Harkovalainen Serhi istui keittiössä, kun kotitaloon osui ohjus – Hänen poikansa päälle kaatui ikkuna, joka viilsi tämän kaulaa
Harkovalaisen Barabashovon markkina-alueella vaeltelee harmaana helmikuisena aamuna muutamia ihmisiä. Barabashovo oli ennen sotaa yksi Ukrainan suurimmista markkinoista. Kun Venäjä hyökkäsi Harkovaan lähes vuosi sitten, myös markkina-alue joutui kovan pommituksen kohteeksi.
Ukrainan joukot työnsivät venäläiset lopulta pois viime syksynä, mutta pommituksen jäljet näkyvät yhä kaupungissa.
Myös Barabashovon markkina-alue on saatu osittain avattua uudelleen. Siellä seisoessa näkyy iso tyhjä maapläntti, koska siihen osui venäläinen ohjus, joka sytytti tulipalon.
Markkinoilla myyjänä työskentelevä Serhi kertoo STT:lle vuoden takaisista kauhun tapahtumista. Venäjä hyökkäsi hänen asuintaloonsa Harkovan itäosassa.
Sodan ensimmäisenä päivänä hän heräsi aamuneljältä ulkoa kuuluviin räjähdyksiin. Seuraavat päivät kuluivat kodin ja rakennuksen pommisuojana toimivan kellarin välillä juostessa.
Viime vuonna 28. helmikuuta Serhi istui keittiössään, kun ohjus osui hänen kotitaloonsa. Ohjus tuhosi rakennuksen katon ja ylimmän kerroksen.
Asunnon ikkunat lensivät sisään asuntoon eri puolilla asuntoa. Serhi lensi räjähdyksen voimasta ulos keittiöstä. Hänen poikansa päälle kaatui ikkuna, joka viilsi tämän kaulaa.
– Onneksi hänellä oli kuulokkeet päässä, sillä monet sirpaleista jäivät niihin kiinni.
Serhi haluaa turvallisuussyistä esiintyä jutussa vain etunimellään.
Serhi vei poikansa viereisen talon kellariin, jossa tämän haavoja hoidettiin. Perhe vietti yön sen jälkeen kellarissa kovien pommitusten keskellä.
Perhe onnistui kuitenkin pakenemaan kellarista Serhin ystävän veljen avustuksella. Tämän jälkeen he viettivät puoli vuotta paossa Harkovan maaseudulla.
– Muut ihmiset jäivät kellariin kolmeksi viikoksi, koska kukaan ei voinut noutaa heitä, hän kertoo.
Serhi palasi Harkovaan sen jälkeen, kun Ukraina onnistui ajamaan venäläiset joukot pois.
Myös harkovalaisella Olenalla on vaikeita muistoja Venäjän miehityksen ajalta. Hän ei esiinny jutussa koko nimellään, koska hänellä on yhä sukulaisia alueella, jonka lähellä liikkuu venäläisiä sotilaita.
Sodan alussa Olena lähti vanhempiensa luokse läheiseen Vovtshanskin kylään, joka oli jo venäläisten miehittämä. Paluu oli sen jälkeen liian myöhäistä. Hän jäi jumiin kylään kahdeksaksi kuukaudeksi.
Olot olivat vaikeat. Kylässä ei ollut alkuvaiheessa sähköä, ja siellä käytiin taisteluita päivittäin. Olena myös kertoo, että kylässä toimi kidutuskammio eli venäläisten vankila, jossa kidutettiin ihmisiä.
– Näin, miten sinne vietiin ihmisiä säkki päässä.
Myös Ukrainan viranomaiset ovat Ukrainska Pravdan mukaan kertoneet, että kylässä toimi vankila, jossa kidutettiin ihmisiä, joita Venäjä piti liian ”ukrainamielisinä”.
Olena pääsi lopulta pois kylästä syyskuussa. Hänen mukaansa lapsia, naisia ja vanhuksia päästettiin lähtemään kylästä.
– Mutta mieheni piti maksaa 800 dollaria, jotta venäläiset päästivät hänet takaisin Ukrainan hallitsemalle alueelle.
Vaikka Venäjän joukot on nyt ajettu pois, Venäjä tekee edelleen säännöllisesti muun muassa ohjusiskuja alueella.
Serhi kertoo jo tottuneensa tilanteeseen.
– Emme enää välitä räjähdyksien äänistä.
Serhi ei varsinaisesti pelkää venäläisten palaavan Harkovaan.
– Mutta olemme varovaisia. Kaikki on mahdollista, hän sanoo.