Dna-kartoitusten tekeminen on yleistynyt vauhdilla viime vuosina

Yritysten kuluttajille markkinoimien dna-kartoitusten tekeminen on yleistynyt Suomessa merkittävästi viime vuosina. Kartoituksen on tehnyt tähän mennessä vähintään 40 000 suomalaista. Palveluiden käyttäjät pyrkivät esimerkiksi löytämään elossa olevia sukulaisia tai vahvistamaan jo olemassa olevaa sukututkimusta.

Kartoituksissa analysoidaan näytteitä, jotka käyttäjät ottavat itseltään esimerkiksi posken sisäpinnalta pyyhkäisemällä.

Kartoitusta tehdessä on hyvä varautua henkisesti myös yllätyksiin. Testit ovat paljastaneet muun muassa karanneita isiä, uskottomuuden kautta syntyneitä sisaruksia, sukusolujen luovuttajia sekä jälkeläisiä, joista isät eivät ole olleet tietoisia, kertoo fysiikan tohtori ja geneettisen sukututkimuksen asiantuntija Marja Pirttivaara.

–  Parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi anonyymit sukusolujen luovuttajat tuskin vielä tajusivat, ettei luovuttaminen olekaan ihan niin anonyymiä kuin voisi kuvitella. Sukututkimuksesta kiinnostuneet ihmiset osaavat yleensä suhtautua yllätyksiin hyvin ja ymmärtävät, että jokaisen esivanhemmista löytyy vaikkapa aatelisia, varkaita tai murhamiehiä, kun tarpeeksi kauas katsotaan, Pirttivaara toteaa.

Pirttivaara muistuttaa, ettei dna itsessään paljasta kenenkään nimeä. Myös dna-kartoitukseen perustuva sukututkimus voi vaatia jonkin verran tarkempaa tutkimustyötä ja todisteiden etsimistä esimerkiksi sähköisistä arkistoista ja kirkonkirjoista.

Suurimmissa kartoituksia tekevissä kansainvälisissä yrityksissä, kuten MyHeritagessa ja Family Tree DNA:ssa, testattuja käyttäjiä on kuitenkin jo runsaasti. On siis hyvin todennäköistä, että uusi suomalainen käyttäjä löytää näistä palveluista paljonkin tietoa omista sukulaisuussuhteistaan.

DNA-kartoituksilla halutaan saada tietoa esimerkiksi siitä, miten omat esivanhemmat ovat saapuneet Suomeen. Myös oma etnisyys saattaa kiinnostaa, kuvailee sukututkimuskouluttaja ja Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen Riikka Piironen.

Kartoitukset ovat tuoneet sukututkimuksen pariin paljon ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin tehneet sukututkimusta. Piirosen mukaan perinteiset sukututkijat ovat silti todennäköisesti suurin käyttäjäryhmä myös kartoitusten tekijöissä.

–  Lisäksi on iso joukko henkilöitä, jotka teettävät dna-testin lähinnä uteliaisuuttaan.

Suomalainen dna-testin tekijä voi Piirosen mukaan saada parhaimmillaan jopa 70 000 dna-osumaa, jos hän tekee testin suurimpien ja eniten käytettyjen yritysten kautta.

Pirttivaaran mukaan naiset ja miehet tekevät dna-kartoituksia suurin piirtein yhtä paljon. Perinteistä sukututkimusta ovat tehneet pääosin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, mutta geneettinen sukututkimus on tuonut sukututkimuksen pariin myös nuorempia sukupolvia.

Pirttivaara tietää, että Suomessa on myös lapsia, jotka haluaisivat tehdä geneettistä sukututkimusta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa analysoitavissa testeissä ikärajana on 13 vuotta. Silloinkin tarvitaan huoltajan allekirjoitus.

Pirttivaaran mukaan osa ihmisistä haluaa kartoitusten avulla tietoa omasta terveydestään ja perinnöllisistä riskitekijöistään.

–  Nämä ovat kuitenkin selkeä vähemmistö. Harva tuskin jaksaa miettiä perinnöllisiä riskitekijöitään kovin aktiivisesti, kun taas sukututkimus voi innostaa päivästä toiseen.

Kuluttajille suunnattuja dna-testejä on ollut tarjolla 2000-luvun alusta alkaen, mutta niiden tekeminen on yleistynyt merkittävästi vasta viimeisen viiden vuoden aikana testien lisääntyneen tarjonnan ja edullisempien hintojen myötä, kertoo sukututkimuskouluttaja Riikka Piironen.

Asiantuntija Marja Pirttivaara suosittelee tekemään dna-testin sellaisen suuren yrityksen kautta, jolla on jo paljon käyttäjiä ja luotettavaksi vakiintunut maine. Erilaisia dna-testejä on hänen mukaansa olemassa jopa satoja. Lisäksi on palveluja ja sovelluksia tulosten analyysiin.

Pirttivaara muistuttaa, että ennen testin tekemistä kannattaa aina tutustua yrityksen yksityisyys- ja käyttöehtoihin. Käyttäjän tulisi selvittää missä näyte analysoidaan, mihin tietoja käytetään, voidaanko niitä jatkokäyttää, minkälaisia tuloksia testi antaa ja kuinka paljon yrityksellä on käyttäjiä.

–  Ihan joka paikkaan ei kannata omia tietojaan laittaa saadakseen jonkun hauskan tiedon itsestään, Pirttivaara huomauttaa.