Fana pakeni teini-ikäisenä Talibania ja kasvoi feministiksi – nyt hänen tyttärensä saa harrastaa Suomessa taekwondoa
Kun Vahideh Fana, 36, haluaa ajatella hyviä ja rauhoittavia ajatuksia, hän palaa niihin lapsuutensa kesäöihin, jotka hän vietti Afganistanin taivaan alla perhe ympärillään.
Ulkona nukkuminen lämpimällä säällä oli kaikkien mielestä mukavaa, joten siitä tuli yhteinen tapa.
Suomessa Fana ei ole koskaan nähnyt niin paljon tähtiä ja tähdenlentoja kuin tuolloin. Aamulla hän seurasi, kun aurinko nousi vuorten taakse.
Fanan perhe ja kymmenkunta sukulaisperhettä muodostivat tiiviin yhteisön Afganistanin pohjoisosassa sijaitsevassa Mazar-i-Sharifin kaupungissa. Talot olivat lähekkäin, yhdessä tehtiin ruokaa ja lapset leikkivät keskenään.
– Siinä oli niin paljon iloa ja onnea, kun kaikki olivat yhdessä.
Ekaluokallekaan Fanan ei tarvinnut lähteä yksin. Kahdeksan naapuruston lasta aloitti koulun samaan aikaan.
Fana laittoi kolmannelta luokalta lähtien tytöille pakollisen huivin päähänsä, mutta muuten elämä oli aika vapaata. Presidentti Mohammad Najibullahin valta-aika eli vuodet 1987–1992 olivat hyvää aikaa, Fana kertoo.
– Muistan hääjuhlia, joihin pukeuduttiin länsimaalaisittain. Ja nuoret lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan.
Mazar-i-Sharifissa oli rauhallista eikä Fana joutunut näkemään sotaa tai pommituksia.
Kaikki oli kuitenkin muuttumassa. Vuonna 1996 Talibanit valtasivat Kabulin ja hirttivät Najibullahin. Seuraavana vuonna Taliban yritti ottaa Mazar-i-Sharifin haltuunsa.
– Meillä oli kaunis, kaksikerroksinen talo. Yläkerrasta näin talibanien tulon ja heidän valkoiset lippunsa.
Fanan perhe kuuluu Talibanin vainoamaan shiia-muslimien hazara-heimoon.
Talibanit kulkivat talosta toiseen etsimässä Fanan isää, joka oli vaikutusvaltainen mies. Fana kertoo, että hänen isänsä toimi aikoinaan Mazar-i-Sharifin kaupunginjohtajana ja vaikutti myös poliisissa.
Isä oli kuitenkin lähtenyt piilopaikkaan jo ennen talibanien tuloa.
Fana piileskeli äitinsä ja sisarustensa kanssa sukulaisten taloissa. Päälle vedettiin lakanat ja majapaikkaa vaihdettiin yön hämärässä.
Ensimmäisellä kerralla paikalliset saivat vielä ajettua talibanit ulos Mazar-i-Sharifista. Vuonna 1998 käydyn toisen taistelun paikalliset kuitenkin hävisivät. Silloin Fanan perhe pakeni Iraniin.
– Meitä ei pysäytetty sillä matkalla, mutta mieleeni jäi vainajista lähtenyt paha haju.
Talibanin hirmuvalta Mazar-i-Sharifissa loppui sillä erää siihen, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin vuonna 2001.
Monta vuotta meni kuitenkin niin, ettei Fana enää seurannut Afganistanin asioita. Hän keskittyi rakentamaan omaa elämäänsä uudelleen. Perhe asui lopulta Iranissa 4,5 vuoden ajan, kunnes pääsi kiintiöpakolaisina Suomeen vuonna 2002.
Fana oli tuolloin 17-vuotias ja käynyt juuri lukion Iranissa.
Fana tuli Suomeen yhdessä vanhempiensa ja kolmen vanhemman sisaruksensa kanssa. Ennen lähtöä perhe kävi parin päivän mittaisen orientaatiokurssin uudesta kotimaastaan.
– Kurssilla kerrottiin Suomesta kaikkea hyvää. Puhuttiin ihmisoikeuksista ja naisten asemaa korostettiin paljon. Kuulimme, että tämä on teknologinen maa, jossa on pieni väestö verrattuna pinta-alaan.
Fana joutui pukeutumaan Iranissa peittävämpään asuun kuin Afganistanissa.
Hän päätti, että länsimaassa hiukset saavat hulmuta vapaina, ja tumma kaapu vaihtuu lyhyeen hameeseen. Se oli hänelle aluksi kuitenkin liikaa.
– Pään paljastamisestakin tuli alaston olo. Laitoin ensin huivin tilalle hatun, ja lopulta uskalsin ottaa hatun pois.
Suomeen pääsemistä kuvaa Fanan mielestä parhaiten yksi sana: pelastus.
Fanan aviomies pääsi kiintiöpakolaisena Afganistanista Suomeen samaan aikaan kuin hän, ja pariskunnalla on 10- ja 14-vuotiaat tyttäret.
Perhe asuu Helsingin Vuosaaressa, ja aivan lähellä ovat myös Fanan vanhempien ja sisaruksien kodit. Perheen läheisyys on edelleen heille tärkeää.
Fanan mielestä on hyvä, että hän sai nimenomaan tyttäriä. Hän sanoo olevansa vahvasti feministi.
Tyttöjen ja naisten heikko asema tuntui Fanasta jo lapsena usein suurelta vääryydeltä, vaikka siihen olikin tavallaan tottunut.
Hänen kotipihassaan oli kiipeilyteline, joka vietiin sukulaisille perheen poikien kasvettua. Fanaa harmitti. Hän olisi kiipeillyt siinä innoissaan.
Veli harrasti taekwondoa, mutta Fana ei saanut mennä tunneille, vaikka olisi kovasti halunnut.
Veljille ostettiin uusia polkupyöriä, farkkuja ja lenkkareita. Siskokin himoitsi juuri niitä, mutta sai nukkeja, hameita ja muita tyttöjen juttuja.
Fanan tyttäret saavat nyt tehdä Suomessa kaikkea, mistä heidän äitinsä jäi paitsi.
– Tyttäreni tavoittelee sinistä vyötä taekwondossa, Fana kertoo hymyillen.
Fana olisi halunnut käydä suomalaisen lukion maahan päästyään, mutta sille ei nähty tarvetta. Hänet ohjattiin suomen kielen kurssille.
Kaksi vuotta Suomessa oltuaan Fana pääsi helsinkiläiseen Diakonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan terveydenhoitajaksi.
– Opiskelu oli hyvin käytännönläheistä. Olisin toivonut akateemisempaa opiskelua, sillä olin tottunut lukemaan paljon kirjoja.
Fana pyrki myös yliopistoon lukemaan lääketiedettä, mutta sinne pisteet eivät riittäneet.
Nyt Fana työskentelee Vantaan osaamiskeskuksessa maahanmuuttajien työllisyyspalveluissa.
Hän kohtaa hyvin erilaisista taustoista tulevia maahanmuuttajia. Jotkut ovat korkeasti koulutettuja, kun taas toiset eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa.
– Monet epätasa-arvoisista maista tulevat maahanmuuttajat jatkavat entistä elämäänsä Suomessa. Näin ei pitäisi olla.
– Tehtäväni on viedä eteenpäin viestiä siitä, että naisen asema on heidän keskuudessaan edelleen heikko, Fana sanoo.
Tämä ajatus ajoi hänet politiikkaan ja Helsingin Keskustanaisten toimintaan kolme vuotta sitten.
– Ajattelin, että SDP tai vihreät eivät puuttuisi tällaiseen, vaan niiden mielestä erilaisten kulttuurien harjoittamista pitää kunnioittaa. Uskon, että keskustassa on tästä erilainen näkemys.
Fana kertoo oppineensa paljon politiikasta ja on ylpeä siitä, että pääsi muun muassa ehdolle eduskuntavaaleihin.
Fana seuraa Afganistanin tilannetta nyt tiiviisti. Taliban on taas vallassa, ja se on Fanan mielestä järkyttävää.
– Jos maan hallinto olisi näiden 20 vuoden aikana ajatellut enemmän omaa kansaansa, tilanne olisi toinen, hän sanoo.
Fana syyttää maan korruptoitunutta hallintoa siitä, ettei naisten asema ole vuosien saatossa tosissaan kohentunut eikä räikeä eriarvoisuus poistunut. Eliitti on elänyt yltäkylläisyydessä samaan aikaan kun kansaa on kuollut nälkään.
Fanan perhe ja suku kuuluivat Afganistanin hyväosaisiin.
Fana kertoo, että monet hänen naispuoliset sukulaisensa kyllä opiskelivat, mutta eivät menneet lopulta töihin vaan keskittyivät nauttimaan luksuselämästä.
Fanan mielestä eliitti käytti aikansa turhuuteen eikä yhteiskunnan edistämiseen.
– Heidän olisi pitänyt vaikuttaa asioihin. Edistystä ei kuitenkaan tapahtunut. Valtaosa kansasta eli köyhyydessä, mutta rikkaat hakivat vaatteita Dubaista ja Turkista, koska Afganistanista ei löytynyt riittävän hienoja.
Fanan mielestä länsimaille näytettiin kivoja asioita Afganistanista, mutta asiat eivät oikeasti muuttuneet.
– Nainen saattoi päästä laulukilpailuun, mutta taustalla oli yhä sama naisten huono asema.
Lähes kaikki Fanan sukulaiset ovat jättäneet Afganistanin ja asuvat eri puolilla maailmaa.
Fanalla on heikko usko Talibanin lupauksiin siitä, että tyttöjen koulutus ja naisten työssäkäynti sallittaisiin.
– Historian perusteella sitä on todella vaikea uskoa.
Valtaosa kansasta eli köyhyydessä, mutta rikkaat hakivat vaatteita Dubaista ja Turkista.
Vahideh Fana
Fana on puhunut viime aikojen uutisten myötä tyttärilleen lapsuudestaan ja naisten asemasta Afganistanissa.
Hän on muistuttanut, että opiskelu on arvokasta, vaikka Suomessa se tuntuu itsestäänselvältä.
– Uskon kasvattavani kiitollisia lapsia.
Fana toivoo Suomen kasvattavan pakolaiskiintiötään. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) aikoo esittää budjettiriihessä, että kiintiö nostetaan 2 000:een pakolaiseen.
– Kiintiöpakolaiset ovat hyvin sitoutuneita tähän maahan, ja seuraava sukupolvi kasvaa myös sellaiseksi, Fana sanoo.
Hän kertoo olevansa hyvin huolissaan köyhistä afgaaneista ja toivoo, että länsimaat tukevat heitä jatkossakin.
Kylmyys on tappanut kansaa aiempinakin talvina.
– Kukaan ei tiedä, mitä maassa jatkossa tapahtuu. Mutta on selvää, että ihmiset voivat kuolla, kun talvi tulee.
Fanalla on nykyisin hyvin ristiriitainen suhde uskontoon.
– Voin kutsua itseäni edelleen muslimiksi, koska kuulun siihen joukkoon. Mutta uskonnot kasvattavat ihmisiä toisiaan vastaan. Minun uskontoni on sellainen, että se yhdistää ihmisiä.
Fana kävi entisellä kotiseudullaan Afganistanissa 10 vuotta sitten. Se tuntui hänestä vieraalta.
– Voi olla, että se ei ollut muuttunut, mutta minä olin.