Loppuvatko Etelä-Suomesta lumiset pakkastalvet? – Tuore raportti povaa Suomeen monenlaisia ilmastoriskejä
Keskimääräiset lämpötilat kohoavat erityisesti talvella kaikkialla Suomessa, kertoo Suomen ilmastopaneelin uusi raportti.
Etenkin Etelä-Suomessa lunta ja pakkasia esiintyy tulevaisuudessa yhä harvemmin ja lämpötilat ovat talvisin yhä useammin nollan yläpuolella.
Kylmiä ja lumisia talvia pitäisi silti olla vielä tulevaisuudessakin, mutta niitä on vain aiempaa harvemmin.
Toisaalta pohjoisessa lumimäärät voivat jopa lisääntyä sateisuuden lisääntymisen myötä. Etelä-Suomessa lisääntyvä kosteus tarkoittaisi lisää vesisateita, sillä vuotuisen sademäärän ennustetaan kasvavan koko maassa.
Etelä-Suomessa liukkaudesta johtuvien kaatumistapaturmien ennustetaan ensin lisääntyvän, jos lämpötila sahaa nollan molemmilla puolilla, mutta lopulta liukkaus voi vähentyä.
Vuoteen 2050 mennessä Suomen eri alueiden keskilämpötilojen ennustetaan nousevan 1,6–3,2 astetta verrattuna jakson 1981–2010 ilmastoon. Eri maakunnille on raportissa määritelty lämpötilahaarukka, johon niiden lämpeneminen asettunee vuoteen 2050 mennessä. Muutoksen voimakkuus riippuu ilmakehään vielä pääsevistä kasvihuonekaasuista, kuten hiilidioksidista, metaanista ja vesihöyrystä.
Tarkastelujaksojen 1981–2010 ja 1991–2020 välillä keskilämpötila on jo noussut alueesta riippuen noin 0,5–0,7 astetta.
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin Hilppa Gregowin mukaan olemme menossa kohti tulevaisuutta, jossa on aivan uudenlaisia sää- ja ilmastoriskejä.
Raportin taustalla olevassa Suomen ilmastopaneelin selvityshankkeessa ovat mukana Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke), ja raportin laatimiseen on osallistunut merkittävä joukko ilmastotutkimuksen asiantuntijoita.
Raportin mukaan ennätyskorkeita lämpötiloja mitataan Suomessa jatkossa yhä useammin.
Helteiden yleistymisellä tiedetään olevan haitallisia terveysvaikutuksia erityisesti vanhuksille ja pitkäaikaissairaille.
Lämpöaallot voivat olla kohtalokaita erityisesti kaupungeissa, koska kaupungit muodostavat lämpösaarekkeita niitä ympäröivään maaseutuun verrattuna. Esimerkiksi Helsingissä väkilukuun suhteutettu kuolleisuus on ollut 2,5-kertaista 2000-luvun merkittävimpien helleaaltojen yhteydessä verrattuna ympäröivään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueeseen.
Lämpenemisen myötä yleistyvät hellejaksot aiheuttavat kuolleisuuden nousua, työolojen heikennystä ja työn tuottavuuden laskua.
Tilastokeskuksen mukaan helleaaltovuosina heinäkuussa on kuollut noin 300–400 ihmistä enemmän keskimääräiseen vuoteen verrattuna.
Gregowin mukaan voitaisiin alkaa velvoittaa, että asunnoissa ja työpaikoilla olisi viilennys, jonka avulla pitkä kesäkausi jaksetaan paremmin.
– Tämä on konkreettinen keino, joka on helppo toteuttaa, mutta sekin vaatii jonkin verran varallisuutta.
Lisääntyvän sademäärän myötä rakennusten kosteusrasite kasvaa joka puolella Suomea, mutta erityisesti rannikkoseudulla haasteena on kasvava viistosaderasitus.
Nykytiedon valossa rajuilmojen määrässä ja voimakkuudessa ei ole odotettavissa suuria muutoksia lähivuosikymmeninä, mutta epävarmuudet ovat suuria.
Suomen tärkeimpiä tulvariskialueita ovat Pori ja Rovaniemi. Myös esimerkiksi Espoon ja Helsingin ranta-alueiden tulvariski kasvaa tulevaisuudessa.
Suurimmat riskitekijät ovat meriveden pinnan nousu yhdistettynä mahdolliseen uuden asutuksen keskittymiseen rannikolle. Hilppa Gregowin mukaan tähän voidaan sopeutua esimerkiksi niin, että uusia rakennuksissa suunniteltaessa otetaan huomioon, kuinka korkealle vesi voi enimmillään nousta, jos otetaan huomioon kaikki riskitekijät Etelämantereen sulamisesta lähtien.
Raportin mukaan osa ilmastonmuutoksen vaikutuksista lisää kustannuksia, mutta osa voi luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Maataloudessa voidaan hyötyä kasvukauden pidentymisestä, koska se sallii myös uusien lajien viljelemistä yhä pohjoisempana. Toisaalta taloudellinen hyötyminen edellyttää sitä, etteivät esimerkiksi tuholaisten aiheuttamat satovahingot kasva hyötyjä nopeammin.
Kasvitautien yleistyminen voi laskea tuottavuutta myös metsätaloudessa. Tällä hetkellä kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamat tuhot ovat taloudellisesti merkittävämpiä kuin keskimääräiset vuotuiset myrskytuhot.
– Talouden näkökulmasta riskien hallinta ja suuruuden ymmärtäminen sekä niiden kustannusten arviointi ovat ihan keskiössä, ja tätä ei ole juurikaan tehty, sanoi Helsingin yliopiston kaupunkiympäristöpolitiikan professori Sirkku Juhola tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Julkisella ja yksityisellä vakuuttamisella voidaan kattaa ilmastonmuutoksen aiheuttamia taloudellisia tappioita. Esimerkiksi metsien yksityinen vakuuttaminen on noussut 20 vuodessa 30 prosentista noin 50 prosenttiin.
Asteittain etenevät ilmastonmuutoksen taloudelliset seuraukset ovat pitkällä aikavälillä todennäköisesti merkittävämpiä kuin äkilliset vahingot.
Syken ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja Mikael Hildén toi tiedotustilaisuudessa esiin, että esimerkiksi vesivoiman tuotannossa, jossa on aina oltu riippuvaisia sääolosuhteista, valmiudet ilmastonmuutokseen sopeutumiseenkin ovat paremmat.
– Sitten meillä on surullisiakin esimerkkejä siitä, kuinka kaivosteollisuus on tullut yllätetyksi, kun on tapahtunut isoja muutoksia (ilmastossa) ja tullut sateita, Hilden sanoo.
Myöskään terveyssektorilla ei ole Hildénin mukaan totutusti mietitty, mikä merkitys säällä on terveyteen.
Raportin mukaan Suomessa ei ole hahmotettu aktiivista sopeutumista ylikansallisiin talousriskeihin.
Sirkku Juholan mukaan esimerkiksi globaalit toimitusketjut voivat katketa sääilmiöiden vuoksi.
– Se, että tuuli puhaltaa tankkerin vinoon Niilin kanavassa, ei nyt välttämättä ole järisyttävää, mutta toimii hyvänä esimerkkinä siitä, mitä voi käydä, Juhola kuvailee.
