirjattu Petteri Orpon (kok.) hallituksen investointiohjelmaan, mutta sen rahoituksen tilanne on epäselvä.
Listalta löytyy lisäksi Savilahden sillan korjaus Mikkelissä, kustannuksiltaan 18 miljoonaa euroa sekä Syrjäsalmen silta Kiteellä, 8 miljoonaa euroa.
Muun tieverkon kunnostuksen osalta näyttää yhtä heikolta. Paperista löytyy valtatie 23:n kunnostus Heinävedellä Karvion kanavan kohdalla, 14 miljoonaa euroa, ja Lieksanjoen sillan korjaus kantatiellä 73, 10 miljoonaa euroa.
Listalta löytyy myös Puumalan Hätinvirran lossin korvaaminen sillalla, minkä arvioidaan maksavan 15 miljoonaa euroa.
Kainuusta suunnitelmaan ei ole päässyt yhtään hanketta.
Ratainfran puolella Itä-Suomi menestyy Väyläviraston papereissa paremmin, ja listalla on myös Kainuuta koskevia hankkeita.
Länsi-Suomen maakuntiin Satakuntaan, Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle ratahankkeiden hyötyjä kohdistuu vain 3 prosenttia, kun Itä-Suomen maakuntiin Etelä-Savoon, Pohjois-Savoon, Kainuuseen, Etelä-Karjalaan ja Pohjois-Karjalaan hyötyjä kohdistuu 27 prosenttia.
Isoin listalla oleva hanke on kaksoisraiteen rakentaminen ja nopeudennosto Luumäeltä Imatralle, minkä arvioidaan maksavan 262 miljoonaa euroa.
Hankkeen merkittävimmät hyödyt tulevat matkustajien hyötyinä, lipputulojen kasvuna sekä liikennöintikustannusten säästöinä. Kunnossapitokustannukset kuitenkin kasvavat, eikä hanke ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava.
Listalta löytyvät muun muassa välityskyvyn parantaminen väleillä Iisalmi-Kontiomäki ja Imatra-Joensuu, sähköistys välillä Vuokatti-Kontiomäki, puunjalostusteollisuutta hyödyttävä peruskorjaus ja toimivuuden parantaminen välillä Joensuu-Nurmes ja matka-aikojen lyhentäminen välillä Kouvola-Kuopio.
Kouvola-Kuopio -rataosuuden nopeuttaminen arvioidaan yhteiskuntataloudellisesta näkökulmasta hyödyltään erittäin merkittäväksi matkustajien hyötyinä, lipputulojen kasvuna sekä liikennöintikustannusten säästöinä ja ympäristöhyötyinä.
Investointiohjelmaan valikoituneiden Itä-Suomen hankkeiden investointikustannukset ovat 368 miljoonaa euroa. Yhteiskuntataloudellisella tehokkuudella mitattuna Itä-Suomen kori on Väyläviraston mukaan maan eri alueista heikoin ja kokonaisuutena kannattamaton
Kannattamattomuus johtuu viraston mukaan pitkälti siitä, että alueen hankkeista merkittävä osa on ratahankkeita, joilla kannattavuudet jäävät erityisesti suurten kaupunkiseutujen lähdeisyydessä olevia maantiehankkeita matalammiksi.
Itä-Suomessa valtaosa investointiohjelman hyödyistä kohdistuu elinkeinoelämän ja kotitalouksien matkojen edistämiseen. Turvallisuus- sekä päästöhyötyjen osuus korin hyödyistä jää hyvin pieneksi. Itä-Suomen hankkeilla on kuitenkin olevan merkittävät ympäristökestävyyshyödyt. Hankekorin haitat kohdistuvat julkistaloudelle.
Väyläverkon investointiohjelma sisältää kehittämis- ja parantamishankkeiden lisäksi isoja peruskorjaushankkeita. Mukana on myös ehdotuksia EU:n tuella tai yhdessä kaupunkiseutujen tai elinkeinoelämän kanssa rahoitettavista hankkeista.
Investointiohjelma ei sisällä jo rahoituksen saaneita tai käynnissä olevia hankkeita eikä esimerkiksi hankeyhtiöiden ratahankkeita, eli esimerkiksi paljon puhuttu Turun ”tunnin juna” ei kuulu ohjelman piiriin.
Investointiohjelman kehittämishankkeille on seuraavan kahdeksan vuoden aikana noin 2,8 miljardin euron talouskehys, josta rautateiden osuus on 1,4 miljardia euroa, maanteiden 1,2 miljardia ja vesiväylien 0,2 miljardia euroa. Rahoituksesta ja hankkeiden toteuttamisesta päättää eduskunta.
Väyläviraston mukaan maanrakennusalan kustannustason jyrkkä nousu on vaikuttanut siihen, että hankkeita mahtuu investointiohjelmaan mukaan aikaisempia vuosia vähemmän.
Viraston mukaan kehittämistarpeita on yli 10 miljardin euron edestä, mutta rahaa on käytettävissä tästä vain murto-osa.