Analyysi: Totuus peräkonttigatesta? – Ylen Pirjo Auvinen paalutti perussuomalaisten hajoamiskohun uskottavaan asentoon
Ylen politiikan toimittaja Pirjo Auvinen paaluttaa analyysissaan (Ylen verkkosivu 12.11.) perussuomalaisten hajoamiseen liittyneet tapahtumat uskottavaan asentoon.
Auvinen vaatii väitteiden esittäjiltä uusia näyttöjä siitä, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ja ulkoministeri Timo Soini (sin.) olisivat junailleet perussuomalaisten hajoamisen viime kesäkuussa tai että Sipilä olisi valehdellut eduskunnalle. Muuten syytökset jäävät Lännen Median toimittajan Lauri Nurmen kirjaan pohjautuviksi heikosti perustelluiksi väitteiksi.
Kovimpaan tulimyrskyyn joutunut Sipilä on torjunut moneen kertaan häneen kohdistuneet syytteet valehtelusta eduskunnalle sanoessaan, ettei tiennyt perussuomalaisten hajoamista ennen puoluekokousta.
Oppositio ja useat tiedotusvälineet ovat pitäneet sitkeästi asian hengissä. Syyt siihen ovat selvät: hallituksen horjuttaminen, oman puolueen kannatuksen nostaminen sekä antipatia keskustaa ja Sipilää kohtaan.
Näyttää siltä, että Nurmi on uskonut liiaksi ”hevosmiesten tietotoimistoja” ja tehnyt sellaisia johtopäätöksiä, joilla tietää kirjansa saavan julkisuutta.
Kokeneen ja kokemattoman politiikantoimittajan ero näkyy erityisesti johtopäätöksissä. Totuus on usein villiä mielikuvitusta tylsempi. Poliitikkokin voi joskus puhua totta.
Kokeneen ja kokemattoman politiikantoimittajan ero näkyy erityisesti johtopäätöksissä.
Sipilän olisi ollut täysin mahdotonta toimia toisin viedessään hallituksensa eroilmoitusta presidentti Sauli Niinistölle Naantalin Kultarantaan.
Vaikka Sipilä oli varmasti jo silloin tietoinen perussuomalaisten hajoamisesta ja 20 kansanedustajan muodostamasta uudesta eduskuntaryhmästä, mustaa valkoisella eli lopullista kuittausta siitä ei hänellä voinut olla, koska uuden ryhmän perustavaa kokousta ei oltu pidetty.
On eri asia luvata irtautua puolueesta kuin piirtää nimensä paperille uuteen ryhmään lähtemisestä. Pääministeri ei missään olosuhteissa voi luottaa kuulopuheisiin.
Nimilistan Sipilä sai uuden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Simon Elolta vasta matkalla Kultarantaan.
Auvisen mukaan suurempaa teatteria olisi ollut hallituksen hajottaminen kuin se, että eroilmoitusta ei jätettykään.
Hallitusneuvottelut olisivat olleet turha episodi, koska Siniseksi tulevaisuudeksi myöhemmin ryhmittyneet entiset perussuomalaiset lupasivat tukea hallitusta. Yhdessä keskustan ja kokoomuksen kanssa heillä oli riittävä enemmistö.
Valtiosäännön mukaan päätös hallituksen jatkamisesta oli pääministerin vallassa. Presidentti Niinistön näkemys siitä, että hallitus olisi kaikesta huolimatta pitänyt hajottaa, oli mannaa oppositiolle ja Sipilä-kriitikoille.
Jälkeenpäin julkisuuteen ei kuitenkaan ole ilmaantunut ainoatakaan valtiosääntöoppinutta, joka olisi tuominnut Sipilän toiminnan.
Julkisuuteen ei ole ilmaantunut ainoatakaan valtiosääntöoppinutta, joka olisi tuominnut Sipilän toiminnan.
Näytelmän viimeisin näytös esitettiin viime viikolla, kun julkisuuteen tuli tieto Soinin valtiosihteerin Samuli Virtasen poistuneen puoluekokouksen jälkeen sunnuntaina Sipilän luota Kesärannasta auton takakontissa.
Auvinen toteaa tämän johtuneen perussuomalaisista eroa suunnitelleen joukon omista paineista. Siihen tuskin löytyy muuta sanottavaa.
Auvisen kirjoitus on selkeää tekstiä, ja sen luulisi lopettavan jo väitteet keskustan ja kokoomuksen sekaantumisesta perussuomalaisten hajoamiseen ja Sipilän valehtelusta eduskunnalle.
Tapaus on hyvä huono esimerkki siitä, millaista väärältä tiedolta on leikata siipiä.
Nykyisessä valeuutisten maailmassa tämän tilalla olisi voinut olla paljon vaarallisempikin väite, joka olisi vaikuttanut vaalitulokseen tai aiheuttanut suurta vahinkoa yhteiskunnalle.
Jos hatariin huhuihin ei pysty muuten vaikuttamaan, niin edistysaskel on jo sekin, ettei niihin usko eikä niitä ainakaan levitä.
