Avohakkuualoite patistaa eduskunnan arvokeskusteluun metsien käytöstä – "Lajien säilymiselle on aika laskea rahallinen arvo"

Eduskunta joutunee käymään perusteellisen ja suuria tunteita herättävän arvokeskustelun siitä, pitääkö avohakkuut valtion mailla lopettaa vai ei.

Eduskunnalle luovutetussa Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteessa vaaditaan siirtymistä Metsähallituksen mailla niin sanottuun jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Menetelmässä monen ikäistä puustoa poistetaan osa kerrallaan.

Näin edistettäisiin aloitteen takana olevien ympäristöjärjestöjen mukaan sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa että luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä.

Aloitteella on yli 60 000 allekirjoittajaa. Ympäristöjärjestöjen mielestä yhdeksää miljoonaa metsähehtaaria hallinnoivan Metsähallituksen 15 000 hehtaarilla avaama kokeilu asiassa on riittämätön, eikä sen tuloksia ole mitään syytä jäädä odottamaan.

Järjestöt huomauttivat aloitteen luovutustilaisuudessa, että metsätalouden aiheuttamat muutokset metsissä ovat suurin yksittäinen syy lajien uhanalaisuudelle. Poliitikoilta tarvitaan nopeita ja suuria päätöksiä, ja avohakkuukielto olisi sellainen.

Eduskunnan luonto- ja ympäristökerhon puheenjohtaja, vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius muistutti, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on ilmastonmuutoksen ohella maailman suurin ympäristöongelma.

Valtion metsille ei Peteliuksen mielestä ylipäätään pitäisi asettaa liian suuria taloudellisia tuotto-odotuksia. Valtion pitäisi olla tiennäyttäjä tulevaisuuden metsänhoitotavalle eli jatkuvapeitteiselle mallille.

Peteliuksen mielestä alkaisi myös olla aika puhua monimuotoisuuden kadon kustannuksista ja laskea lajien säilymiselle rahallinen arvo.

– Niin kauan kuin tärkeimmälle yhteiselle pääomallemme, luonnon monimuotoisuudelle, ei ole laskettua taloudellista arvoa, minun on vaikea kuvitella, että todellisiin vaikuttaviin ja välttämättömiin toimiin ryhdyttäisiin, hän arvioi.

Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen selvitti, että hiilinielu- ja monimuotoisuustavoitteet lisäävät jatkuvapeitteisin vaihtoehdon kilpailukykyä suhteessa avohakkuisiin. Tutkimuksia aiheesta on tosin vähän, mutta ne jotka ovat olemassa, tuottavat tämän tuloksen.

Suometsien hoito jatkuvapeitteisinä voi Tahvosen mukaan myös poistaa ojitustarpeen ja vähentää valumia ja ilmastovaikutuksia. Suometsien merkitys kasvaa, kun  hakkuut ovat edenneet ja siirtyvät yhä enemmän suometsiin.

Tahvosen mukaan varautuminen ilmastonmuutokseen lisää monissa tutkimuksissa heterogeenisten metsien kilpailukykyä suhteessa yhden puulajin tasaikäisiin metsiin.

Myös lahopuujatkumon ylläpito voi olla helpompaa jatkuvapeitteisissä metsissä. Jatkuvapeitteisen mallin kilpailukykyä lisää Tahvosen mukaan myös kantohintoihin ja korkoon sisältyvä epävarmuus.

– Tutkijana pitää korostaa, että tähän valintaan metsänhoidon vaihtoehtojen välillä sisältyy koko joukko arvoasetelmia, ja tiedehän ei voi arvoasetelmia leimata oikeiksi tai vääriksi.

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari muistutti, että hyvin suuri osa metsästäjistä on myös maanomistajia. Riista on hänen mukaansa myös tutkitusti paras kannustin siihen, että metsää hoidetaan monimuotoisuus edellä.

Siitari huomautti, että mustikan pinta-ala on Suomen metsissä tutkitusti vähentynyt noin 50 prosenttia 1950-luvulta lähtien. Mustikka on taas metsäkanalintujen tärkein ravinto- ja suojakasvi.

Kun poikueet alkukesästä kuoriutuvat, ne ovat lähes täysin riippuvaisia mustikanvarvistolla elävistä hyönteisistä ja muista selkärangattomista. Kun jatkuvapeitteisissä talousmetsissä maapintaa ei rikota, on se hyvä myös riistalle.

Siitarin mukaan metsäkanalintujen katoon on monia syitä.

– Tiedetään, että 60-luvulta metsäkanalintujen kannat ovat vähentyneet noin kolmannekseen siitä, mitä ne 60-luvulla Suomessa olivat. Ja sitä ei yksistään voi laittaa metsätalouden syyksi, vaan siihen liittyy myös voimakkaasti ilmastonmuutos.

Kun metsäkanalintujen pesimäaika on aikaistunut, ne joutuvat Siitarin mukaan yhä suuremmalla riskillä alkukesällä huonoihin ilmasto-olosuhteisiin. Myös metsäojitukset vaikuttavat voimakkaasti.

– Poikueita ihan todistetusti hukkuu isoihin metsäojiin alkukesästä, jos on oikein märkää ja kylmää. Siinä mielessä jatkuvapeitteinen kasvatus kyllä palvee erittäin hyvin myös riistataloutta.

Sahateollisuuden yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen ei halunnut edetä asiassa hakkuutapa edellä. Hän muistutti, että siinä missä ennen avohakkuu oli ”ainoa oikea tapa”, nykyisin on olemassa erilaisia tapoja hakata metsiä.

– Yksikään niistä ei ole autuaaksi tekevä, vaan kaikissa täytyy huomioida yhtä lailla monimuotoisuus ja ilmastokysymykset, mutta myöskin puun saatavuus ja riittävyys.

Kostilainen korosti, että sahateollisuuden näkökulmasta on tietenkin hyvin tärkeää se, että jatkossakin saadaan kestävästi tuotettua raaka-ainetta meidän toimintaa turvaamaan.

– Meillä on myöskin yhtenä huolenaiheena, että mitään suuria harppauksia ja ratkaisuja ei pitäisi tehdä ennen kuin tiedetään, että myös raaka-aineen saatavuus pystytään turvaamaan.

Kostilainen sanoi itse viihtyneensä monesti myös avohakkuualla ja nähneensä avohakkuita, joissa on ”todella tyylikkäät säästöpuuryhmät, leveät suojakaistaleet ja maaston mukaan totetettu hakkaus”.

Kostilaisen mukaan metsälle voidaan asettaa monimuotoisuustavoitteita hakkuumenetelmästä riippumatta. Myös avohakkuissa voi olla pitkät kiertoajat, hän muistutti.