He pyrkivät nuijan varteen puoluevaltuustossa – ehdokkaat uskovat keskustan voimaan epävarmuuden aikakaudella
Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajaksi pyrkii kolme henkilöä. He ovat edellinen puheenjohtaja Karri Kallio Etelä-Pohjanmaalta, Lasse Kontiola Lapista ja Tahvo Anttila Keski-Suomesta.
135-jäseninen puoluevaltuusto on keskustan ylin päättävä elin puoluekokousten välillä. Puoluekokous nimittää puoluevaltuuston aina kaksivuotiskaudeksi. Tänä viikonloppuna vuosien 2024–2026 puoluevaltuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa Ouluun.
Suomenmaa kysyi puheenjohtajaehdokkailta, miten he kehittäisivät puoluevaltuuston roolia strategisena toimijana, ja mikä heistä kukin on miehiään.
Puoluevaltuusto valitsee puheenjohtajansa ja kaksi varapuheenjohtajaa vasta toisena kokouspäivänä, sunnuntaiaamuna.
Karri Kallio lähtee kisaan edellisen puoluevaltuuston puheenjohtajan asemasta. Reilu 30-vuotias Kallio asuu Seinäjoella, jossa hän työskentelee tutkimus- ja kehittämispäällikkönä elintarvikepuolella Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Lähtöisin hän on Pirkanmaan Virroilta.
Vapaa-aika Kalliolla täyttyy politiikasta, ja jonkin verran myös liikunnasta, jossa Kalliota on usein kirittämässä oma koira.
Keskustassa Kalliolla on selkeä sukurasite. Nivalan suunnalta maailmalle on lähtenyt Kallion suvusta maalaisliittolais-keskustalaisia kansanedustajia ja ministereitä, myös itse presidentti Kyösti Kallio, jonka suora jälkeläinen Karri Kallio on.
Kallio toteaa kuitenkin, että varsinainen rakkaus keskustaan syttyi puolueen ruisleipäasiasta.
– Pienellä paikkakunnalla kolahti se, että ainoastaan keskusta on huolehtinut siitä, että elämän edellytyksiä on kaikkialla. Ja että on yksi puolue, joka huolehtii oikeasti, että asuu missä tahansa tai tekee mitä tahansa, niin ihmisestä huolehditaan.
– Se on mielestäni arvostus- ja kunnioittamiskysymys, Kallio kuvaa.
Puoluevaltuustolla pitää olla keskustan strategiassa ja nousun rakentamisessa Kallion mielestä vahva rooli. Hän muistuttaa, että edelliskaudella puoluevaltuuston rooli järjestöstrategian kehittämisessä oli merkittävä.
Tulevaisuudessa rooli on tehtävä vahvemmaksi poliittisten linjojen määrittämisessä.
– Puoluevaltuusto on kaikkein paras paikka siihen. 135 aktiivisinta ihmistä ympäri Suomen tulee sinne ja tuo viestiä kentältä, ja siellä pystymme yhdessä keskustelemaan, Kallio sanoo.
– Taloustilanne tietysti määrittää sen, että kokoukset ovat tosi tiukkoja ja tiiviitä. Kokousten välillä pitääkin lisätä poliittista keskustelua ja linjan määrittämistä. Pitää ottaa hyviä alustajia sekä keskustan vanhoista suuruuksista että muista puolueista ja politiikan ulkopuolelta. Näin voimme virittää keskustelua.
Kallio kertoo näkevänsä, että Suomi tarvitsee keskustaliikettä nyt enemmän kuin todella pitkään aikaan.
– Nykyinen politiikka näyttää siltä, että ajetaan suoraan seinään. Se ei ole hyvän oloinen lopputilanne kenenkään kannalta.
Keskustan kannatus nousee aktiivisuudella.
– Sillä, ettei olla enää politiikan seuraaja vaan aktiivinen ja rohkea avaaja. Mielestäni sitä on alettu jo tosi hyvin tehdä. Eduskuntaryhmä on ollut tässä etulinjassa ja tietysti kaikki tarvitaan mukaan. Voiton avaimet ovat käsissämme, Kallio luottaa.
Tahvo Anttila on lähtöisin Pihtiputaan Muurasjärveltä, ja asunut viime vuodet Jyväskylässä. Koulutukseltaan hän on erityisopettaja sekä Alkio-opiston kautta järjestö- ja nuorisotyöntekijä. Hänen yrityksensä toimii lastensuojelun sijaishuollon parissa, ja Anttilan perheeseen on sijoitettu huostaanotettuja ja lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia.
Aktiivinen järjestöihminen on toiminut keskustan paikallistoiminnassa pitkään esimerkiksi kunnallisjärjestön ja nyt piirin johdossa. Keski-Suomen piirin luotsaaminen jää vuodenvaihteessa, mutta Jyväskylän kunnallisjärjestön puikot hän vastaavasti ottaa samalla kellonlyömällä.
Politiikan ulkopuolella Anttila harrastaa moottoripyöräilyä, lukemista ja jääpallon katselua.
Keskustan toiminta oli Anttilan nuoruudessa aktiivista Muurasjärvellä, ja hänkin lähti mukaan. Isä oli Pihtiputaan valtuustossa, Tahvo keskustanuorten touhussa.
– Meitä lähti aina linja-autolastillinen pihtiputaalaisia suvijuhliin.
Puoluekokouskäynnit Anttila aloitti legendaarisesta vuoden 1980 Turun puoluekokouksesta eikä montaa ole sen jälkeen jäänyt väliin.
– Taisinpa vetää viime kesän Jyväskylän puoluekokouksen valmistelutkin.
Puoluevaltuuston toimintaa Anttila kehittäisi etenkin valiokuntatyön pohjalta.
– Puoluevaltuusto kokoontuu vain kahdesti vuodessa, eikä pysty kummallisia asioita siinä tekemään. Pohdinnoissa onkin mietitty sitä mitä varsinaisten kokousten lisäksi voisi olla. Kun on valiokunnat, jotka ovat pysyviä koko kauden, ne voisivat kokoontua asioiden äärelle useammin ja tuoda kentän ääntä ”ylöspäin”.
Keskustan kannatus nousee perusasioista huolehtimalla.
– Kun keskitytään leipälajeihin, niin siitä se homma lähtee. Köyhän asia pitää ottaa uudella tavalla, varsinkin kun nykyhallitus kurjistaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja leikkauslistat kohdistuvat yksiin ja samoihin ihmisiin.
– Koko Suomi asuttuna, perheasiat, siitä lähtee ja on jo lähtenyt nousu, Anttila valaa uskoa.
Lasse Kontiola on reissannut töissään siellä ja täällä, mutta koti ja sydän ovat pysyneet kaikkien vuosien ajan Rovaniemellä. Tällä hetkellä hän työskentelee kuljetusalan ja kiertotalouden edunvalvontatehtävissä Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n palveluksessa.
Keskustassa hän on ollut aktiivinen vuodesta 2000, jolloin Esko Ahon presidenttikampanja antoi alkusysäyksen. Luottamushenkilönä ja työntekijänä hän on toiminut paikallis- ja piiritasolla sekä puoluetoimistolla. Kontiola on ollut myös kansanedustajan ja europarlamentaarikon avustajana sekä ministerin erityisavustajana.
Ei-poliittinen vapaa-aika kuluu kuljettaessa ja kannustaessa lapsia näiden harrastuksissa. Itse hän viihtyy crossfitin parissa sekä suksien tai polkupyörän päällä. Kesällä hän palasi golfin pariin ja suoritti pitkään aikomansa metsästäjäntutkinnon.
Puoluevaltuuston rooli on Kontiolan mielestä tärkeä etenkin poliittisen linjan kirkastajana. Se kokoontuu harvoin, joten päivänpolitiikan sijaan sen kannattaakin katsoa pitkän tähtäimen strategisia kysymyksiä.
Realiteetit on toki otettava huomioon resurssien ollessa aiempaa tiukemmassa.
– Puolueen toiminta perustuu sääntöihin, ja puoluevaltuuston on tunnistettava roolinsa yhtenä keskustan toimielimenä, jolle säännöt määräävät omat tehtävänsä. Puoluehallitus sen kuitenkin kutsuu koolle ja valmistelee sille esitykset, Kontiola kehystää.
– Niitä väheksymättä näkisin pitkän tähtäimen poliittisen linjan kirkastajan roolin puoluevaltuustolla. Ennen kaikkea kehitystyöhön haluan puoluevaltuuston terävöitymistä.
Jos Kontiola tulisi valituksi puheenjohtajaksi, hän toteuttaisi kehittämiskyselyn puoluevaltuutetuille vuoden alussa.
– Syötteitä haettaisiin kokousten rytmitysten kehittämiseen, ja miten kenties puoluevaltuuston valiokunnat voisivat paremmin valmistautua ennen kokousta, hän kaavailee.
Eurot ovat ”kova konsultti”, eikä puoluevaltuusto siksi voi tehdä kaikkea mahdollista hyvää.
– Nytkin nähdään, että aikataulutusta on hiottu varmastikin kustannustehokkaammaksi. Riittää, että saapuu paikalle lauantaiksi. On pidetty yhdenkin päivän kokouksia. Tämä haastaa kehittämistyötä, mutta periksi ei anneta, Kontiola paaluttaa.
Kannatus on lähtenyt hiljalleen kasvuun. Kontiola näkee keskustan paikan, ja toivoo, että keskusta katsoo eteenpäin epävarmuuden ajan keskellä.
– Tämä aika huutaa tulevaisuuden ja toivon näköalojen puoluetta. Sellainen keskusta voi parhaimmillaan olla.