Analyysi: Puolueet ovat liki tasoissa, loppukiri ratkaisee vaalit
Kuntavaaleissa valitaan uudet päättäjät kuntien valtuustoihin, mutta kamppaillaan niissä vallasta ja kannatuksestakin.
Helsingin Sanomien ja Alman viime tingan kyselyissä suurimmat kuntapuolueet kokoomus, SDP ja keskusta olivat käytännössä tasoissa. Puolueet mahtuivat prosenttiyksikön sisälle 19 prosentin molemmin puolin.
Sama havaittin Ylen maaliskuussa teettämässä kyselyssä, jossa kokoomuksen suunta oli kuitenkin selvästi ylöspäin. SDP oli taas hieman yllättäen menettänyt kannatustaan peräti kaksi prosenttiyksikköä.
Keskusta on ollut kyselyissä vakaalla pronssitilalla, mutta SDP:n ajautuminen laskusuhdanteeseen voi avata sauman yllätyshopeaankin.
Ykköstilaan vahvin kiinnitys näyttää olevan isoissa kaupungeissa viihtyvällä kokoomuksella, joka vain hyötyy itse ajamansa soten laajan valinnanvapauden puolustamisesta.
Lisänostetta kokoomus saa Helsingin niin sanotusta pormestarivaalista. Ehdokkaiden määrä putosi edellisistä vaaleista kuitenkin selvästi enemmän kuin muilla isoilla puolueilla ja kannatuskin on vajonnut.
Alhainen äänestysaktiivisuus hyödyttää perinteisesti kokoomusta. Tosin ennakkoon äänestettiin edellisvaaleja vilkkaammin ja 60 prosentin lukemiin voidaan päästä. Viime vaaleissa äänestysprosentti oli 58,3.
Keskustalla tuskin on mitään hätää omilla vahvoilla tukialueillaan. Muualla eteneminen on kuitenkin työn ja tuskan takana.
Hallitusvastuu ja pääministeri Juha Sipilän saama negatiivinen julkisuus verottavat keskustan kannatusta liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Ehdokasasettelukaan ei oikein anna viitteitä voittokulusta etelän isoissa kaupungeissa.
Kylmä totuus on, että vaaleissa menestyminen edellyttäisi ainakin kohtuullista onnistumista myös etelässä.
Viime kuntavaaleissa annettiin 2,5 miljoonaa ääntä. Niistä melkein kolmannes eli yli 700 000 annettiin Helsingissä ja Uudellamaalla, joissa keskustaäänet ovat yhä kiven alla.
Viimeisimpien gallup-lukemien valossa ainakin SDP:n ohittaminen on silti täysin mahdollista, jos keskustan äänestäjät vain lähtisivät liikkeelle.
Kärkikolmikon takana Helsingin ”pormestarivaalit” ja kaikkea liikkuvaa ampunut oppositiopolitiikka näyttävät kantavan vihreät vaalivoittoon.
Perussuomalaiset ovat puolestaan ilmeisesti saaneet nostetta puolueessa tulossa olevasta vallanvaihdosta.
Pienikin eteneminen kuntavaaleissa olisi mannaa puolueelle, jonka kannatusta hallitusvastuu on rokottanut kovalla kädellä.
Helsingin ”pormestarivaalin” saama huomio on mennyt överiksi.
Vaalien alla on puhuttu enimmäkseen sotesta, vaikka perusterveyspalvelujen järjestäminen nimenomaan otetaan kuntien harteilta pois.
Kunnat joutuvat seuraavalla valtuustokaudella kuitenkin sopeutumaan uuteen tilanteeseen, joten sotestakin puhuminen on ollut relevanttia.
Sen sijaan Helsingin ”pormestarivaalin” saama huomio on mennyt överiksi. Kuvio hyödyttää vain Helsingin mahtipuolueita kokoomusta ja vihreitä, joiden nimeämistä ehdokkaista – joko kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tai vihreiden Anni Sinnemäestä – tulee Helsingin ensimmäinen pormestari.
Pisimmälle vedätyksen vei kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen, joka julisti muille kuin kokoomukselle Helsingissä annetun äänen olevan käytännössä ääni Sinnemäelle.
Kuuden muun puolueen puoluesihteerit purkivat jo turhautumistaan asetelmaan laatimalla yhteisen kannanoton. Siinä muistutettiin, että käytännössä kyse on päätoimisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan eikä minkään kaikkivoivan valistuneen itsevaltiaan valinnasta.
Skandaalinkäryä on ollut ilmassa tällä kertaa vähän, eivätkä kampanjat ole häikäisseet viihdearvollaankaan.
Surkuhupaisan vivahteen on tosin tarjonnut Helsingin kristillisdemokraatit, jotka kelpuuttivat vaaliliittoon käenpojakseen konkaripoliitikko Paavo Väyrysen kirjavan Terve Helsinki -ryhmän.
Kristillisdemokraatit joutuivat jo muokkaamaan uusiksi vaalijulisteensa, jonka alkuperäiseen versioon Väyrynen ja ryhmän pormestariehdokas Harri Lindell oli ujutettu muita isommin kuvin.
Olipa Väyrysen kuvioista mitä mieltä tahansa, huomiotta ne eivät ole nytkään jääneet. Vaali-iltana maassa tuskin on montakaan politiikan tarkkailijaa, jota ei kiinnostaisi, miten Väyrynen onnistui jälleen kerran kaikki yllättäneellä vaaliviritelmällään.
