Annika Saarikkoa ei kaduta, että hän laittoi perheensä nyt etusijalle – "Tein arvojeni mukaisen ratkaisun"

Täällä asuu selvästikin jouluihmisiä.

Olohuoneen ikkunassa on monta joulutähteä, lisätunnelmaa luovat kynttilät. Pöydällä komeilee piparkakkutalo, ja nyt viisivuotias Aarni saa leipoa lisää pipareita.

– Jee! Saanko syödä taikinaa? Mä teen taas sellaisen jutun, ettäsaan syödä sitä milloin haluan, poika sanoo salamyhkäisesti.

Äiti Annika Saarikko tietää, mikä tämä ”juttu” on. Viimeksi pipareita leivottaessa Aarni piilotti palan taikinaa keittiön kaappiin ja haki sieltä vähän väliä pieniä nokareita mutusteltavakseen.

Saarikko tunnustautuu jouluihmiseksi, jolle perinteet ovat tärkeitä. Hänen nelihenkinen perheensä viettää joulun pyhät tänäkin vuonna mummilassa Alastarolla.

– Joka vuosi käymme saman keskustelun, jossa äitini kysyy, emmekö voisi hankkia edes valmiita joululaatikoita – ja minä vastaan, että ei missään nimessä, hän naurahtaa.

Syyskuussa syntynyt Kaarlo ei vielä pipareiden leipomisesta perusta, mutta Aarnin mielestä pikkuveli on kuitenkin tosi kiva.

– Sen korviin voi työntää sormet, hän sanoo ja havainnollistaa asian käytännössä.

Saarikko pyytää Aarnia olemaan varovainen vauvan kanssa, ja sitä hän toki onkin. Aarni oli ehtinyt jo odottaa sisarusta, koska monilla päiväkotikavereillakin oli sellainen.

– Mun paras kaveri ei enää ole Ahti vaan tämä jäbä, hän vahvistaa.

Saarikko kaulitsee piparitaikinaa Aarnille, joka hoitaa muottien painamisen. Pian päättyvään vuoteen on mahtunut Saarikon kohdalla paljon.

Keväällä hän eli raskauden alkuviikkoja ja kertoi perhe- ja peruspalveluministerinä median edessä, mitä vanhusten hoitoa laiminlyöneille yrityksille tehdään.

Ja perusteli eduskunnan kyselytunnilla soten valinnanvapautta. Ja istui aamutelkkarissa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa johtaneen Krista Kiurun (sd.) kanssa, kunnes kahden tunnin kuluttua pääministeri Juha Sipilä kaatoi hallituksen.

– Jälkikäteen ajateltuna se oli hurja kevät. Nyt kun välillä huomaan olevani väsynyt, en ole varma johtuuko vauvasta vaan siitä, että mieleni ja kehoni palautuvat viime vuosista. Se ei kuitenkaan ole alakuloista, vaan hyvähenkistä palautumista.

Keväällä Saarikko teki myös päätöksen, ettei hän lähde tavoittelemaan keskustan puheenjohtajuutta toisen lapsensa syntymän vuoksi.

– Mieleni oli hyvin kirkas siitä, mitä elämältä haluan. Onko minua kaduttanut? Ei pätkääkään. Tein arvojeni mukaisen ratkaisun.

Saarikko antoi kisassa tukensa Antti Kaikkoselle, mistä seurasi kritiikkiäkin.

– Motiivieni kyseenalaistaminen tuntui pahimmalta. Se, että epäiltiin pelien pelaamista ja vallanhimoa, vaikka itse hain vain vilpittömästi oikeutta sanoa mielipiteeni.

Saarikko kertoo olleensa yhteydessä Katri Kulmuniin heti puheenjohtajakisan ratkettua.

– Minulle on tärkeää, että uudella puheenjohtajalla on kokemus siitä, että olemme yhtä joukkuetta ja teemme yhdessä työtä. Haluan ilman muuta tukea Katria.

Työpäivien jälkeen Saarikolla oli usein politiikkakiintiö täynnä, eikä hän useinkaan jaksanut puhua päivän uutisista miehensä Erkki Papusen kanssa. Nyt on toisin.

– Minulla on päivisin vain lapset seuranani, joten minulla on paljon mielipiteitä, joista haluan illalla puhua, Saarikko nauraa.

Hän uskoo olevansa Suomen kansalaisista se, joka on ensimmäisenä lukenut verkosta Hesarin ja Turun Sanomat. Hän selaa ne yöllä kolmen aikaan vauvaa syöttäessään.

– Olen hyvin valmistautunut seuraavaan uutispäivään.

Saarikko katsoo politiikkaa nyt sivusta, mutta ei syrjästä.

Tiede- ja kulttuuriministerin salkku odottaa Saarikkoa taas ensi syksynä, mutta turkulaisena kansanedustajana hänellä on viikoittain työtilaisuuksia – puheiden pitämistä, ihmisten tapaamisia, haastatteluja ja kirjoitustyötä lasten ehdoilla.

Keskustan kannatusalho on toki myös mietityttänyt Saarikkoa. Hän toivoo keskustalle vahvempaa valistusliikkeen roolia. Hän sanoo politiikan näyttäytyvän usein irrallisina paukahduksina eri suuntiin, jolloin kokonainen maailmankuva jää puuttumaan.

– Vahvimmillaan keskusta olisi silloin, jos se kykenisi tarjoamaan ymmärrystä siitä, miten tämän ajan suuret ilmiöt liittyvät toisiinsa. Kertomaan, mikä on maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen tai alhaisen syntyvyyden ja talouden suhde toisiinsa.

Espoossa iltapäivän hämärtyessä Kaarlo siirtyy äitinsä sylistä sitteriin, joka on Saarikon kollegan Eeva Kallin perheestä saatu. Kansanedustajia yhdistävät elämäntilanteet, joissa perheillä on kaksi kotia, yksi työpaikkojen lähellä pääkaupunkiseudulla ja toinen kotipaikkakunnalla.

– Vaalipiiristä ei ole tullut viestiä, että tämä järjestely tekisi minusta vähemmän turkulaisen. Se, että perhe on koko ajan kanssani, on pitänyt minut vahvasti järjissäni ja valoisana.