Asiantuntija varoittaa laskemasta mobiilinetin varaan – "Suorastaan pelottaa hetki, jolloin lankaliittymää ei enää ole"
Viestintäviraston johtava asiantuntija Päivi Peltola-Ojala on vuodesta 2009 painiskellut nopean laajakaistan saatavuuden edistämiseksi erityisesti harvaan asutuilla alueilla.
Hänen omalla kotiseudullaan asia ei ole edistynyt.
– Suorastaan pelottaa hetki, jolloin lankaliittymää ei enää ole, hän kirjoittaa blogissaan Viestintäviraston verkkosivulla.
– Toimiva tietoliikenne ei tunnu kiinnostavan alueen päättäjiä. Uskotaan siihen, että mobiililaajakaista ratkaisee tilanteen ilman, että asialle on tarpeen tehdä mitään.
Viime kesänä Peltola-Ojala koki karvaan pettymyksen.
– Otin testikäyttöön 150 megan mobiiliyhteyden. Odotukset olivat suuret, sillä myyjän kuuluvuuskarttoja tutkimalla tilanteen piti olla erittäin hyvä. Näen itsekin maston keittiön ikkunasta, matkaa on sinne alle kaksi kilometriä.
– Laitoin intoa puhkuen SIM-kortin tuliterään kännykkääni ja testasin nopeutta: vain neljän megan saapuva ja 0,25 megan lähtevä nopeus – kuuluvuuskin parhaimmillaan kaksi tolppaa ja välillä ei mitään. Onneksi en luopunut lankaliittymästäni, sillä sitä pitkin laajakaistan nopeus sentään on 16 megan nopeudella saapuva ja kaksi megaa lähtevä, joten etätöiden tekeminen on edes jotenkin mahdollista.
Useissa Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa on jo rakennettu valokuituun perustuvaa nopeaa kiinteää laajakaistaverkkoa.
– Siellä kuntapäättäjät ovat havainneet, että toimivat tietoliikenneyhteydet ovat elinehto, kun etäisyydet taajamiin ovat pitkiä. Tyytyväisyys nopeisiin ja luotettaviin tietoliikenneyhteyksiin on näissä kunnissa huomattavan korkea, Peltola-Ojala kirjoittaa.
Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat elinehto, kun etäisyydet taajamiin ovat pitkiä.
Hän kannustaa kotiseutunsa ja muidenkin alueiden kuntapäättäjiä toimimaan. Vielä ensi vuonna kunnilla on mahdollisuus saada valtiontukea valokuituverkkojen rakentamiseen.
– Ja sitä on nyt entistä helpompi saada. Tukea voidaan myöntää verkkoinvestoinnin rahoittamiseen kaikille sellaisille alueille, joilla ei jo ole nopeaa laajakaistaverkkoa. Tuki tulee myös lähemmäksi käyttäjää: tuen ulkopuolelle jää enää viimeinen 100 metriä ja tähänkin on mahdollista saada verotuksessa kotitalousvähennystä.
– Valtiontuki edellyttää, että kunta tukee valokuituverkkoinvestointia omalla osuudellaan, joka on joko 8, 22 tai 33 prosenttia tuettavan verkon kustannuksista. Investointi palvelee kunnan asukkaita, työntekijöitä ja elinkeinoelämää vuosikymmenien ajan ja tuo siten tuloja kuntaan.