Historia | Riippuvuus Romanian öljystä oli natsi-Saksalle kohtalokasta – synteettinen polttoaine ei pelastanut
Saksan kuudennen armeijan antautuminen Stalingradissa 1943 käänsi toisen maailmansodan kulun ja merkitsi lopun alkua natsi-Saksalle.
Myös Saksan sotatalous- ja huolto oli jo suurissa vaikeuksissa kroonisen öljypulan vuoksi. Saksan omat öljyvarat olivat mitättömän pienet maan tarpeisiin nähden.
Sodan alettua Englannin ja Ranskan merisaarto käytännössä esti öljyn hankkimisen Euroopan ulkopuolelta. Romaniasta ja Unkarista ostetulla öljyllä Saksa pystyi kattamaan noin 60–65 prosenttia polttoainetarpeestaan.
Maaöljy ei kuitenkaan ollut ainoa vaihtoehto. Jo vuonna 1913 kemisti Friedrich Bergius kehitti tavan valmistaa bensiiniä hiilestä vedyn avulla niin kutsutulla Hydrier-werke -menetelmällä. Syyskuussa 1939 käytössä oli 14 synteettisen polttoaineen tuotantolaitosta.
Synteettisen polttoaineen tuotanto vastasi vuonna 1940 jo lähes puolta Saksan sen hetkisestä polttoainetarpeesta. Vuoteen 1943 mennessä tuotanto onnistuttiin kaksinkertaistamaan.
Osa laitoksista käytti polttoaineiden valmistukseen niin sanottua Fischer-Tropsch -menetelmää, jossa kivihiilestä ja vesihöyrystä saatiin jatkojalostuksella muun muassa lentokonepolttoainetta. Kivihiiliperäinen bensiini oli kuitenkin 2–3 kertaa tavallisesta maaöljystä valmistettua kalliimpaa.
Saksan polttoainehuollolle erityisen tärkeä oli Romaniassa sijaitseva Ploiestin alue, joka oli Euroopan suurin öljykenttä. Lähellä pääkaupunki Bukarestia sijaitsevan Ploiestin tuotantokapasiteetti oli noin kuusi miljoonaa tonnia vuodessa.
Saksan johtaja Adolf Hitler hermostui pahemman kerran, kun Neuvostoliiton joukot saapuivat Romanian öljyalueiden tuntumaan vallattuaan Bessarabian eli nykyisen Moldovan 1940. Uhka Romanian öljyntuotannolle oli yksi tekijä, joka vaikutti Hitlerin suunnitelmiin aloittaa hyökkäys Neuvostoliittoon 1941.
Vuosina 1940–1941 Saksa osti Neuvostoliitolta peräti miljoona tonnia öljyä. Toimituksille tuli tietenkin äkkiloppu, kun operaatio Barbarossa, Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon, alkoi 22. kesäkuuta 1941.
Saksan sotakoneiston tarvitsema öljy tuli Romanian ohella pienehköistä esiintymistä sieltä täältä. Heinäkuussa 1941 Saksa sai käyttöönsä Puolan öljyalueet, kun Neuvostoliitto vetäytyi aiemmin valtaamiltaan alueilta. Tuotanto oli kuitenkin melko vaatimatonta, eikä Saksan miehittämän Hollanninkaan öljyntuotanto ollut suurta.
Valloitussodasta ei juuri ollut hyötyä polttoainehuollon turvaamisessa. Puna-armeija tuhosi Viron liuskeöljyteollisuuden tuotantolaitokset perääntyessään 1941, eivätkä saksalaiset ehtineet saada tuotantoa kunnolla käyntiin ennen vetäytymistään syksyllä 1944.
Saksan vuoden 1942 kesähyökkäyksen tavoitteena oli vallata Kaukasus ja sen öljyvarannot Maikopissa, Grosnyissa ja Bakussa. Puna-armeija tuhosi kuitenkin perääntyessään Maikopin öljynporaus- ja tuotantolaitokset perusteellisesti, eikä Saksa yrityksistä huolimatta ehtinyt hyödyntää alueen öljyä. Grosnyi ja Bakukin jäivät valtaamatta.
Saksan motorisoidulle sodankäynnille öljyn ja polttoaineen saatavuus oli elämän ja kuoleman kysymys. Jo Puolan-sotaretken jälkeen oli laskettu, että Saksan polttoainevarannoilla ei käytäisi pitkää sotaa. Lisäksi Saksan polttoainevarantoja verottivat toimitukset liittolaisille, kuten Saksan polttoainetoimituksista täysin riippuvaiselle Suomelle.
Erityisesti lentokoneiden tarvitsemasta korkeaoktaanisesta polttoaineesta oli huutava pula. Noin 95 prosenttia siitä oli synteettisesti valmistettua.
Polttoaineen saatavuus vaikutti jopa hävittäjätyyppien tuotantopäätöksiin. Luftwaffen oli pakko suosia Messerschmitt 109 -hävittäjän tuotantoa Focke-Wulf 190 -hävittäjän sijaan siksi, että Me 109 käytti alhaisemman oktaaniluvun polttoainetta, jota oli helpompi ja edullisempi valmistaa. Sitä oli myös saatavilla suurempia määriä.
Liittoutuneiden suuroffensiivi Saksan öljyntuotantoon alkoi huhtikuussa 1944. Kesäkuussa 1944 Saksan polttoainetuotanto romahti liittoutuneiden pommitusten vuoksi, ja Luftwaffen kyky torjua vihollisen ilmahyökkäyksiä heikkeni olennaisesti. Polttoainepula johti myös siihen, ettei uusia lentäjiä voitu kouluttaa kunnolla esimerkiksi uusien suihkuhävittäjien ohjaimiin.
Saksan tuotannosta 90 prosenttia oli keskittynyt 54 laitokseen, joista 27 oli ratkaisevan tärkeitä. Heinäkuuhun 1944 mennessä jokainen suurista tuotantolaitoksista oli vaurioitunut. Tuotannon dramaattinen pudotus vaikutti kaikkiin Saksan sotatoimiin.
Liittoutuneet suorittivat Romanian Ploiestin öljykentille 1. elokuuta 1943 operaatio Tidal Wavena tunnetun massiivisen pommitusiskun Libyasta noussein B-24 Liberator -pommikonein.
Saksalaiset ja romanialaiset olivat kuitenkin saaneet operaatiosta vihiä etukäteen, ja liittoutuneiden tappiot olivat musertavia. Kaikkiaan 178:sta iskuun osallistuneesta koneesta menetettiin 54, ja lisäksi 53 vaurioitui pahoin. Kaatuneina tappiot olivat 310 ja satoja joutui sotavangiksi.
Operaation vaikutukset Ploiestin öljyntuotantoon jäivät vähäisiksi, ja vauriot korjattiin nopeasti. Myöhemmät alueelle tehdyt pommituslennot onnistuivat paremmin. Toukokuussa 1944 suoritetussa pommituksessa Ploiestin öljyntuotanto putosi noin puoleen entisestä.
Natsi-Saksan lopullinen luhistuminen sai vauhtia elokuussa 1944, kun puna-armeija työntyi Romaniaan, ja liittolainen vaihtoi puolta. Puna-armeija miehitti Ploiestin öljykentät 30. elokuuta 1944. Neuvostoliiton harmiksi ne oli kuitenkin jo tuhottu.
Romanian öljyn menettäminen oli Saksalle tuhoisaa. Se johti kriittiseen polttoainepulaan, joka vaikutti kaikkiin suuriin joukkojen siirtoihin.
Ploiestin öljyhanojen sulkeutumisen jälkeen Saksalla ei ollut enää minkäänlaisia mahdollisuuksia estää vihollisen etenemistä Saksan sydämeen asti. Toinen maailmansota päättyi Euroopan osalta Saksan antautumiseen 8. toukokuuta 1945.