Edes Naton Awacs-laivasto ei ratkaise ongelmia – Ukrainan "droonisota" on myrkkyä tuulivoiman rakentamiselle idässä
Tuulivoimarakentaminen itäisessä Suomessa on ollut käytännössä jäissä Puolustusvoimien kielteisen suhtautumisen vuoksi.
Mutta mistä Puolustusvoimien vastarinnassa oikein on kyse? Asiaan löytyy melko yksityiskohtainen selitys kenraaliluutnantti evp. Arto Rädyn työryhmän viime keväänä valmistuneesta raportista.
Raportissa todetaan, että aseteknologian kehitys ja Venäjän arvaamattomuus korostavat ilmavalvonnan suorituskyvyn tarvetta. Risteilyohjukset, joita Venäjä on ampunut laajamittaisesti Ukrainaan, ovat tutkapoikkipinta-alaltaan pieniä ja ne lentävät tyypillisesti matalilla lentokorkeuksilla, mikä tekee niistä vaikeasti havaittavia.
Sama pätee myös monenkirjavaan joukkoon miehittämättömiä ilma-aluksia ja valvonnan on ulotuttava myös erittäin korkealle ja nopeasti lentäviin järjestelmiin ja aseisiin. Itäinen Suomi on tältä osin alue, jonka valvontakapasiteetista ei voida raportin mukaan merkittävästi tinkiä.
Raportin mukaan erityisesti liikkuvat tuulivoimaloiden lavat aiheuttavat huomattavia häiriöitä tutkiin. Korkean, 250-300 metrin tuulivoimalan lapojen pyörimisnopeus voi kovalla tuulella olla yli 300–500 km/h, mikä vastaa hävittäjän liikehtimisnopeutta.
Pyörivän turbiinin lavan tutkapoikkileikkaus voi olla myös moninkertainen hävittäjälentokoneen vastaavaan verrattuna. Yhdessä liikkeen ja lapakulmien vaihtelun kanssa tämä heikentää oleellisesti mittaustuloksia.
Häiriöt ilmenevät vastaanottimessa väärinä maaleina, kokonaan ”sokeina” vyöhykkeinä tai todellisen maalin peittävinä ilmentyminä. Vakavimmillaan sopivalla etäisyydellä sijaitseva suurikokoinen tuulivoimapuisto voi estää kokonaan tutkavalvonnan.
Tuulivoimaloille suotuisimmat sijoituspaikat ovat usein korkeissa maastonkohdissa. Erityisesti ilmavalvontatukien, toiminnan kannalta tuulivoimapuiston sijoittuminen korkeisiin maastonkohtiin voi heikentää merkittävästi valvonnan toimintaedellytyksiä.
Rädyn raportin mukaan poikkeusoloissa hyökkääjä pystyy halutessaan lähes reaaliajassa paikantamaan aktiiviset valvontatutkat ja hyödyntämään tietoa sekä tuulivoimapuistojen sijaintitietoa operaation suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Maanpuolustuksen johtamis- ja kenttäviestijärjestelmiin kuuluu myös muun muassa radioita, radio- ja mikroaaltolinkkejä sekä erityyppisiä suunta-antenneja. Kenttäviestijärjestelmän radioiden aallon eteneminen ei ole yhtä altis tuulivoimaloiden aiheuttamille häiriöille kuin tutkasignaalien, mutta tuulivoimalat häiritsevät kenttälinkkejäkin.
Helsinki-Vantaan lentokenttä poislukien Puolustusvoimat on ilmavalvonnan ensiötutkien ainoa operaattori Suomessa. Tämän takia tutkien häiriötön toiminta on kriittistä myös siviili-ilmailulle ja siviililennonvarmennukselle.
Rädyn raportin mukaan tuulivoima haittaa ja heikentää erityisesti ilmavalvonnan suorituskykyä, mutta kehittyvä teknologia tarjoaa kuitenkin uusia käyttökelpoisia mahdollisuuksia valvonnalle aiheutuvien turvallisuusriskien hallitsemiseen aktiivisia ja passiivisia pinta- ja ilmasijoitteisia sensorijärjestelmiä yhdistelemällä.
Ilmasijoitteisuudella kyetään kompensoimaan tuulivoiman haittavaikutuksia maasijoitteisia järjestelmiä merkittävästi tehokkaammin, mutta yksin sekään ei ratkaise valvontahaasteita. Teknologiset ratkaisut ovat huomattavan kalliita ja niihin liittyy merkittäviä ylläpitokustannuksia.
Rädyn raportin mukaan Suomen alueelle tulee jatkossakin jäämään etenkin itärajan välittömään läheisyyteen kriittisiä alueita, joille tuulivoiman rakentaminen ei ole maanpuolustuksen näkökulmasta mahdollista.
voisiko Nato-jäsenyyden kautta saatava tutkavalvontatuki kuitenkin helpottaa tuulivoimarakentamista? Rädyn raportin mukaan liittoutuminen ei poista ongelmaa. Nato edellyttää, että jokainen jäsenvaltio huolehtii oman alueensa valvonnasta lähtökohtaisesti itse.
Nato ei myöskään tarjoa valmiita suorituskykyjä, joilla tuulivoiman aiheuttamat vaikutukset kyettäisiin poistamaan tai kompensoimaan.
Natolla on tällä hetkellä 14 tehokasta Awacs-ilmavalvontakonetta, jotka voivat raportin mukaan tuoda tarvittaessa lisätehoa valvontaan. Niillä ei kuitenkaan voi korvata Suomen jatkuvasti toiminnassa olevan aluevalvonnan suorituskykyä.
Yksi mahdollisuus valvonnan tehostamiseen voisi Rädyn raportin mukaan olla yhteispohjoismainen ilmavalvontakonehankinta yhdessä Nato-kumppanien Ruotsin ja Norjan kanssa.
Ruotsi on jo tilannut kaksi uutta Saabin valmistamaa GlobalEye -valvontakonetta, joilla korvataan vanhentunutta suorituskykyä. Uusien koneiden kappalehinta on julkisten lähteiden mukaan noin 350 miljoonaa euroa.
Ilmasta toteutettava valvonta ei kuitenkaan poista 24/7-periaatteella käytössä olevien maasijoitteisten valvontajärjestelmien tarvetta, mutta se vähentää riskejä ja tuo ulottuvuutta ja joustavuutta valvontaan, raportissa todetaan.