Aseistettu ryöstäjä käveli pankkiin tasan 50 vuotta sitten – Piinaavasta tapahtumasarjasta sai alkunsa käsite Tukholma-syndrooma
Tasan 50 vuotta sitten alkoi tapahtumasarja, joka jätti jälkeensä kuuluisan käsitteen Tukholma-syndroomasta.
Käsitteellä tarkoitetaan psykologista tilaa, jossa panttivangiksi joutunut, kuolemanpelkoa tunteva henkilö alkaa tuntea myötätuntoa kaappaajaansa kohtaan.
Käsitettä on käytetty vuosikymmenten aikana hyvin laveasti. Käsitteestä on käyty myös erinäisiä kiistoja.
Perusajatus kuitenkin on, että panttivangiksi joutunut puolustaa ihmistä, ketä hänen pitäisi yleisen järjen mukaan pelätä eniten piinaavassa ja hyvin jännitteisessä tilanteessa. Panttivangiksi joutunut saattaa jopa pelätä pelastajiaan, kuten poliisia.
Tukholma-syndrooma -käsitteen keksijänä pidetään ruotsalaista kriminologia ja psykologia Nils Bejerotia.
Mutta miksi käsitteessä on juuri Tukholma?
Kaikki sai alkunsa Ruotsin pääkaupungin Tukholman Norrmalmstorgilta, jossa tapahtui pankkiryöstö 23. elokuuta 1973.
Aseistettu ryöstäjä tunkeutui aamupäivällä Kreditbankenin konttoriin ja otti vangiksi neljä pankkivirkailijaa. Panttivangeista kolme oli naisia, yksi mies.
Ryöstäjä oli ruotsalainen Jan-Erik Olsson. Hän linnoittautui panttivankeineen pankkiholviin. Olsson vaati kolmea miljoonaa kruunua sekä vankilassa istuvan kaverinsa Clark Olofssonin vapauttamista. Olsson uhkasi ampua kaikki panttivankinsa, mikäli vaatimuksiin ei suostuta.
Piinaava panttivankidraama kesti kaikkiaan kuusi päivää. Ruotsin media seurasi tapahtumia suorassa lähetyksessä pankin ulkopuolella.
Ruotsin poliisi suostui tapahtumien aikana päästämään myös Clark Olofssonin pankkiholviin kaverinsa seuraksi.
Lopulta panttivankidraama päättyi, kun poliisit tekivät kyynelkaasun avulla rynnäkön pankkiholviin. Kukaan ei kuollut iskussa, Olsson ja Olofsson vangittiin.
Hämmästyttävintä koko tapauksessa oli se, että panttivangit alkoivat dramaattisten tapahtumien aikana puolustaa Olssonia.
Panttivangit kokivat Olssonin miellyttäväksi ihmiseksi, joka oli heidän puolellaan. He kertoivat puhelinhaastatteluissa medialle pelkäävänsä enemmän poliisia.
Panttivangit suhtautuivat tapahtumien aikana poliisiin muutoinkin vihamielisesti.
Naispanttivangeilla olisi ollut myös mahdollista paeta vessareissujensa aikana, mutta he palasivat kuitenkin aina kaappaajansa luo pankkiholviin.
Vapautustilanteessa panttivangit hyvästelivät Olssonin halauksin. He antoivat hänestä positiivisia lausuntoja myös tapauksen jälkeen. Joidenkin panttivankien on kerrottu vierailleen myös Olssonin luona vankilassa.
Tukholma-syndrooman käsitettä on käytetty myöhemmin moniin muihinkin tapauksiin maailmalla aina näihin päiviin saakka.
Yksi tunnetuimpia käsitteellä selitettyjä tapauksia on amerikkalaisen perijättären Patty Heartsin sieppaus vuonna 1974.
19-vuotias Hearts auttoi kidnappaajiaan jopa pankkiryöstössä. Hän sai myöhemmin tapauksesta vankeustuomion.