Hyvin tienaava hyötyy tulosidonnaisista perhevapaista
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on ollut perhevapaita koskevan uudistuksen keskiössä.
Miltei kokonaan huomiotta on jäänyt se, että nykyinen ansiosidonnainen malli kohtelee perheitä hyvin epätasapuolisesti.
Hyvätuloinen vanhempi saa moninkertaisesti enemmän vanhempainrahaa kuin pienituloinen pätkätyöläinen, työtön tai opiskelija.
Lapsen syntymän jälkeen maksettava äitiysraha on alkuun 90 prosenttia työtuloista. Sen jälkeen maksetaan vanhempainrahaa keskimäärin 70 prosenttia ansioista.
Helsinkiläinen kolmen lapsen äiti Hanna Leppälä toivoisi järjestelmää, joka olisi tasa-arvoisempi lasten näkökulmasta.
– Nyt tuki riippuu aivan liikaa siitä, syntyykö lapsi opiskelijaperheeseen vai vaikka hyvätuloiseen asiantuntijaperheeseen.
Perhevapaalla oleva Leppälä on ammatiltaan tilastotieteilijä. Hänen mielestään hyvin tienaavien vanhempien perhe-etuuksia voisi rajata ja kohdistaa tukea enemmän tarvitseville.
Hyvätuloisten perhe-etuuksia on aika ajoin kyseenalaistettu julkisessa keskustelussa.
Perhevapaista koituu ”rikkaille bemarin ja köyhille juuri ja juuri ladan verran tukea”, kirjoitti ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen blogissaan vuosi sitten.
Pursiainen on sittemmin siirtynyt päättäjille suunnatun MustRead-verkkosivuston sisältöjohtajaksi.
Päättäjiltä ei näytä löytyvän tukea Pursiaisen kritiikille. Perhevapaauudistuksen pohjana olevissa malleissa ansiosidonnaista kautta on haluttu ennemmin pidentää tai pitää se vähintään nykyisellään.
Ansiosidonnaiset vanhempainetuudet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksuina. Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) puolustaa tulosidonnaista mallia.
– Tässähän on kysymys järjestelmästä, jolla pyritään korvaamaan toimeentulon menetystä isälle tai äidille, sanoo EK:n johtaja Ilkka Oksala.
– Sosiaalimaksut määräytyvät tulojen mukaan. Jos maksaa isompia vakuutusmaksuja, siitä on tultava maksuun suhteutettu etuus. Sehän on koko vakuutuksen logiikka.
Kelan vanhempi tutkija Anita Haataja pitää ansionmenetyksiä korvaavaa mallia oikeudenmukaisena.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Minna Salmi on samoilla linjoilla.
– Logiikka on se, että perheen tulotason ei pitäisi dramaattisesti laskea sen takia, että he päättävät hankkia lapsen.
Salmen mukaan ansiosidonnainen korvaus on pääperiaate maissa, joissa ylipäätään maksetaan korvauksia perhevapaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole mitään lakisääteisiä vapaita.
– Angloamerikkalaisessa ajattelussa on hyvin korostunut se, että perhe on yksityisasia, ja tätä kuulee meilläkin joskus, että sehän on aivan perheiden oma asia, päättävätkö he hankkia lapsia vai eivät.
Salmen mielestä päätelmä on virheellinen, koska tulevien työntekijöiden syntyminen on myös työnantajien intressinä. Perhepolitiikan ja syntyvyyden välistä yhteyttä on vaikea osoittaa, koska syntyvyyden kehityksen taustalla on monia tekijöitä.
Tutkijoiden mukaan voidaan kuitenkin karkeasti sanoa, että niissä Euroopan maissa, joissa perhepoliittiset etuudet ja päivähoito ovat hyvällä tasolla, myös naisten työssäkäynti on runsasta ja syntyvyys on pysynyt eurooppalaisittain korkeana.