Avaruussukkula Columbia ponkaisi avaruuteen tuhoon tuomittuna – normaalisti läpi viety lento päättyi tragediaan 20 vuotta sitten
Helmikuun 1. päivä vuonna 2003 kirjattiin historiaan yhtenä avaruuslentojen historian synkimmistä.
Ensimmäisen sukkulalennon 22 vuotta aiemmin suorittanut avaruussukkula Columbia hajosi palasiksi palatessaan ilmakehään Texasin yläpuolella. Kaikki seitsemän mukana ollutta astronauttia saivat surmansa.
Columbia laukaistiin viimeiselle lennolleen Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta 16. tammikuuta 2003. Reilut 80 sekuntia laukaisusta sukkulan lisäpolttoainesäiliön ja sukkulan välisestä kiinnikkeestä irronnut lämpöeristepala törmäsi Columbian vasemman siiven etureunaan.
Laukaisua seuraavana päivänä Nasa rutiininomaisesti kävi läpi noususta kuvatut filmit ja havaitsi eristeen osumisen Columbian siipeen.
Kuvien ja osumasta tehdyn analyysin perusteella Nasa päätteli, että siipi ei ollut vahingoittunut paluun vaarantavalla tavalla. Nasa luotti pelkkiin tietokonesimulaation tuloksiin, eikä pyytänyt Yhdysvaltain ilmavoimia kuvaamaan sukkulaa erikoiskameroin lennon aikana, vaikka jälkikäteen on pidetty mahdollisena, että kohtalokkaat vauriot olisivat saattaneet näkyä kuvissa.
Columbian miehistö keskittyi 16 päivää kestäneellä lennollaan tutkimustyöhön. Sitä helpotti mukana ollut Spacehab -moduuli, joka laajensi sukkulan käytössä olleita työtiloja tuntuvasti.
Tehtävänsä suoritettuaan Columbia aloitti paluun ilmakehään kohtalokkaista vaurioista tietämättä. Sensorit havaitsivat normaalia suurempaa vasempaan siipeen kohdistuvaa rasitusta, mutta tiedot eivät välittyneet miehistölle ja lennonjohdolle. Hieman myöhemmin vasemmassa pyörätilassa olevat sensorit ilmoittivat lämpötilan noususta ja maasta käsinkin havaittiin sukkulasta irtoavan jo osia.
Vasemman siiven etureunasta siiven sisään päässyt kuuma ilma vaurioitti ja tuhosi sukkulan rakenteita ja aiheutti lopulta koko sukkulan hajoamisen noin 60 kilometrin korkeudessa. Ohjaamo irtosi muusta aluksesta ja alkoi pyöriä holtittomasti.
Ilmanpaine laski ohjaamossa äkisti ja miehistö menetti tajuntansa. Tutkimusten mukaan astronauttien suojavyöt, avaruuspuvut ja kypärät eivät toimineet kunnolla eivätkä suojelleet heitä tarpeeksi. Miehistö heittelehti ohjaamon sisällä ja sai vakavia vammoja.
Columbia lensi tuhon hetkellä 18-kertaisella äänennopeudella eli noin 20 000 km/h. Sukkulan palaset putoilivat maahan laajalle alueelle Teksasia ja Louisianaa.
Onnettomuuden selvityksestä vastannut tutkimuskomitea piti onnettomuuden varsinaisena syynä lähdössä vasemman siiven etureunaan osunutta lisäpolttoainesäiliön eristepalaa.
Sapiskaa sai kuitenkin myös Nasan työskentelykulttuuri, jossa ei oltu riittävällä vakavuudella puututtu lukuisilla aiemmilla lennoilla todettuihin eristepalasten irtoamisiin ja niiden aiheuttamiin vaurioihin. Muitakin sukkulaturvallisuuteen liittyviä asioita oli jätetty huomiotta.
Onnettomuudessa saivat surmansa lennon komentaja Rick D. Husband ja kuusi muuta astronauttia, joukossaan ensimmäinen israelilainen astronautti Ilan Ramon. Sukkulalennot laitettiin jäihin yli kahdeksi vuodeksi.
Columbian onnettomuuden jälkeen astronautit tarkastivat jokaisen avaruussukkulan lennon aikana ulkopuolelta ennen laskeutumista robottikäsivarren avulla. Mahdollista pelastusoperaatiota varten valjastettiin lennon ajaksi toinen avaruussukkula.
Avaruussukkuloita rakennettiin kaikkiaan kuusi: Enterprise, Columbia, Challenger, Discovery, Atlantis ja vuonna 1986 onnettomuudessa tuhoutuneen Challengerin tilalle rakennettu Endeavour.
Sukkuloista vain koekäyttöön tarkoitettu Enterprise ei käynyt koskaan avaruudessa. Viimeisen sukkulalennon suoritti heinäkuussa 2011 Atlantis, 30 vuotta Columbian suorittaman ensimmäisen lennon jälkeen.